"Politiikka on kirkossa" : Keskustapuolueen kirkkopoliittisten tavoitteiden muotoutuminen vuosina 1966–1978

This study in church history deals with the formation of aims in the church politics of the Centre Party during a period of extensive politicisation in Finnish society – 1966 to 1978. The focus is on the processes of creating political input within the party organisation. The most important source material consists of the records of the highest party organs as well as material from the party office and the party’s committee for church politics. In the late 1960s, at a time of leftist radicalism in Finnish society, issues concerning the Church were seldom dealt with in the highest party organs, even though informal discussion took place within the party. This phase was followed by a conservative reaction in society during the 1970s. The rightist trend as well as the ongoing politicisation process substantially strengthened the role of church politics in the party. An aim of great importance was to prevent those supporters who belonged to the Lutheran revival movements from moving into the Finnish Christian League. Therefore it became increasingly important to prove that the Centre Party was defending the Church as well as so-called Christian values in state politics, e.g., by advocating religious instruction in schools. The Centre Party also defended the independence and legal status of the Church, at the same time positioning itself against Finland’s Social Democratic Party. Many party members were of the opinion that the church politics should have been about defending the Church and Christian values in state politics instead of defending the proportional share of the party’s seats in the ecclesiastical decision-making system. Nevertheless, the struggle for hegemony between the Centre Party and the Social Democrats was reflected in the Evangelical Lutheran Church particularly since 1973. Thus the aims of church politics were increasingly directed towards ecclesiastical elections and appointments in the 1970s. To justify its activities in church elections, the party stressed that it was not politicising the Church. To the contrary, it was asserted that the church leaders themselves had politicised the Church by favouring the Social Democrats. These alleged efforts to affiliate the Church with one political party were strictly condemned in the Centre Party. But when it came to the political parties’ activity in church elections, opinions diverged. Generally, the issues of church politics resembled those of the party’s trade union politics in the 1970s.

Suomen evankelisluterilaisen kirkon politisoituminen herätti paljon keskustelua 1960-luvun lopulla ja erityisesti 1970-luvun kuluessa. Julkisuudessa esitettiin käsityksiä, että kirkosta oli tulossa puolueiden taistelukenttä. Aiemmin ei ole vielä selvitetty, mitä todella kätkeytyi esitettyjen uhkakuvien ja syytösten taakse. Tämä kirkkohistorian alan väitöstutkimus pureutuu kysymykseen Keskustapuolueen, yhden kaikkein voimakkaimmin kirkon politisoimisesta syytetyn puolueen, osalta. Kirkkopolitiikan asema muuttui ratkaisevasti Keskustapuolueessa vuosien 1966 ja 1978 välisenä aikana. Kirkkoa koskevat kysymykset eivät juuri päässeet esille puolueen elimissä 1960-luvun lopulla. Kymmenessä vuodessa puolueeseen luotiin kuitenkin laaja kirkkopoliittinen organisaatio. Tuona aikana Keskustapuolue joutui taistelemaan perinteisen kannattajakuntansa äänistä. Julkisuudessa keskusteltiin myös kirkon ja valtion keskinäisistä suhteista, ja puolueiden keskinäinen kilpailu levisi aiempaa laajemmin yhteiskunnan eri alueille. Nämä tekijät olivat omiaan nostamaan kirkkopolitiikan painoarvoa Keskustapuolueen elimissä. Huoli vanhoihin herätysliikkeisiin kuuluneiden kannattajien menettämisestä muille puolueille, erityisesti Suomen Kristilliselle Liitolle, oli keskeinen vaikutin Keskustapuolueen määritellessä kirkkopoliittisia tavoitteitaan valtiollisessa päätöksenteossa. Keskustapuolue pyrki erityisesti vuoden 1970 vaalitappion jälkeisinä vuosina osoittamaan, että se puolusti kirkkoa ja niin sanottuja kristillisiä arvoja. Samaten puolue pyrki todistamaan, että sen kirkkopolitiikka oli vanhojen herätysliikkeiden, herännäisyyden, evankelisuuden ja vanhoillislestadiolaisuuden, kirkkopolitiikkaa. Puolueessa asetettiin tavoitteeksi puolustaa tunnustuksellisen uskonnonopetuksen asemaa sekä kirkon itsenäisyyttä ja toimintamahdollisuuksia. Keskustapuolueen kirkkopoliittiset tavoitteet kohdistuivat 1970-luvun edetessä yhä voimakkaammin valtakunnanpoliittisten asiakysymysten sijaan kirkon henkilövalintoihin. Alkusysäyksenä olivat vuoden 1970 seurakuntavaalit, joissa oli käytössä ensimmäistä kertaa suhteellinen vaalitapa. Erityisesti vuodesta 1973 lähtien voimistunut Keskustapuolueen ja SDP:n välinen taistelu virkanimityksistä ja poliittisesta valta-asemasta heijastui suoraan Keskustapuolueen kirkkopoliittisiin tavoitteisiin. Henkilövalinnat kirkon kaikilla tasoilla seurakuntahallinnosta kirkolliskokoukseen ja piispoihin tulivat puolueen kirkkopoliittisen toimikunnan asialistalle. Syksyn 1974 Lapuan piispanvaalin kielteiset kokemukset hillitsivät puolueen osallistumista piispanvaaleihin seuraavina vuosina, ja muutenkaan Keskustapuolueen toiminta kirkossa ei saanut puolueessa jakamatonta hyväksyntää. Arvostelun torjumiseksi puolueen piirissä korostettiin, että puolue ei ollut politisoimassa kirkkoa vaan että kirkon johto oli syyllistynyt kirkon politisoimiseen suosimalla sosiaalidemokraatteja.