The Mediated Immediacy : João Batista Libanio and the Question of Latin American Liberation Theology

This study is a systematic analysis of mediated immediacy in the production of the Brazilian professor of theology João Batista Libanio. He stresses both ethical mediation and the immediate character of the faith. Libanio has sought an answer to the problem of science and faith. He makes use of the neo-scholastic distinction between matter and form. According to St. Thomas Aquinas, God cannot be known as a scientific object, but it is possible to predicate a formal theological content of other subject matter with the help of revelation. This viewpoint was emphasized in neo-Thomism and supported by the liberation theologians. For them, the material starting point was social science. It becomes a theologizable or revealable (revelabile) reality. This social science has its roots in Latin American Marxism which was influenced by the school of Louis Althusser and considered Marxism a science of history . The synthesis of Thomism and Marxism is a challenge Libanio faced, especially in his Teologia da libertação from 1987. He emphasized the need for a genuinely spiritual and ethical discernment, and was particularly critical of the ethical implications of class struggle. Libanio s thinking has a strong hermeneutic flavor. It is more important to understand than to explain. He does not deny the need for social scientific data, but that they cannot be the exclusive starting point of theology. There are different readings of the world, both scientific and theological. A holistic understanding of the nature of religious experience is needed. Libanio follows the interpretation given by H. C. de Lima Vaz, according to whom the Hegelian dialectic is a rational circulation between the totality and its parts. He also recalls Oscar Cullmann s idea of God s Kingdom that is already and not yet . In other words, there is a continuous mediation of grace into the natural world. This dialectic is reflected in ethics. Faith must be verified in good works. Libanio uses the Thomist fides caritate formata principle and the modern orthopraxis thinking represented by Edward Schillebeeckx. One needs both the ortho of good faith and the praxis of the right action. The mediation of praxis is the mediation of human and divine love. Libanio s theology has strong roots in the Jesuit spirituality that places the emphasis on contemplation in action.

Väitöskirja käsittelee brasilialaisen vapautuksen teologi João Batista Libanion (s. 1932) tuotantoa. Vapautuksen teologia on ollut latinalaisamerikkalainen uudistusliike, joka on korostanut eettisesti valveutuneen uskon merkitystä ja köyhien perusyhteisöjä. Vapautuksen teologia nousee Brasilian 1960-luvun sosiaalikatolisuudesta, mutta myös Chilen Kristityt sosialismin puolesta liikkeestä, joka toimi toimi Salvador Allenden presidenttikaudella v. 1973 saakka. Vapautuksen teologian perustaja Gustavo Gutiérrez osallistui liikkeen toimintaan. Kenraali Pinochetin valtaannousun jälkeen vapautuksen teologia vaikutti mm. Nicaraguan vallankumoukseen ja Brasilian kirkon kannanottoihin sotilasdiktatuurin aikana. Yhteyksiä luotiin myös nykyisen presidentti Lulan johtamaan ay-liikeeseen. Vapautuksen teologian asemaa ovat rapauttaneet yleinen demokratisoitumiskehitys, reaalisosialismin kriisi ja roomalaiskatolisen kirkon kurikampanja 1980-luvun alusta alkaen. Kuitenkin Brasilian 2000-luvun vasemmistosuuntaus perustuu osaltaan vapautuksen teologian luomaan mielipideilmastoon ja paikallistason toimintaan. J. B. Libanio osallistui keskusteluun vapautuksen teologiasta 1970- ja 1980-luvuilla ja pohti sen kriisiä 1990-luvulla. Hän toimi 1970-luvun puolivälistä alkaen vapautuksen teologian tulkkina, joka myös arvosteli sen poliittisia äärikorostuksia kuten luokkataisteluoppia. Libanion tulkinnat osoittavat keskeisiä piirteitä vapautuksen teologiassa ja sitä koskevassa keskustelussa. Lukijalle selviävät praksis-lähtöisyyden ja marxilaisen analyysin käsitehistoriallinen tausta ja ongelmat. Vapautuksen teologia liittyy Libanion omaan eettiseen kristinuskontulkintaan, jossa keskeiseksi nähdään ortopraksis eli uskon ohjaama hyvä elämä.

Avhandlingen behandlar den brasilianske befrielseteologen João Batista Libanios (född 1932) produktion. Befrielseteologin sökte kyrklig förnyelse i politiska tecken och betonade en etiskt medveten kristendom. I Brasilien finns rötterna i 1960-talets socialkatolicism. I Chile verkade Kristna för socialismen rörelsen under Allendes presidenttid, och befrielseteologins grundare Gustavo Gutiérrez var en av rörelsens andliga ledare. Efter statskuppen i 1973 hade befrielseteologin en viktig roll i nicaraguanska revolutionen och i den brasilianska kyrkans uttalanden om sociala frågor. Det fanns bl.a. kontakter med fackföreningsrörelsen som leddes av den nuvarande presidenten Lula. Befrielseteologin har sedan 1980-talets början utmanats av både den allmänna demokratiseringen, realsocialismens kris och den katolska kyrkans disciplinkampanj. Dock har 2000-talets vänsterkonjunktur i Brasilien sina rötter i rörelserna på basisnivån och den atmosfär som befrielseteologin för sin del har skapat. J. B. Libanio har deltagit i diskussionen om befrielseteologin i 1970-1980-talet och om dess kris i 1990-talet. Han tolkade befrielseteologin men kritiserade dess politiska överbetoningar som klasskampläran. Läsaren blir bekant med idéerna praxis som utgångspunkt och marxistisk analys , deras bakgrund och problem. Befrielseteologin förknippas med Libanios etiska kristendomstolkning där ortopraxis, det goda livet styrt av tron, betraktas som central.