Suunnittelunäkemys metsäorganisaatioissa ja sen vaikutus tietojärjestelmälle asetettaviin vaatimuksiin

Department of Forest Resource Management in the University of Helsinki has in years 2004?2007 carried out so-called SIMO -project to develop a new generation planning system for forest management. Project parties are organisations doing most of Finnish forest planning in government, industry and private owned forests. Aim of this study was to find out the needs and requirements for new forest planning system and to clarify how parties see targets and processes in today's forest planning. Representatives responsible for forest planning in each organisation were interviewed one by one. According to study the stand-based system for managing and treating forests continues in the future. Because of variable data acquisition methods with different accuracy and sources, and development of single tree interpretation, more and more forest data is collected without field work. The benefits of using more specific forest data also calls for use of information units smaller than tree stand. In Finland the traditional way to arrange forest planning computation is divided in two elements. After updating the forest data to present situation every stand unit's growth is simulated with different alternative treatment schedule. After simulation, optimisation selects for every stand one treatment schedule so that the management program satisfies the owner's goals in the best possible way. This arrangement will be maintained in the future system. The parties' requirements to add multi-criteria problem solving, group decision support methods as well as heuristic and spatial optimisation into system make the programming work more challenging. Generally the new system is expected to be adjustable and transparent. Strict documentation and free source code helps to bring these expectations into effect. Variable growing models and treatment schedules with different source information, accuracy, methods and the speed of processing are supposed to work easily in system. Also possibilities to calibrate models regionally and to set local parameters changing in time are required. In future the forest planning system will be integrated in comprehensive data management systems together with geographic, economic and work supervision information. This requires a modular method of implementing the system and the use of a simple data transmission interface between modules and together with other systems. No major differences in parties' view of the systems requirements were noticed in this study. Rather the interviews completed the full picture from slightly different angles. In organisation the forest management is considered quite inflexible and it only draws the strategic lines. It does not yet have a role in operative activity, although the need and benefits of team level forest planning are admitted. Demands and opportunities of variable forest data, new planning goals and development of information technology are known. Party organisations want to keep on track with development. One example is the engagement in extensive SIMO-project which connects the whole field of forest planning in Finland.

Uuden sukupolven metsäsuunnittelujärjestelmän kehittämiseksi toimii Helsingin yliopiston metsävarojen käytön laitoksella vuosina 2004?2007 SIMO-hanke, jossa ovat osakkaina metsäsuunnittelua Suomessa valtion, yritysten ja yksityisomistajien mailla tekevät organisaatiot. Tämä tutkimus oli SIMO-hankkeen tarvekartoitus. Tutkimuksessa haastateltiin vuosina 2004 ja 2005 osakkaiden metsäsuunnittelusta vastaavia työntekijöitä ja selvitettiin, mitä ominaisuuksia ja toimintoja uudelta järjestelmältä ensisijaisesti odotetaan sekä millaisina osakkaat näkevät metsäsuunnittelun tavoitteet ja menetelmät. Tutkimuksen mukaan metsikkökuvio säilyy tulevaisuudessa suunnittelun ja toimenpiteiden perusyksikkönä. Monipuolistuneiden tiedonkeruumenetelmien, jotka tuottavat eritarkkuuksista ja -lähteistä metsävaratietoa, sekä yksinpuin tulkinnan kehittymisen johdosta entistä suurempi osa puustotiedoista saadaan kuitenkin ilman maastoinventointia. Entistä tarkemman tiedon käytöllä saavutettavat hyödyt edellyttävät myös metsikkökuviota pienempien tiedonkäsittely-yksiköiden käyttömahdollisuutta. Perinteinen metsäsuunnittelulaskennan etenemistapa, jossa simuloidaan kullekin kuviolle vaihtoehtoisia, aikaan sidottuja käsittelyitä ja optimoidaan niistä alueellisesti tavoitteiden mukainen käsittelyohjelma, halutaan säilyttää. Optimoinnin toteutuksen haasteita lisäävät vaatimukset monitavoitteisten suunnitteluongelmien ratkaisemisesta ja ryhmäpäätöstuesta. Optimointimenetelmien tarjontaa halutaan laajentaa perinteisestä lineaarisesta optimoinnista ainakin heuristisiin ja spatiaalisiin menetelmiin. Uudelta järjestelmältä kaivataan yleisesti säädettävyyttä ja läpinäkyvyyttä. Osaltaan näitä vaatimuksia toteuttaa hankkeen tarkka dokumentointi ja ohjelmiston vapaa lähdekoodi. Lähtötiedoiltaan, tarkkuudeltaan, menetelmiltään ja laskentanopeudeltaan vaihtelevien metsän kehitys- ja käsittelymallien soveltaminen halutaan mahdolliseksi. Myös mahdollisuudet mallien paikalliseen kalibrointiin ja alueellisten, ajassa muuttuvien ohjausparametrien asettamiseen edellytetään. Metsäsuunnittelujärjestelmä halutaan tulevaisuudessa mukauttaa ja sisällyttää organisaatioiden kokonaisvaltaisiin tiedonhallintajärjestelmiin yhdessä esimerkiksi paikkatieto-, taloushallinta- ja työnjohtojärjestelmien kanssa. Tämä edellyttää toteutettavilta laskentaosilta modulaarisuutta sekä yksinkertaista tiedonsiirtorajapintaa niin moduulien välillä kuin muiden järjestelmien kanssa. Tutkimuksessa ei löytynyt suuria osakkaiden välisiä eroja tietojärjestelmälle esitetyissä vaatimuksissa, pikemminkin puheenvuorot täydensivät toisiaan eri näkökulmista. Organisaatioissa metsäsuunnittelu koetaan jäykäksi ja ainoastaan strategisia linjoja ohjaavaksi. Sillä ei vielä ole roolia operatiivisessa toiminnassa, vaikka tiimitasoisen suunnittelun tarve ja sillä saavutettavat hyödyt tunnustetaan Muuttuvan metsätiedon, uusien suunnittelupäämäärien ja tietotekniikan kehityksen vaatimukset ja mahdollisuudet ovat tiedossa. Kehityksessä halutaan olla mukana. Yksi osoitus siitä on laajaan, koko alan toimijoita yhdistävään SIMO-hankkeeseen ryhtyminen.