Cervical headgear in Class II division 1 correction in children : Academic Dissertation

Class II division 1 malocclusion occurs in 3.5 to 13 percent of 7 12 year-old children. It is the most common reason for orthodontic treatment in Finland. Correction is most commonly performed using headgear treatment. The aim of this study was to investigate the effects of cervical headgear treatment on dentition, facial skeletal and soft tissue growth, and upper airway structure, in children. 65 schoolchildren, 36 boys and 29 girls were studied. At the onset of treatment a mean age was 9.3 (range 6.6 12.4) years. All the children were consequently referred to an orthodontist because of Class II division 1 malocclusion. The included children had protrusive maxilla and an overjet of more than 2mm (3 to 11 mm). The children were treated with a Kloehn-type cervical headgear as the only appliance until Class I first molar relationships were achieved. The essential features of the headgear were cervical strong pulling forces, a long upward bent outer bow, and an expanded inner bow. Dental casts and lateral and posteroanterior cephalograms were taken before and after the treatment. The results were compared to a historical, cross-sectional Finnish cohort or to historical, age- and sex-matched normal Class I controls. The Class I first molar relationships were achieved in all the treated children. The mean treatment time was 1.7 (range 0.3-3.1) years. Phase 2 treatments were needed in 52% of the children, most often because of excess overjet or overbite. The treatment decreased maxillary protrusion by inhibiting alveolar forward growth, while the rest of the maxilla and mandible followed normal growth. The palate rotated anteriorly downward. The expansion of the inner bow of the headgear induced widening of the maxilla, nasal cavity, and the upper and lower dental arches. Class II malocclusion was associated with narrower oro- and hypopharyngeal space than in the Class I normal controls. The treatment increased the retropalatal airway space, while the rest of the airway remained unaffected. The facial profile improved esthetically, while the facial convexity decreased. Facial soft tissues masked the facial skeletal convexity, and the soft tissue changes were smaller than skeletal changes. In conclusion, the headgear treatment with the expanded inner bow may be used as an easy and simple method for Class II correction in growing children.

Lasten oikomishoidon yleisin syy Suomessa on II luokan purentavirhe, joka hoidetaan usein niskavedolla. Hoito on yksinkertaista ja lasten helposti hyväksymä. II luokan purentavirheen piirteitä ovat ulkonevat yläetuhampaat, suurentunut ylipurenta, lyhyt ylähuuli, yläetuhampaitten taakse hakeutuva alahuuli ja kapea ylähammaskaari. Purennassa yläleuan kuutoshampaat sijaitsevat poikkeavasti, osittain alaleuan vastaavien hampaitten edessä. Yhdysvalloissa Kloehn julkaisi jo vuonna 1947 vakuuttavat tulokset II luokan purentavirheen hoidosta niskavedon kaltaisella kojeella. Suomessa on vuodesta 1979 käytetty väitöskirjassa tutkittua niskavetoa. Hoidon periaatteena on rajoittaa yläleuan kasvua niskasta tulevalla vedolla, joka kohdistetaan yläleuan kuutoshampaisiin. Sisävarsien levityksellä laajennetaan hammaskaaria ja yläleukaa, jotta alaleuka kasvaisi normaalisti. Tutkimuksessa tarkasteltiin niskavedon vaikutuksia 65 koululaisen II luokan purentavirheen hoidossa. Hampaiston ja kasvorakenteiden muutoksia selvitettiin kipsimalleista sekä sivu- ja taka-etusuunnassa otetuista röntgenkuvista. Lasten keski-ikä oli hoidon alkaessa 9 vuotta. Lapset pitivät hoitokojetta iltaisin ja öisin. Tuloksia verrattiin 1960-luvulla kerättyyn helsinkiläisten lasten normaaliotoksen röntgenkuviin sekä kansainvälisiin normaalin purennan arvoihin. Hoidon tuloksena kasvojen rakenne normaalistui ja ulkonäkö parani. Kuutoshampaitten keskinäinen suhde korjaantui kaikilla lapsilla, hammaskaaret ja samalla nenäontelot levisivät merkittävästi ja yläleuan hammaskaaren pituus lisääntyi. Etualueen ylipurenta pieneni. Purennan syvyyteen hoidon vaikutus oli vähäinen. Yläleuan eteenpäin suuntautuva kasvu estyi. Alaleuka kasvoi hoidon aikana normaalisti. Purentavirheen korjaukseen tarvittava hoitoaika oli keskimäärin 1.7 vuotta. Hampaitten poistoja ei lapsilla tarvittu. 34 lasta tarvitsi pienimuotoista jatkohoitoa kiinteillä oikomiskojeilla lähinnä etualeen ylipurennan korjaamiseksi. II luokan purentavirheeseen liittyivät normaalia ahtaammat ylähengitystiet. Hoidolla saatiin laajennettua nenäonteloiden lisäksi suulaen takainen hengitysteitten osa, minkä uskotaan vaikuttavan hengitystä helpottavasti. Tutkimuksen yhteenvetona todettiin niskavedon soveltuvan hyvin lasten II luokan purentavirheen hoitoon.