Suomi ja Euroopan kirkollinen jälleenrakentaminen 1945-1948

The international aid that the Evangelical Lutheran Church of Finland received between 1945 and 1948 is the topic of this historical study, in which the process of reconstruction of the Evangelical Lutheran Church of Finland is examined in a European context. The key questions are related not only to the achievements of the reconstruction programs but also to the purposes and objectives of the donating churches. The study pays particular attention to the changes in the ecclesiastical, political and economic fields after the Second World War and asks how the tense political atmosphere of a divided world affected the reconstruction programs of the churches. It is possible to distinguish three periods within the European church reconstruction process. To begin with, the year 1945 was, in general, the year of organization. Many churches had started planning reconstruction work already during the war, but only after the conflict in Europe had ceased did they have a chance to renew contacts, assess the damage and begin operations. The years 1946 and 1947 were the main years of the work. Large reconstruction organizations from American churches donated money, food, clothes and vitamins worth millions of dollars to the European churches. The work started to diminish as early as 1948, partly because Marshall Plan aid and the rising standard of living had reduced the need for material assistance in many countries and partly because other problems overshadowed the reconstruction work of the World Council of Churches: for example, most WCC resources at this time were directed to refugee programs and to Third World churhces. The most important donors from the Evangelical Lutheran Church of Finland's point of view were the American Section of the Lutheran World Federation, the World Council of Churches and the Churches of Denmark, Sweden and England. The amount of money and value of goods received by the Evangelical Lutheran Church of Finland totaled approximately 2.5 million dollars, from which about 60 per cent came from the Lutheran churches of America. The importance of the Lutheran World Federation was even greater because of the productive financial arrangements that increased the American Lutheran funds. In addition the Evangelical Lutheran Church of Finland imported hundreds of tons of tax-free coffee and sold this to Finns. The money gained was used mostly to rebuild destroyed church buildings and to support the work of different ecclesiastical organizations. Smaller amounts were used for scholarship programs, youth work, and supporting sick and disabled church workers.

Toinen maailmansota merkitsi aikalaisille ennen näkemätöntä kriisiä, joka ravisteli maailmankuvaa ja koetteli optimismia. Läntisten maiden protestanttisille kirkoilla sota oli osoitus ihmiskunnan epäonnistumisesta ja uudistumisen tarpeesta. Kirkot olivat huolissaan paitsi miljoonien pakolaisten aineellisesta ja henkisestä selviytymisestä myös koko eurooppalaisen kristinuskon tulevaisuudesta. Sodan päätyttyä Yhdysvaltain, Ison-Britannian, Ruotsin ja Sveitsin kirkot käynnistivät mittavia jälleenrakennusohjelmia, joiden kautta toimitettiin tuhansia tonneja vaatteita, ruokaa ja erilaisia avustustarvikkeita sekä huomattavia summia rahaa eurooppalaisille kirkoille. Pääkohteena oli Saksa, mutta tärkeimpien avustettavien kirkkojen joukkoon lukeutuivat myös Suomen ja Norjan luterilaiset kirkot sekä kylmän sodan kiristymiseen saakka Itä-Euroopan protestanttiset vähemmistökirkot. Humanitaaristen motiivien lisäksi toiminnan takana oli erilaisia ekumeenisia, kirkkopoliittisia ja poliittisia motiiveja. Esimerkiksi Kirkkojen maailmanneuvoston avustustyön päämääränä oli ekumeenisen liikkeen vahvistamisen ohella kommunismin patoaminen. Luterilaisen maailmanliiton amerikkalaiset jäsenkirkot pyrkivät puolestaan vankistamaan luterilaista tunnustuskuntaa ja omaa asemaansa siinä, ja ne käyttivät taloudellista vaikutusvaltaansa taitavasti hyväkseen edistäessään päämääriään. Myös Suomen kirkko oli nappulana tuossa kirkkopoliittisessa pelissä. Samaan aikaan kun Suomi joutui valvontakomission painostuksesta kieltäytymään Yhdysvaltain tarjoamasta Marshall-avusta, maahan virtasi kirkollisten avustusjärjestöjen välityksellä miljoonien dollarien arvosta tavaraa ja rahaa. Kirkko onnistui moninkertaistamaan lahjavarat niin kutsutuilla hyväntekeväisyyskaupoilla: se toi maahan tulli- ja verovapaata kahvia ja sokeria ja myi ne eteenpäin huikeilla voitoilla. Järjestelmä liikkui "harmaalla alueella", mutta sillä oli viranomaisten hiljainen hyväksyntä. Hyväntekeväisyyskaupat vaikuttaa olleen ilmiönä laajempi kuin tähän saakka on uskottu, ja tämä tuore tutkimus osoittaa, että kirkko oli sen merkittävimpiä hyödyntäjiä Suomessa.