Petusta pitsaan : Ruokahuollon järjestelyt kriisiaikojen Suomessa

From bark bread to pizza - Food and exceptional circumstances: reactions of Finnish society to crises of food supply This study on the food supply under exceptional circumstances lies within the nutritional, historical and social sciences. The perspective and questions come under nutrition science, but are part of social decision-making. The study focuses on the first and second world wars as well as on contemporary society at the beginning of the 21st century. The main purpose of this study is to explore how Finnish society has responded to crises and what measures it has taken to sustain institutional food services and the food supply of households. The particular study interests include the school catering and food services in hospitals during the world wars. The situation in households is reflected in the counseling work carried out by state-run or civic organisations. Interest also focuses on the action of the scientific community. The decisions made in Finland are projected onto the solutions developed in some other European countries. The study is based primarily on the archive documents and annual reports prepared by food and health care authorities. Major source materials include scientific and professional publications. The evaluation of the situation in contemporary Finnish society is based on corresponding emergency plans and guidelines. The written material is supplemented by discussions with experts. Food rationing during the WWI and WWII differed in extent, details and unity. The food intake of some population groups was occasionally inadequate both in quantity, quality and safety. The counseling of the public focused on promoting self-sufficiency, improving cooking skills and widening food habits. One of the most vulnerable groups in regard to nutrition was long-term patients in institutions. As for future development, the world wars were never-theless important periods for public food services and counseling practices. WWII was also an important period for product development in the food industry. Significant work on food substitutes was carried out by Professor Carl Tigerstedt during WWI. The research of Professors A. I. Virtanen and Paavo Simola during WWII focused on vitamins. Crises threatening societies now differ from those faced a hundred years ago. Finland is bet-ter prepared, but in many ways more vulnerable to and dependent on other actors. Food rationing is a severe means of handling the scarcity of food, which is why contemporary society relies primarily on preparedness planning. Civic organisations played a key role during the world wars, and establishing an emergency food supply remains on their agenda. Although the objective of protecting the population remains the same for nutrition, food production, and food consumption, threat scenarios and the knowledge and skill levels of citizens are constantly changing. Continuous monitoring and evaluation is therefore needed.

Tutkimus sijoittuu ravitsemustieteen, yhteiskuntatieteiden ja historiantutkimuksen alueille. Näkökulma ja kysymykset kuuluvat ravitsemustieteeseen, mutta ovat osa yhteiskunnallista päätöksentekoa. Tarkasteluajankohtia ovat ensimmäinen ja toinen maailmansota sekä nykyhetki, 2000-luvun alku. Työssä selvitetään, miten ruokahuollosta vastaavat tahot ovat Suomessa reagoineet kriiseihin, ja miten väestön ravinnonsaanti on varmistettu. Julkisen ruokahuollon kriisiaikaista toimintaa kuvataan tarkastelemalla kouluruokailun ja sairaaloiden ruokahuollon toteutumista. Kotitalouksien toimintaa kuvataan niihin suunnatun neuvonnan kautta. Mielenkiinnon kohteena on myös tiedeyhteisön asema ja vaikutusmahdollisuudet. Suomen ratkaisuja heijastetaan muutamiin muihin Euroopan maihin. Työ perustuu ensisijaisesti sota-aikoina syntyneeseen viranomaisaineistoon. Sitä täydentää kertomusaineisto, kuten elintarvike- ja terveydenhuollon vuosikertomukset. Merkittävä lähteistö ovat tieteelliset ja ammatilliset julkaisut. Nykytilanteen osalta tarkastellaan ruokahuollon varautumista ja valmiutta kohdata kriisejä. Sitä koskevaa kirjallista aineistoa täydentävät asiantuntijakeskustelut. Sotien aiheuttaman elintarvikesäännöstelyn laajuus, yksityiskohtaisuus ja yhtenäisyys vaihtelivat. Eräiden väestöryhmien ajoittain määrällisesti, laadullisesti tai muilta osin puutteellista ravinnonsaantia pyrittiin kohentamaan omatoimisuuteen, ruoanvalmistustaitojen parantamiseen ja makutottumusten laajentamiseen tähtäävällä neuvonnalla. Ravinnonsaannin suhteen erääksi riskiryhmäksi osoittautuivat hoitolaitosten pitkäaikaispotilaat. Joukkoruokailun ja neuvontatyön kehittymiselle kriisiajat olivat kuitenkin merkittäviä vaiheita. Toisen maailmansodan aikana korostuu myös elintarviketeollisuuden tuotekehitys. Professori Carl Tigerstedtin tutkimukset ensimmäisen maailmansodan aikana kohdistuivat viljan korvikkeisiin. Toisen maailmansodan aikana vitamiinitutkimusta tekivät etenkin professorit A. I. Virtanen ja Paavo Simola. Yhteiskuntia uhkaavat kriisit ovat nyt osin toiset kuin sata vuotta sitten. Suomi on paremmin varautunut, mutta monelta osin häiriöherkempi. Elintarvikesäännöstely on voimakas toimenpide ja ensisijaisesti elintarvikehuolto pyritäänkin turvaamaan ennakkovarautumisella. Sotien aikana kansalaisjärjestöillä oli keskeinen asema, ja väestön ohjaaminen, kuten kotivaraneuvonta, on edelleenkin järjestöjen tehtäväaluetta. Yhteiskunnan tehtävänä on väestön ravinnonsaannin turvaaminen. Muutokset elintarviketuotannossa, uhkakuvissa, väestön ruoankäytössä sekä tieto- ja taitotasossa edellyttävät tilanteen jatkuvaa seurantaa ja arviointia.