Livelihood, land use and environment interactions in the highlands of East Africa

This study aims at improving understanding of the interactions of livelihoods and the environment focusing on both socio-economic and biodiversity implications of land use change in the context of population pressure, global and local markets, climate change, cultural and regional historical factors in the highlands of East Africa. The study is based on three components (1) two extensive livelihood surveys, one on Mt. Kilimanjaro in Tanzania and the other in the Taita Hills of Kenya, (2) a land use change study of the southern slopes of Mt. Kilimanjaro focusing on land use trends between 1960s and 1980s and 1980s and 2000 and (3) a bird diversity study focusing on the potential impacts of the future land use change on birds in the main land use types on the slopes and the adjacent plains of Mt. Kilimanjaro. In addition, information on the highlands in Embu and the adjacent lowlands in Mbeere of Kenya are added to the discussion. Some general patterns of livelihood, land use and environment interactions can be found in the three sites. However, the linkages are very complex. Various external factors at different times in history have influenced most of the major turning points. Farmers continually make small adaptations to their farming practices, but the locally conceived alternatives are too few. Farmers lack specific information and knowledge on the most suitable crops, market opportunities and the quality requirements for growing the crops for markets. Population growth emerges as the most forceful driver of land use and environmental change. The higher altitudes have become extremely crowded with population densities in some areas higher than typical urban population densities. Natural vegetation has almost totally been replaced by farmland. Decreasing farm size due to population pressure is currently threatening the viability of whole farming systems. In addition, capital-poor intensification has lead to soil fertility depletion. Agricultural expansion to the agriculturally marginal lowlands has created a new and distinct group of farmers struggling constantly with climate variability causing frequent crop failures. Extensification to the fragile drylands is the major cause of fragmentation and loss of wildlife habitat. The linkages between livelihoods, land use and the environment generally point to degradation of the environment leading to reduced environmental services and ecosystem functions. There is no indication that the system is self-regulating in this respect. Positive interventions will be needed to maintain ecosystem integrity.

Tutkimus pyrkii ymmärtämään elinkeinojen/elinolosuhteiden (livelihoods) ja ympäristön vuorovaikutusta Itä-Afrikan ylängöillä tarkastelemalla maankäytön sosio-ekonomisia ja biodiversiteettivaikutuksia väestönkasvun, globaalin ja paikallisten markkinoiden, ilmastonmuutoksen, kulttuurin ja aluehistorian viitekehyksessä. Tutkimuksen perustana on (1) kaksi haastattelututkimusta elinkeinoista/elinolosuhteista, yksi Kilimanjaron vuoren etelärinteiltä Tansaniasta ja toinen Kenian Taita-vuorilta, (2) maankäyttötutkimus Kilimanjarolta, jossa tarkastellaan maankäytön muuttumista vuosien 1960 ja 1980 sekä 1980 ja 2000 välillä, ja (3) lintudiversiteettitutkimus tulevaisuuden maankäytön muutoksen potentiaalisista vaikutuksista lintuihin eri maankäyttöluokissa Kilimanjarolla ja viereisillä tasangoilla. Tutkimustyö on tehty kirjoittajan toimiessa tutkijana World Agroforestry Centressä, Keniassa vuosina 1999-2004. Lisäksi diskussiossa on käytetty informaatiota Kenian ylängöillä sijaitsevasta Embusta ja viereisiltä Mbeeren tasangoilta. Yleisiä suuntauksia elinkenojen/elinolosuhteiden, maankäytön ja ympäristön vuorovaikutuksessa on havaittavissa, mutta vuorovaikutussuhteet ovat hyvin kompleksisia. Erilaiset ulkoiset vaikutteet historian eri aikoina ovat olleet suurimpien muutosten takana. Paikalliset viljelijät tekevät jatkuvasti mukautuksia viljelmillään, mutta paikalliset parannusvaihtoehdot ovat vähäisiä. Väestönkasvu on suurin maankäytön ja ympäristön muutoksen liikkeellepaneva voima. Maatalousmaa on lähes kokonaan syrjäyttänyt ylänköjen alkuperäisen kasvillisuuden. Väestönkasvun seurauksena tapahtuva tilojen jatkuva pilkkominen uhkaa kokonaisia viljelyjärjestelmiä. Lisäksi pääomaköyhä intensifikaatio on johtanut maaperän köyhtymiseen. Maatalouden laajeneminen marginaalisille alangoille on synnyttänyt uuden ryhmän viljelijöitä, jotka yhtenään kamppailevat ilmaston vaihtelevuuden aiheuttamien katojen kanssa. Maatalouden levittäytyminen hauraille kuiville maille myös pirstouttaa ja hävittää eläimille elintärkeitä habitaatteja. Linkit elinkeinojen/elinolosuteiden, maankäytön ja ympäristön välillä viittaavat yleisesti ympäristön rappioitumiseen johtaen väheneviin ympäristöpalveluihin ja heikkeneviin ekosysteemitoimintoihin. Systeemin tasapainottumisesta itsestään ei ole havaittavissa merkkejä. Siten positiiviset interventiot ovat tarpeen ekosysteemien eheyden säilyttämiseksi.