Kutsu kuuliaisuuteen : James I. Packerin liittonomistinen raamattukäsitys

This dissertation examines James I. Packer s view of the Bible as the book of God s revelation. However, this study could not be complete without discussion of his background ideas about God, man and the foundations of theology. The research method used in this dissertation is systematic analysis. I analyse key theological concepts in the data, such as inerrancy, God s word and the covenant of grace, and examine Packer s concepts primarily in the context of the reformed tradition that he represents. Although the dissertation presents the philosophical premises of Packer s thought, the focus is on an analysis of theological concepts. Packer claims to approach theological issues broadly and to reject legalism. However, he also considers Calvinist thinking to be best suited to theological work and emphasises the central role of law in his view of the Bible. My dissertation pays particular attention to the status of law in Packer s theology and especially in the covenant of grace. The dissertation shows that the fundamental theological structure of Packer s view of the Bible is based on Puritan covenant theology, which consists of the temporally successive covenant of works and covenant of grace. Covenant theology stresses the connection and friendship between God and man. Man s highest goal according to the Westminster Confession of Faith (1647) is to glorify the triune God and to rejoice in him for all eternity. After the fall of man, this friendship between God and man can only take place in the covenant of grace. For Packer, the covenant of grace encompasses not only the time of the Gospel, but also the time of the law before the Gospel. Consequently, the covenant of grace incorporates in its very essence the demand of obedience to God s law. Covenant theology forms the foundation for both his view of the Bible and his idea that a believer lives in a covenant of grace, the key aspects of which are God s commandments and man s works. Law and the Gospel are not considered fundamental opposites in the covenant of grace, unlike in justification. In the covenant of grace, man has become God s friend who obeys the law as the law of Christ in a way which differs from Luther s view of obedience to the faith . For Packer, covenant theology is a Puritan instrument to link predestination and sanctification. Works committed in obedience show that the believer belongs to the covenant of grace and will be among the saved. Although voluntary obedience to God s commandments is not a direct instrument to achieve salvation, it is a pivotal sign of predestination. God calls the predestined to salvation with an effectual calling, the reliable message of the Bible. In sanctification, God guides a believer living in the context of covenantal nomism. In that sense, the Bible is above all an instrument of law guided by reason. In man s obedience, God completes man s nature and restores the imago Dei in man.

Tutkimuksessa selvitetään James I. Packerin (1926 ) käsitys siitä, millainen kirja Raamattu on Jumalan ilmoituksena. Anglikaaniteologina Packer on tehnyt elämäntyönsä Englannissa ja Kanadassa. Viimeisenä puritaanina hänen näkemyksensä ovat vaikuttaneet erityisesti evankelikalismissa. Packerin teologiset näkemykset ovat ylittäneet tunnustusrajat poikkeuksellisen laajalti. Hänen tuotantoaan on julkaistu myös suomeksi. Lisäksi ekumeeniset yhteydet tuovat hänet lähelle suomalaista kristillisyyttä. Maailmanlaajuisesti vaikuttava evankelikaalinen liike on elinvoimainen ja voimakkaasti kasvava ilmiö. Sillä on myös huomattava vaikutus Britteinsaarilla toimivissa anglikaanikirkoissa, jotka ovat hyväksyneet Porvoon yhteisen julkilausuman. Vuonna 1992 valmistunut Porvoon julistus on myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hyväksymä keskeinen ekumeeninen asiakirja. Metodina tutkimuksessa käytetään systemaattista analyysia. Yksittäisten käsitteiden analyysillä tarkastellaan keskeisiä aineistossa käytettyjä teologisia käsitteitä, kuten inerrancy (virheettömyys), Jumalan sana ja armoliitto . Tutkimustulos paljastaa, millainen asema Raamatulla on kristityn elämässä, mikä on lain asema hänen teologiassaan ja erityisesti armoliitossa. Tutkimuksessa osoitetaan, että Packerin raamattukäsityksen kantava teologinen rakenne perustuu puritaaniseen liittoteologiaan, joka muodostuu ajallisesti peräkkäisistä tekojen liitosta ja armoliitosta. Ihmisen suurin päämäärä on Westminsterin tunnustuksen (1647) mukaisesti kirkastaa kolmiyhteinen Jumala ja iloita hänestä ikuisesti. Tämä Jumalan ja ihmisen välinen ystävyys voi toteutua syntiinlankeemuksen jälkeen vain armoliitossa. Packerin näkemyksessä armoliitto koostuu evankeliumin ajasta ja sitä edeltäneestä lain ajasta. Siksi armoliitto jo lähtökohdiltaan sisältää sen, että Jumalan laille on oltava kuuliainen. Kristityn elämässä lakia ja evankeliumia ei mielletä, toisi kuin esimerkiksi Martti Lutherin teologiassa, lähtökohdiltaan vastakkaisina. Liittoteologia muodostaa perustan sekä hänen raamattukäsitykselleen että näkemykselleen uskovan elämisestä armoliitossa. Liittoteologialla Packer samalla liittää yhteen reformoidun näkemyksen ennaltamääräämisestä ja pyhityksestä. Jumala kutsuu efektiivisellä kutsulla Raamatun luotettavalla sanomalla ennaltavalitut ihmiset pelastukseen. Kristityn pyhityksessä Raamattu on ennen kaikkea järjen ohjaama lain väline. Ihmisen kuuliaisuudessa Jumala täydentää tämän luonnon ja palauttaa hänessä Jumalan kuvan (imago Dei). Liittoteologia ei ole vain yksi erillinen osa vaan kantava perusta Packerin raamattukäsityksessä. Toisaalta laki liittoteologian keskeisenä osana on hallitsevana hänen teologiassaan. Näiden kahden teologisen painotuksen perusteella hänen puritanismiin pohjautuvaa raamattukäsitystään voidaan luonnehtia liittonomistiseksi. Jumalan kutsu pelastukseen on kutsu nomistiseen liittoon.