Life events and social support among patients with major depressive disorder

The study is part of a research project of 269 psychiatric patients with major depression, Vantaa Depression Study, in the Department of Mental Health and Alcohol Research of the National Public Health Institute and the Department of Psychiatry of the Peijas Medical Care District. The aim was to study at the onset of MDE psychosocial differences in subgroups of patients and clustering of events into time before depression and its prodromal phase, to study whether more severe life events and less social support predict poorer outcome in all patients, but most among those currently in partial remission, whether social support declines as a consequence of time spent in MDE, is sensitive to improvement, and whether social support is influenced by neuroticism and extraversion. After screening, a semistructured interview (SCAN, version 2.0) was used for the presence of DSM-IV MDE, and other psychiatric diagnoses. Life events and social support were studied with semistructured methods (IRLE, Paykel 1983; IMSR, Brugha et al. 1987), perceived social support and neuroticism/extraversion with questionnaires (PSSS-R, Blumenthal et al. 1987; EPI, Eysenck and Eysenck 1964) at baseline, 6 and 18 months. At the onset of depression life events were common. No major differences between subgroups of patients were found; the younger had more events, whereas those with comorbid alcoholism and personality disorders perceived less support. Although events were distributed evenly between the time before depression, the prodromal phase and the index MDE, two thirds of the patients attributed their depression to some life event. Adversities and poor perceived support influenced the outcome of all psychiatric patients, most in the subgroup of full remission. In the partial remission group, the impact of severe events and in the MDE, perceived support was important. Low objective and subjective support were predicted by longer time spent in MDE. Along with improvement subjective support improved. Neuroticism and extraversion were associated with the size of social network and perceived support and predicted change of perceived support. In conclusion, adversities were common in all phases of depression. They may thus have many roles; before depression they may precipitate it, in the prodromal phase worsen symptoms, and during the MDE, the outcome of depression. Patients often attributed their depression to a life event. Psychosocial subgroup differences were quite small. Perceived support predicted the outcome of depression, and time spent in MDE objective and subjective support. Neuroticism and extraversion may modify the level and change particularly in perceived support, thereby indirectly effecting vulnerability to depression.

Tarkoituksena oli, Kansanterveyslaitoksen Mielenterveyden ja Alkoholitutkimuksen osaston ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Peijaksen sairaalan psykiatrian tulosyksikön vakavan masennuksen prospektiivisessa tutkimuksessa (Vantaa Depression Study), selvittää psykososiaalisia eroja masennuksen alkuvaiheessa potilasryhmien välillä, elämäntapahtumien ryhmittymistä aikaan ennen masennusta ja sen esioirevaiheeseen, sekä tutkia, ennustavatko elämäntapahtumien suurempi vakavuus ja vähäisempi sosiaalinen tuki kaikkien, ja erityisesti osittaisessa remissiossa olevien heikompaa toipumista, heikkeneekö sosiaalinen tuki vakavassa masennuksessa vietetyn ajan seurauksena, onko se sensitiivinen toipumiselle ja vaikuttavatko neurotismi ja ekstaversio sosiaaliseen tukeen. Puolistrukturoidulla haastattelulla (SCAN) selvitettiin, oliko potilailla DSM-IV mukainen vakavan masennuksen vaihe sekä muut psykiatriset diagnoosit. N=269. Elämäntapahtumia ja sosiaalista tukea tutkittiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla (IRLE; IMSR), havaittua sosiaalista tukea ja neurotismia/ekstraversiota kyselykaavakkeilla (PSSS R; EPI). Depression alkuvaiheessa elämäntapahtumia oli paljon. Potilasryhmien välillä ei ollut suuria eroja; tapahtumia oli jonkin verran enemmän nuoremmilla, kun taas niillä masennuspotilailla, joilla oli myös komorbidi alkoholiongelma tai persoonallisuushäiriö, oli vähemmän koettua tukea. Vaikka tapahtumat jakautuivat tasaisesti aikaan ennen masennusta, prodromaalivaiheeseen ja vakavan masennuksen episodiin, 2/3 tutkituista arvioi elämäntapahtuman aiheuttaneen masennuksen. Vastoinkäymiset ja vähäinen koettu tuki heikensivät kaikkien potilaiden toipumista, eniten täyden remission ryhmässä. Osittaisessa remissiossa vastoinkäymiset ja masennusepisodissa olevilla koettu tuki vaikuttivat toipumiseen. Sekä matalampaa objektiivista että subjektiivista tukea ennusti pidempi aika vakavassa masennuksessa. Kliinisen toipumisen myötä subjektiivinen tuki parani. Neurotismi ja ekstaversio assosioituivat sosiaalisen verkoston kokoon ja koetun tuen tasoon, mutta ennustivat vain koetun tuen muutosta. Koska vastoinkäymiset olivat yleisiä depression eri vaiheissa, niillä saattaa olla monia rooleja: altistava rooli ennen masennusta, oireita syventävä prodromaalivaiheessa ja masennuksen puhjettua toipumista vaikeuttava rooli. Potilaat usein katsoivat jonkin tapahtuman johtaneen masennukseen. Psykososiaaliset erot depression alaryhmien välillä olivat melko vähäiset. Koettu tuki ennusti toipumista masennuksesta, ja masennuksen pitkittyminen vähäisempää objektiivista ja subjektiivista tukea. Neurotismi ja ekstraversio modifioivat koetun tuen tasoa ja muutosta vaikuttaen epäsuorasti masennusalttiuteen.