Variation in the Understanding of Lutheranism and Its Implications for Religious Education : Meaning Discernment of Students and Teachers in Finnish Upper Secondary Schools

The study investigated variation in the ways in which a group of students and teachers of Evangelical Lutheran religious education in Finnish upper secondary schools understand Lutheranism and searched for educational implications for learning in religious education. The aim of understanding the qualitative variation in understanding Lutheranism was explored through the relationship between the following questions, which correspond to the results reported in the following original refereed publications: 1) How do Finnish students understand Lutheranism? 2) How do Finnish teachers of religious education constitute the meaning of Lutheranism? 3) How could phenomenography and the Variation Theory of Learning contribute to learning about and from religion in the context of Finnish Lutheran Religious Education as compared to religious education in the UK? Two empirical studies (Hella, 2007; Hella, 2008) were undertaken from a phenomenographic research perspective (e.g., Marton, 1981) and the Variation Theory of Learning (e.g., Marton & Tsui et al. 2004) that developed from it. Data was collected from 63 upper secondary students and 40 teachers of religious education through written tasks with open questions and complementary interviews with 11 students and 20 teachers for clarification of meanings. The two studies focused on the content and structure of meaning discernment in students and teachers expressed understandings of Lutheranism. Differences in understandings are due to differences in the meanings that are discerned and focused on. The key differences between the ways students understand varied from understanding Lutheranism as a religion to personal faith with its core in mercy. The logical relationships between the categories that describe variation in understanding express a hierarchy of ascending complexity, according to which more developed understandings are inclusive of less developed ones. The ways the teachers understand relate to student s understandings in a sequential manner. Phenomenography and Variation Theory were discussed in the context of religious education in Finland and the UK in relation to the theoretical notion of learning about and from religion (Hella & Wright, 2008). The thesis suggests that variation theory enables religious educators to recognise the unity of learning about and from religion, as learning is always learning about something and involves simultaneous engagement with the object of learning and development as a person. The study also suggests that phenomenography and variation theory offer a means by which it is possible for academics, policy makers, curriculum designers, teachers and students to learn to discern different ways of understanding the contested nature of religions. Keywords: Lutheranism, understanding, variation, teaching, learning, phenomenography, religious education

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli etsiä lukiolaisten ja uskonnonopettajien erilaisia tapoja ymmärtää luterilaisuus. Ymmärtämisen variaatiota tarkasteltiin etsimällä keskeisiä samankaltaisuuksia ja eroja tutkitun opiskelija- ja opettajaryhmän tavoissa muodostaa merkityksiä luterilaisuudesta: erotella luterilaisuus ja siihen kuuluvia piirteitä muista asioista tai ilmiöistä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustui fenomenografiseen tutkimussuuntaukseen ja sen piirissä kehitettyyn oppimisen variaatioteoriaan. Sen mukaan oppiminen perustuu tietoisuuden laajenemiseen asioiden välisistä suhteista ja kykyyn erotella yhä monimutkaisempia merkityskokonaisuuksia. Tutkimustehtävä jakaantui kolmeen kysymykseen ja kuhunkin kysymykseen vastaavaan artikkeliin: 1) Miten lukiolaiset ymmärtävät luterilaisuuden? 2) Miten uskonnonopettajat ymmärtävät luterilaisuuden? 3) Kuinka fenomenografia ja oppimisen variaatioteoria soveltuvat uskonnon oppimiseen ja uskonnosta oppimiseen suomalaisessa koulun uskonnonopetuksessa verrattuna englantilaiseen uskonnonopetukseen? Empiirinen aineisto kerättiin fenomenografisen tutkimuksen mukaisin metodein. Aineisto sisälsi 63 lukiolaisen ja 40 uskonnonopettajan kirjoitelmaa sekä 11 oppilaan ja 20 opettajan nauhoitettua ja litteroitua haastattelua. Analyysin tulokset eli kuvauskategoriat kuvaavat sekä luterilaisuuden merkityssisältöjä että niiden rakennetta. Kahden ensimmäisen artikkelin empiiriset tulokset kertovat siitä, miten luterilaisuutta voidaan ymmärtää opiskelijoiden ja opettajien näkökulmasta. Luterilaisuuden merkitys vaihteli lukiolaisilla viidessä kategoriassa uskonnosta henkilökohtaiseen Jumala-suhteeseen, jonka keskuksena on armo. Opettajien neljä ymmärtämistapaa muodosti yhä moniulotteisemman jatkumon lukiolaisten käsityksille. Kolmas, teoreettinen artikkeli tarkasteli fenomenografian ja variaatioteorian pedagogisia sovellusmahdollisuuksia uskonnon oppimiseen ja uskonnosta oppimiseen suomalaisessa ja brittiläisessä uskonnonopetuksessa. Artikkeli korostaa variaatiota opettamisen ja oppimisen välineenä ja oppilaiden kriittistä, mutta kokonaisvaltaista erilaisten katsomusten kohtaamista syvällisen ymmärtämisen perustana. Sen mukaan kriittinen uskonnonopetus mahdollistaa katsomuksellisen lukutaidon kehittymisen variaation avulla ja samalla oppilaan persoonallisen kasvun sekä identiteetin ja maailmankatsomuksen muodostumisen. Tutkimus palvelee erityisesti evankelisluterilaisen uskonnonopetuksen kehittämistä ja arviointia luterilaisuuden merkityksen ja uskonnon oppimisen kannalta. Avainsanat: luterilaisuus, ymmärtäminen, variaatio, fenomenografia, opettaminen, oppiminen, uskonnonopetus