Integration of natural hazards, risk and climate change into spatial planning practices

Most countries of Europe, as well as many countries in other parts of the world, are experiencing an increased impact of natural hazards. It is often speculated, but not yet proven, that climate change might influence the frequency and magnitude of certain hydro-meteorological natural hazards. What has certainly been observed is a sharp increase in financial losses caused by natural hazards worldwide. Eventhough Europe appears to be a space that is not affected by natural hazards to such catastrophic extents as other parts of the world are, the damages experienced here are certainly increasing too. Natural hazards, climate change and, in particular, risks have therefore recently been put high on the political agenda of the EU. In the search for appropriate instruments for mitigating impacts of natural hazards and climate change, as well as risks, the integration of these factors into spatial planning practices is constantly receiving higher attention. The focus of most approaches lies on single hazards and climate change mitigation strategies. The current paradigm shift of climate change mitigation to adaptation is used as a basis to draw conclusions and recommendations on what concepts could be further incorporated into spatial planning practices. Especially multi-hazard approaches are discussed as an important approach that should be developed further. One focal point is the definition and applicability of the terms natural hazard, vulnerability and risk in spatial planning practices. Especially vulnerability and risk concepts are so many-fold and complicated that their application in spatial planning has to be analysed most carefully. The PhD thesis is based on six published articles that describe the results of European research projects, which have elaborated strategies and tools for integrated communication and assessment practices on natural hazards and climate change impacts. The papers describe approaches on local, regional and European level, both from theoretical and practical perspectives. Based on these, passed, current and future potential spatial planning applications are reviewed and discussed. In conclusion it is recommended to shift from single hazard assessments to multi-hazard approaches, integrating potential climate change impacts. Vulnerability concepts should play a stronger role than present, and adaptation to natural hazards and climate change should be more emphasized in relation to mitigation. It is outlined that the integration of risk concepts in planning is rather complicated and would need very careful assessment to ensure applicability. Future spatial planning practices should also consider to be more interdisciplinary, i.e. to integrate as many stakeholders and experts as possible to ensure the sustainability of investments.

Tässä väitöskirjassa analysoidaan ja tarkastellaan, kuinka yhteiskuntaa voitaisiin suojella aluesuunnittelun keinoin nykyistä paremmin luonnonhasardien ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia vastaan. Useat Euroopan ja muun maailman valtiot kärsivät kasvavista luonnonhasardien vaikutuksista ja niiden aiheuttamista taloudellisista tappioista. Usein esitetään, joskaan sitä ei ole vielä tieteellisesti todistettu, että ilmastonmuutos saattaa vaikuttaa eräiden luonnonhasardien esiintymiseen ja voimakkuuteen. Vaikka Eurooppa näyttäisi olevan turvassa muuta maailmaa koettelevilta luonnonkatastrofeilta, myös Euroopassa kärsityt vahingot ovat selvästi lisääntyneet. Tämän vuoksi luonnonhasardit ja ilmastonmuutos ovat hiljattain nostettu keskeiseksi poliittiseksi prioriteetiksi myös Euroopan unionissa. Aluesuunnittelun avulla kyetään hallitsemaan paremmin luonnonhasardien ja mahdollisen ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Aluesuunnittelun mahdollisuudet olemassa olevan infrastruktuurin ja rakennuskannan suojelemiseksi ovat rajalliset, mutta sen avulla voidaan ohjata tulevaa maankäyttöä ja siten suojella paremmin tulevaisuuden rakennelmia. Nykyisen käytännön mukaisesti aluesuunnittelussa arvioidaan usein kerrallaan vain yhtä hasardia, kuten tulvia. Väitöskirjan tekijän mukaan yksittäisten hasardien sijaan olisi tärkeää tarkastella laaja-alaisesti useampia vaaratekijöitä samanaikaisesti. Kun kyse on tulvista, pitäisi tutkia myrskyjen, myrskyvuoksien ja tulvien keskinäistä vaikutussuhdetta. Tämän lisäksi olisi arvioitava ilmastonmuutoksen vaikutuksia näihin uhkiin eli tässä tapauksessa myrskyjen lukumäärän mahdollista kasvua ja merenpinnan nousua. Myös altistuminen olisi syytä ottaa paremmin huomioon esimerkiksi sen arvioimiseksi, millaisia vahinkoja luonnonhasardit voivat viime kädessä saada aikaan. Lisäksi olisi selvitettävä tällaisten vahinkojen alueelliset vaikutukset. Työn teoriaosassa käsitellään termien luonnonhasardi, altistuminen ja riski määritelmiä sekä niiden sovellettavuutta aluesuunnitteluun. Tekijä esittää, että arvioinnit ja niitä seuraava kartoitus olisi pidettävä riittävän yksinkertaisina, jotta laaja yleisö voi ymmärtää niitä. Väitöskirja perustuu kuuteen julkaistuun artikkeliin, joissa käsitellään tuloksia eurooppalaisista tutkimushankkeista. Näissä tutkimusprojekteissa on kehitetty menetelmiä luonnonhasardien ja ilmastonmuutoksen identifioimiseen sekä arvioitu niiden laajuutta. Artikkeleissa kuvataan paikallisia, alueellisia (Itämeren alue) ja Euroopan laajuisia hankkeita sekä teoreettisesta että käytännöllisestä näkökulmasta. Tekijä esittää päätelmänään, että luonnonhasardeilla ja ilmastonmuutoksella olisi oltava nykyistä merkittävämpi rooli aluesuunnittelussa. Hasardien keskinäisiin vaikutussuhteisiin olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota ja niiden aiheuttamien vahinkojen mahdollista laajuutta olisi arvioitava tarkemmin. Lisäksi olisi suositeltavaa ottaa huomioon asiantuntijoiden ja uhkista mahdollisesti kärsivien ihmisten mielipiteet, jotta vahingot voitaisiin minimoida ja tulevat investoinnit turvata.