Understanding the organic chain : The framework of the interaction between the actors in organic chains in relation to ecological modernisation of food production

The sustainability of food production has increasingly attracted the attention of consumers, farmers, food and retailing companies, and politicians. One manifestation of such attention is the growing interest in organic foods. Organic agriculture has the potential to enhance the ecological modernisation of food production by implementing the organic method as a preventative innovation that simultaneously produces environmental and economic benefits. However, in addition to the challenges to organic farming, the small market share of organic products in many countries today and Finland in particular risks undermining the achievement of such benefits. The problems identified as hindrances to the increased consumption of organic food are the poor availability, limited variety and high prices of organic products, the complicated buying decisions and the difficulties in delivering the intangible value of organic foods. Small volumes and sporadic markets, high costs, lack of market information, as well as poor supply reliability are obstacles to increasing the volume of organic production and processing. These problems shift the focus from a single actor to the entire supply chain and require solutions that involve more interaction among the actors within the organic chain. As an entity, the organic food chain has received very little scholarly attention. Researchers have mainly approached the organic chain from the perspective of a single actor, or they have described its structure rather than the interaction between the actors. Consequently, interaction among the primary actors in organic chains, i.e. farmers, manufacturers, retailers and consumers, has largely gone unexamined. The purpose of this study is to shed light on the interaction of the primary actors within a whole organic chain in relation to the ecological modernisation of food production. This information is organised into a conceptual framework to help illuminate this complex field. This thesis integrates the theories and concepts of three approaches: food system studies, supply chain management and ecological modernisation. Through a case study, a conceptual system framework will be developed and applied to a real life-situation. The thesis is supported by research published in four articles. All examine the same organic chains through case studies, but each approaches the problem from a different, complementary perspective. The findings indicated that regardless of the coherent values emphasising responsibility, the organic chains were loosely integrated to operate as a system. The focus was on product flow, leaving other aspects of value creation largely aside. Communication with consumers was rare, and none of the actors had taken a leading role in enhancing the market for organic products. Such a situation presents unsuitable conditions for ecological modernisation of food production through organic food and calls for contributions from stakeholders other than those directly involved in the product chain. The findings inspired a revision of the original conceptual framework. The revised framework, the three-layer framework , distinguishes the different layers of interaction. By gradually enlarging the chain orientation the different but interrelated layers become visible. A framework is thus provided for further research and for understanding practical implications of the performance of organic food chains. The revised framework provides both an ideal model for organic chains in relation to ecological modernisation and demonstrates a situation consistent with the empirical evidence.

Kestävä ruuan tuotanto kiinnostaa yhä enemmän kuluttajia, tarjontaketjun toimijoita ja muita sidosryhmiä. Yhtenä osoituksena tästä on luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden (luomutuotteiden) kasvanut kysyntä ja tarjonta. Luomutuotteiden osuus ruuan kokonaismarkkinasta on kuitenkin toistaiseksi pieni, erityisesti Suomessa, jossa luomutuotteiden osuus on vain noin prosentti ruuan kokonaismarkkinasta. Luomutuotteiden kysynnän esteiksi ovat osoittautuneet muun maussa niiden huono saatavuus, vähäinen valikoima ja korkeat hinnat sekä ostopäätösten monimutkaisuus ja vaikeudet viestiä ei-aistittavasta lisäarvosta. Pienet tuotantomäärät, sirpaleiset markkinat, korkeat kustannukset, markkinatiedon puute sekä luomuraaka-aineiden epävarma saatavuus puolestaan vähentävät toimijoiden kiinnostusta kasvattaa luomutuotteiden tarjontaa. Näiden ongelmien ratkaiseminen edellyttää näkökulman siirtämistä yhdestä toimijasta koko tarjontaketjuun ja sen toimijoiden väliseen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. Luomuketjua kokonaisuutena on tutkittu vähän. Tutkijat ovat pääosin lähestyneet ketjua yhden toimijaryhmän, kuten kuluttajien tai viljelijöiden näkökulmasta tai kuvanneet ketjujen rakennetta. Toimijoiden välinen vuorovaikutus on näin ollen jäänyt tutkimatta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on valottaa viljelijöistä kuluttajiin ulottuvan luomuketjun toimijoiden välistä vuorovaikutusta ruuan tuotannon ekologisen modernisaation näkökulmasta. Ekologisella modernisaatiolla tarkoitetaan tässä luomutuotannon menetelmien soveltamista ekologisia haittoja ennaltaehkäisevänä innovaationa ekologisten ja taloudellisten hyötyjen yhtaikaiseksi saavuttamiseksi. Tutkimus luo mallin luomuketjun toimijoiden vuorovaikutuksen ymmärtämiseksi. Tutkimus yhdistää kolmen seuraavan tutkimusalueen teoriaa: ruokajärjestelmä, kysyntä-tarjontaketjun johtaminen sekä ekologinen modernisaatio. Väitöskirja pohjautuu neljässä artikkelissa julkaistuihin tapaustutkimuksiin, jotka tutkivat kahta suomalaista luomuketjua, mutta lähestyvät niitä toisiaan täydentävistä näkökulmista. Tulosten mukaan tutkitut ketjut eivät toimineet yhteistyötä harjoittavina systeemeinä huolimatta kaikkien toimijoiden vastuullisuutta korostavista arvoista. Vuorovaikutuksen painopiste oli sujuvassa tuotevirrassa ja muut lisäarvotekijät jäivät pääosin vaille huomiota. Tiedonvaihto kuluttajien kanssa oli vähäistä eikä kukaan toimijoista ollut ottanut johtavaa roolia kysynnän kasvattamiseksi. Tällainen tilanne edellyttää muiden sidosryhmien tukea ekologisen modernisaation toteutumiseksi. Tulokset innostivat jalostamaan alkuperäistä vuorovaikutuksen systeemimallia. Uudistettu malli, kolmikerros-malli, erottelee vuorovaikutuksen kolme eri kerrosta. Malli tarjoaa viitekehyksen tuleville tutkimuksille sekä luomuketjujen toimintaa käytännössä kehittäville toimenpiteille.