Käsityötä, kotiteollisuutta ja sosiaalihuoltoa : Työtupa Aunuksessa 1941-1944

When Finland occupied East Karelian territories in Soviet Union during The Continuation War (1941 1944) Finnish people had also to take care of the inhabitants of the occupied East Karelia. For example there was a lack of clothes and shoes during the wartime. In order to facilitate clothing situation and to provide more opportunities to work for women, Finnish people founded some workshops in East Karelia. Workshops also helped to collect East Karelian craft products. One of the workshops was founded in the city of Olonets in October 1941 and it was in operation until June 1944. This workshop is the subject of this thesis. The aim of this thesis is to find out with the microhistorical approach what kind of functions the workshop of Olonets had during The Continuation War and who worked in the workshop. In this thesis I also examine women s crafts in the Olonets workshop and their meaning during the wartime. I collected the material of this thesis from different places. In February 2010 I interviewed Talvikki Lausala, the leader of the Olonets workshop, who worked in the Olonets from May 1942 to June 1944. From the Virkki Käsityömuseo I looked for objects which have been made in the workshop of Olonets. Tyyne-Kerttu Virkki collected crafts from the East Karelia when she was working in the area and in the workshop from 1941 to 1944. Archive material I found from the Finnish National archive and from the archive of the Tyyne-Kerttu Virkki -Foundation. East Karelian women and girls who were not able to do anything else came to work in the Olonets workshop. If women could not go to work outside of home, they had an option to do the same crafts at home. There were three Finnish women, Tyyne-Kerttu Virkki, Talvikki Lausala and Sofi Nyrkkö, who worked and led in the workshop of Olonets. In addition to the workshop, there was a dress maker s atelier in which clothes were made to order and soldiers uniforms were repaired, a small museum and a shop to sell products of the workshop. Craft products were also exported to Finland. Courses were organized in which Finnish women taught East Karelian crafts.

Jatkosodan seurauksena Suomi miehitti Itä-Karjalan syksyllä 1941. Miehitettyyn Itä-Karjalaan perustettiin sotilashallinto, jonka tehtävänä oli huolehtia myös paikallisen väestön sosiaalihuollosta. Väestön vaatetus- ja jalkinepulaa helpottamaan perustettiin Itä-Karjalaan työtupia. Lisäksi katsottiin tarpeelliseksi kerätä itäkarjalaista käsityötä, joita löytyi miehitetyistä kylistä. Aunuksen työtuvan toiminta alkoi lokakuussa 1941 ja se toimi Aunuksessa kesäkuun 1944 evakuoimiskäskyyn saakka. Tämän mikrohistoriallisen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Aunuksen työtuvan toimintaa jatkosodan aikana. Millaista toimintaa siellä oli, kenelle työtupa oli tarkoitettu. Lisäksi tutkin työtuvalla valmistettuja käsitöitä ja selvitän käsityön merkityksiä miehityksen aikana. Mikrohistoriallisella tutkimusotteella pystyn tarkastelemaan Aunuksen työtupaa tarkemmin, ja näin tutkia erityisesti käsityön merkityksiä jatkosodan aikana. Tutkielman aineisto koostuu haastattelusta, esineaineistosta sekä arkisto- ja muista kirjallisista lähteistä. Tutkielmaa varten haastattelin keväällä 2010 työtuvassa vuosina 1942 1944 johtajana toiminutta Talvikki Lausalaa. Esineaineiston keräsin Virkki Käsityömuseon Aunuksen kokoelmasta, jonka Tyyne-Kerttu Virkki on kerännyt työskennellessään työtupa- ja kotiteollisuustarkastajana Aunuksessa vuosina 1941 1944. Tältä ajalta on myös Tyyne-Kerttu Virkki Säätiön arkistossa kirjallista aineistoa. Lisäksi keräsin arkistomateriaalia Kansallisarkistosta, jossa säilytetään sotavuosien 1939 1945 asiakirjoja. Työtuvalle tuli työskentelemään itäkarjalaisia naisia ja nuoria tyttöjä, jotka eivät pystyneet tekemään muuta työtä. Lisäksi työtupa jakoi kotityötä niille, jotka eivät päässeet työskentelemään kodin ulkopuolelle. Työtuvan toimintaa piti pääasiassa yllä kolme suomalaista naista, Tyyne-Kerttu Virkki, Talvikki Lausala ja Sofi Nyrkkö. Työtuvalla toimi ompelimo ja varuskorjaamo, jossa valmistettiin tilaustyönä uusia vaatteita ja korjattiin sotilaiden vaatteita. Lisäksi työtuvalla järjestettiin kursseja, joilla valmistettiin esimerkiksi tallukoita ja revinnäisiä. Työtuvan yhteyteen perustettiin myös käsityömuseo, joka koostui Tyyne-Kerttu Virkin keräämistä itäkarjalaisista käsitöistä. Työtuvalla valmistettiin käsitöitä myös myyntiin omaan myymälään. Lisäksi käsitöitä vietiin myyntiin myös Suomeen.