Uusmaalaisten viljelijöiden arviot uudesta ympäristötuesta

The agro-environmental subsidy scheme is the most important agricultural environmental policy instrument used in Finland. The principal aim of the agro-environmental subsidy is to reimburse farmer the costs of using environmentally sounder farming practices and the measures that aim for preserving the environment. It also serves as an economic incentive for ensuring the large enough participation. The agro-environmental subsidy scheme is to be reformed in 2007. The main question answered in thesis was that whether farmers in Uusimaa region are ready to participate in the environmental subsidy scheme on the basis of the economical reasons or not. The focus is on farmers' opinions about how difficult it is to carry out measures of new environmental subsidy and do these measures change their ways of farming. The analysis is based on an empirical study of the farmers attitudes towards the new environmental subsidy scheme. The theoretical framework of this thesis is based on principal-agent theory and on the theory of the firm. In principal-agent theory environmental subsidy is interpreted as a deal in which farmers function as agents and government as a principal. Theory of the firm provides a theoretical framework for the analysis, through which we aim to analyse how rationally behaving farmer makes decisions by economical reasons to participate in the environment subsidy scheme. The thesis points out that presumably the participation percentage will stay high during the period of the new environmental subsidy scheme.

Maatalouden ympäristötukijärjestelmä on Suomessa merkittävin maatalouden ympäristö-ohjauskeino. Ympäristötuen periaatteena on maksaa viljelijälle korvausta ympäristölle vähemmän haitallisten viljelymenetelmien käytöstä sekä ympäristön tilan parantamiseksi tehtävien toimenpiteiden toteuttamisesta. Ympäristötuessa maksetaan korvausta sekä aiheutuneista kustannuksista että tulonmenetyksistä. Tukeen sisältyy myös kannustinosa laajan osallistumisen takaamiseksi. Maatalouden ympäristötukijärjestelmä uudistuu vuonna 2007. Tämän pro gradu ­tutkielman tarkoituksena on selvittää, ovatko uusmaalaiset viljelijät valmiita sitoutumaan ympäristö-tukijärjestelmään taloudellisin perustein. Lisäksi pyritään selvittämään, pitävätkö viljelijät ympäristötuen toimenpiteitä vaikeina toteuttaa ja kokevatko he toimenpiteiden muuttavan viljelykäytäntöä. Ympäristötuen perustoimenpiteiden lisäksi viljelijöiden mielipiteitä kysytään ympäristötuen lisätoimenpiteistä. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu päämies-toimija ­teoriasta ja yrityksen teoriasta. Päämies-toimija ­teoria selittää ympäristötukea sopimuksena, jossa valtio on päämies ja viljelijä on toimija. Päämies-toimija ­teoria selittää myös viljelijän mahdollista käyttäytymistä tilanteessa, jossa hän osallistuu ympäristötukijärjestelmään, mutta rikkoo sopimusehtoja. Yrityksen teoria selittää, kuinka rationaalisesti toimiva viljelijä päättää taloudellisin perustein osallistumisestaan ympäristötukijärjestelmään. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan olettaa, että osallistumisaste tulee säilymään korkeana myös tulevalla ympäristötukikaudella. Kustannusarvioiden vaihtelua ei pystytty selittämään taustamuuttujien avulla, mikä tukee käsitystä, että ympäristötuen aiheuttamat kustannukset vaihtelevat suuresti tilojen välillä.