Religion Explained? : A Philosophical Appraisal of the Cognitive Science of Religion

This study examines philosophically the main theories and methodological assumptions of the field known as the cognitive science of religion (CSR). The study makes a philosophically informed reconstruction of the methodological principles of the CSR, indicates problems with them, and examines possible solutions to these problems. The study focuses on several different CSR writers, namely, Scott Atran, Justin Barrett, Pascal Boyer and Dan Sperber. CSR theorising is done in the intersection between cognitive sciences, anthropology and evolutionary psychology. This multidisciplinary nature makes CSR a fertile ground for philosophical considerations coming from philosophy of psychology, philosophy of mind and philosophy of science. The study begins by spelling out the methodological assumptions and auxiliary theories of CSR writers by situating these theories and assumptions in the nexus of existing approaches to religion. The distinctive feature of CSR is its emphasis on information processing: CSR writers claim that contemporary cognitive sciences can inform anthropological theorising about the human mind and offer tools for producing causal explanations. Further, they claim to explain the prevalence and persistence of religion by cognitive systems that undergird religious thinking. I also examine the core theoretical contributions of the field focusing mainly on the (1) “minimally counter-intuitiveness hypothesis” and (2) the different ways in which supernatural agent representations activate our cognitive systems. Generally speaking, CSR writers argue for the naturalness of religion: religious ideas and practices are widespread and pervasive because human cognition operates in such a way that religious ideas are easy to acquire and transmit. The study raises two philosophical problems, namely, the “problem of scope” and the “problem of religious relevance”. The problem of scope is created by the insistence of several critics of the CSR that CSR explanations are mostly irrelevant for explaining religion. Most CSR writers themselves hold that cognitive explanations can answer most of our questions about religion. I argue that the problem of scope is created by differences in explanation-begging questions: the former group is interested in explaining different things than the latter group. I propose that we should not stick too rigidly to one set of methodological assumptions, but rather acknowledge that different assumptions might help us to answer different questions about religion. Instead of adhering to some robust metaphysics as some strongly naturalistic writers argue, we should adopt a pragmatic and explanatory pluralist approach which would allow different kinds of methodological presuppositions in the study of religion provided that they attempt to answer different kinds of why-questions, since religion appears to be a multi-faceted phenomenon that spans over a variety of fields of special sciences. The problem of religious relevance is created by the insistence of some writers that CSR theories show religious beliefs to be false or irrational, whereas others invoke CSR theories to defend certain religious ideas. The problem is interesting because it reveals the more general philosophical assumptions of those who make such interpretations. CSR theories can (and have been) interpreted in terms of three different philosophical frameworks: strict naturalism, broad naturalism and theism. I argue that CSR theories can be interpreted inside all three frameworks without doing violence to the theories and that these frameworks give different kinds of results regarding the religious relevance of CSR theories.

Tutkimus on filosofinen analyysi kognitiivisen uskontotieteen (KU) keskeisistä metodologisista periaatteista ja teorioista. Kognitiivinen uskontotiede on uskontotieteen suuntaus, jossa uskonnon yleistä luonnetta pyritään selittämään kognitiivisen psykologian ja evoluutiopsykologian välinein. Tutkimuksen tarkoituksena on rekonstruoida KU:n metodologiset periaatteet, osoittaa niissä eräitä ongelmia ja tarjota näihin ongelmiin mahdollisia ratkaisuja. KU:n edustajista tarkastellaan erityisesti Scott Atrania, Justin Barrettia, Pascal Boyeria ja Dan Sperberiä. Tutkimus lähtee liikkeelle kuvaamalla KU:n keskeiset metodologiset periaatteet ja taustateoriat tarkastelemalla KU:n suhdetta muihin tapoihin lähestyä uskontoa tieteellisesti. Se, mikä erottaa KU:n muista, on keskittyminen ihmisen mielen tiedonkäsittelyn ominaisuuksiin: KU:n edustajien mukaan kognitiotieteet auttavat antropologista ja uskontotieteellistä teorianmuodostusta kohti uskonnollisten ilmiöiden kausaalista selittämistä. KU siis pyrkii selittämään uskonnon yleisiä piirteitä kiinnittämällä huomiota uskonnollisen ajattelun taustalla vaikuttaviin kognitiivisiin mekanismeihin. Tutkimus tarkastelee myös KU:n keskeisiä teorioita, joista huomion kohteena ovat (1) uskonnollisten ideoiden intuitionvastaisuus ja (2) yliluonnollisten toimijoiden merkittävä rooli uskonnollisessa ajattelussa. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että KU:n edustajien mukaan uskonto on luonnollista: uskonnolliset ideat ja käytännöt ovat laajalle levinneitä ja suhteellisen pysyviä, koska ihmisen tiedonkäsittely toimii niin, että uskonnolliset ideat on helppo omaksua ja välittää eteenpäin. Tutkimus nostaa esiin kaksi filosofista ongelmaa: KU:n selityksien alaa koskevan ongelman ja uskonnollisen relevanssin ongelman. Monet KU:n kriitikot ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että KU:n teoriat eivät näytä selittävän uskontoa siinä mielessä, kun se on tavallisesti ymmärretty. KU:n edustajat sen sijaan ajattelevat, että kognitiiviset selitykset vastaavat itse asiassa suurimpaan osaan uskontoa koskevista kysymyksistämme. Tutkimus väittää, että tämä KU:n selityksien alaa koskeva epäselvyys johtuu siitä, että osapuolet etsivät vastauksia erilaisiin uskontoa koskeviin kysymyksiin. Lisäksi tutkimus pyrkii osoittamaan, että uskontoa tutkittaessa ei tulisi pitäytyä dogmaattisesti vain yhteen joukkoon metodologisia oletuksia, vaan tunnustaa erilaisten metodologisten oletukset tarve. Sen sijaan, että uskontotieteen olisi välttämättä sitouduttava johonkin selkeään metafyysiseen näkemykseen, jotkut KU:n naturalistiset edustajat ovat vaatineet, meidän tulisi omaksua käytännöllisempi ja pluralistisempi tapa selittää uskontoa. Uskonnollisen relevanssin ongelma koskee KU:n teorioiden uskonnollisia seurauksia. Jotkut kirjoittajat ovat väittäneet, että KU:n teoriat itse asiassa osoittavat, että uskonnolliset näkemykset ovat virheellisiä tai irrationaalisia. Toiset ovat taas käyttäneet KU:n teorioita osoittamaan, että uskonnolliset ideat ovat rationaalisia. Ongelma on kiinnostava, koska se paljastaa kummankin osapuolen taustaoletukset varsin hyvin. Tutkimus rekonstruoi kolme laajempaa kehystä, jonka sisällä KU:n teorioita voidaan tulkita: kova naturalismi (metodologinen ateismi), pehmeä naturalismi (metodologinen naturalismi) ja teismi. Perusväite on, että KU:n teorioita voidaan tulkita näiden kaikilla kolmella tavalla tekemättä väkivaltaa itse teorioille. Kunkin kehyksen sisällä KU:n teorioiden teologinen relevanssi on erilainen.