Community forestry and environmental literacy in northern Thailand : Towards collaborative natural resource management and conservation

Conservation and sustainable management of tropical forests needs a holistic approach: in addition to ecological concerns, socio-economic issues including cultural aspects must be taken into consideration. An ability to adapt practices is a key to successful collaborative natural resource management. Achieving this requires local participation and understanding of local conceptions of the environment. This study examined these issues in the context of northern Thailand. Northern uplands are the home of much of the remaining natural forest in Thailand and several ethnic minority groups commonly referred to as hill tribes. The overall purpose of this study was to grasp a regional view of an ethnically diverse forested area and to elicit prospects to develop community forestry for conservation purposes and for securing people s livelihood. Conservation was a central goal of management as the forests in the area were largely designated as protected. The aim was to study local perceptions, objectives, values and practices of forest management, under the umbrella of the concept environmental literacy, as well as the effects of forest policy on community management goals and activities. Environmental literacy refers to holistic understanding of the environment. It was used as a tool to examine people s views, interests, knowledge and motivation associated to forests. The material for this study was gathered in six villages in Chiang Mai Province. Three minority groups were included in the study, the Karen, Hmong and Lawa, and also the Thai. Household and focus group interviews were conducted in the villages. In addition, officials at district, regional and national levels, workers of non-governmental organisations, and academics were interviewed, and some data were gathered from the students of a local school. The results showed that motivation for protecting the forests existed among each ethnic group studied. This was a result of culture and traditions evolved in the forest environment but also of a need to adapt to a changed situation and environment and to outside pressures. The consequences of deforestation were widely agreed on in the villages, and the impact of socio-economic changes on the forests and livelihood was also recognised. The forest was regarded as a source of livelihood providing land, products and services essential to the people inhabiting rural uplands. Traditions, fire control, cooperation, reforestation, separation of protected and utilisable areas, and rules were viewed as central for conservation. For the villagers, however, conservation meant sustainable use, whereas the government has tended to prefer strict restrictions on forest resource use. Thus, conflicts had arisen. Between communities, cooperation was more dominant than conflict. The results indicated that the heterogeneity of forest dwellers, although it has to be recognised, should not be overemphasised: ethnic diversity can be considered as no major obstacle for successful community forestry. Collaborative management is particularly important in protected areas in order to meet the conservation goals while providing opportunities for livelihood. Forest management needs more positive incentives and increased dialogue.

Trooppisten metsien suojelu ja kestävä käyttö vaativat kokonaisvaltaista lähestymistapaa: ekologisten näkökohtien lisäksi täytyy ottaa huomioon sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset olosuhteet. Tarvitaan mukautuvaa metsien hoitoa ja käyttöä todellisen kestävyyden saavuttamiseksi. Tämä tarkoittaa, että käytäntöjä on kyettävä mukauttamaan erilaisiin ympäristöihin ja tilanteisiin. Paikallisten ihmisten osallistuminen on tärkeä osa tällaista metsätaloutta. Heidän käsityksensä omasta ympäristöstään ja luonnonvarojen hoitoon kehittämänsä menetelmät luovat pohjan mukautuvan metsätalouden harjoittamiselle. Haasteena puolestaan ovat eriävät näkemykset eri osapuolten välillä, joskus metsäalueiden asukkaidenkin keskuudessa. Tämä tutkimus pyrki pureutumaan yhteisömetsätalouden haasteisiin Pohjois-Thaimaan ylänköseudulla, jotka ovat vuoristoheimoiksi kutsuttujen etnisten vähemmistöryhmien asuinseutuja. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia yhteisömetsätalouden haasteita ja mahdollisuuksia etnisesti monimuotoisella alueella, jonka metsistä suuri osa oli suojeltuja. Lähtökohtana oli tarkastella kyläyhteisön näkökulmasta käsin, miten metsien suojelu ja ihmisten toimeentulo voitaisiin yhdistää kestävällä tavalla. Paikallisten ihmisten metsiin liittyviä arvoja, näkemyksiä ja tavoitteita tutkittiin ympäristön lukutaito -käsitteen kautta. Ympäristön lukutaidolla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa ihmisten kokonaisvaltaista käsitystä ympäristöstään. Tutkimusaineiston keskeinen osa kerättiin kuudessa ylänkökylässä Chiang Main maakunnassa neljän etnisen ryhmän, karen, hmong, lawa ja thai, parissa. Näistä ryhmistä kolme ensimmäistä kuuluvat niin kutsuttuihin vuoristoheimoihin. Tärkeimpänä tutkimusmenetelmänä olivat haastattelut, kylissä kotitalous- ja ryhmähaastattelut. Lisäksi haastateltiin alueella toimivien kansalaisjärjestöjen työntekijöitä, viranomaisia eri aluetasoilla sekä tutkijoita ja lisäaineistoa kerättiin myös paikallisessa koulussa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että erilaisuudestaan huolimatta eri etniset ryhmät pitivät metsien suojelua tärkeänä tavoitteena. Tähän vaikuttivat kulttuurin ja perinteiden lisäksi ulkoiset paineet ja tarve sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen ja ympäristöön. Metsäkadon seuraukset tunnettiin kylissä, samoin kuin sosiaalisten ja taloudellisten muutosten vaikutukset metsiin ja toimeentuloon. Metsää pidettiin toimeentulon kannalta välttämättömänä, koska se tarjosi maata, monenlaisia tuotteita ja palveluita. Suojelun keinoista merkittävimmiksi mainittiin yhteistyö eri tahojen välillä, palontorjunta, metsien ja metsämaan hyödyntämiselle asetetut säännöt, metsitys ja metsäalueiden jakaminen suojeltuihin ja käyttömetsään. Metsien hoidossa ja suojelussa perinteitä pidettiin kylissä tärkeinä. Ylänköalueiden maanviljelyssä tapahtuneet muutokset kaskiviljelyn tiukka rajoittaminen, siirtyminen pysyvien peltojen viljelyyn ja rahakasvien lisääntynyt merkitys viljelykasveina ovat vaikuttaneet myös metsien hoitoon ja käyttöön. Nämä muutokset yhdessä hallituksen tiukan suojelupolitiikan kanssa ovat merkinneet paikallisille ihmisille haastetta sopeutua uuteen tilanteeseen. Toisaalta hallinnon hajauttamispyrkimyksistä huolimatta päätöksenteko metsäalueilla on vielä pitkälti hallitukselle keskittynyttä. Tutkimuksen tulokset antoivat selviä viitteitä siitä, että metsien ja niitä ympäröivien alueiden etninen monimuotoisuus ei ole este yhteisölliselle metsien hoidolle ja käytölle. Kestävän ja mukautuvan metsänhoidon periaatteiden mukaisesti sosiaalis-taloudellis-kulttuurinen monimuotoisuus on toki otettava huomioon, mutta sitä ei pidä korostaa yhteisömetsätaloutta haittaavana tekijänä. Suojelun ohella on keskityttävä paikallisten ihmisten toimeentulon turvaamiseen. Näiden seikkojen vuoksi paikallinen osallistuminen ja yhteistyö eri osapuolten välillä ovat erityisen tärkeitä suojelualueilla, paikallista ympäristön lukutaitoa unohtamatta. Tarvitaan parempia kannustimia ja enemmän todellista vuoropuhelua.