Negotiating and Renegotiating Conversational Ground Rules : Formation of an Artifact Designed to Mediate Exploratory Collaboration

This study highlights the formation of an artifact designed to mediate exploratory collaboration. The data for this study was collected during a Finnish adaptation of the thinking together approach. The aim of the approach is to teach pulps how to engage in educationally beneficial form of joint discussion, namely exploratory talk. At the heart of the approach lies a set of conversational ground rules aimed to promote the use of exploratory talk. The theoretical framework of the study is based on a sociocultural perspective on learning. A central argument in the framework is that physical and psychological tools play a crucial role in human action and learning. With the help of tools humans can escape the direct stimulus of the outside world and learn to control ourselves by using tools. During the implementation of the approach, the classroom community negotiates a set of six rules, which this study conceptualizes as an artifact that mediates exploratory collaboration. Prior research done about the thinking together approach has not extensively researched the formation of the rules, which give ample reason to conduct this study. The specific research questions asked were: What kind of negotiation trajectories did the ground rules form during the intervention? What meanings were negotiated for the ground rules during the intervention The methodological framework of the study is based on discourse analysis, which has been specified by adapting the social construction of intertextuality to analyze the meanings negotiated for the created rules. The study has town units of analysis: thematic episode and negotiation trajectory. A thematic episode is a stretch of talk-in-interaction where the participants talk about a certain ground rule or a theme relating to it. A negotiation trajectory is a chronological representation of the negotiation process of a certain ground rule during the intervention and is constructed of thematic episodes. Thematic episodes were analyzed with the adapted intertextuality analysis. A contrastive analysis was done on the trajectories. Lastly, the meanings negotiated for the created rules were compared to the guidelines provided by the approach. The main result of the study is the observation, that the meanings of the created rules were more aligned with the ground rules of cumulative talk, rather than exploratory talk. Although meanings relating also to exploratory talk were negotiated, they clearly were not the dominant form. In addition, the study observed that the trajectories of the rules were non identical. Despite connecting dimensions (symmetry, composition, continuity and explicitness) none of the trajectories shared exactly the same features as the others.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin tutkivaa vuorovaikutusta välittämän artefaktin rakentumista osana Yhdessä ajattelu interventionohjelman toteutusta. Interventio-ohjelman tavoitteena on opettaa oppilaita käyttämään tutkivan keskustelua yhteistoiminnallisessa oppimisessa sekä muissa opetuskeskusteluissa ja -tilanteissa. Interventio-ohjelman keskeinen osa ovat puhesäännöt, joiden kautta luokkahuoneen vuorovaikutusta pyritään muuttamaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys nojaa sosiokulttuuriseen oppimisen tutkimukseen. Viitekehyksen mukaan erilaisilla materiaalisilla ja käsitteellisillä työkaluilla on keskeinen asema ihmisen toiminnassa ja oppimisessa. Käyttämällä erilaisia työkaluja ihminen pystyy ylittämään lajikeskeiset rajoitteensa sekä hallitsemaan omaa toimintaansa. Intervention aikana luotavat puhesäännöt nähdään tämän viitekehyksen valossa toimintaa välittävänä artefaktina, jonka luokkayhteisö yhdessä rakentaa neuvotteluiden kautta. Aiempi interventio-ohjelmaan koskeva tutkimus ei ole juurikaan tutkinut puhesääntöjen rakentumista, mikä perustelee tämän tutkimuksen tekemistä. Tutkimuksen tutkimuskysymyksinä olivat: minkälaisia ovat puhesääntöjen neuvottelupolut, sekä minkälaisia merkityksiä puhesäännöille neuvoteltiin? Tutkimuksen menetelmällisenä viitekehyksenä toimii diskurssianalyysi, jota on täsmennetty tarkastelemalla intertekstuaalisuuden rakentumista sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tätä menetelmää on käytetty puhesääntöjä koskevien temaattisten episodien analyysiin. Temaattinen episodi määriteltiin tutkimuksessa yhtenäiseksi puheaihejaksoksi, jossa puhutaan yhdestä tai useammasta puhesäännöstä. Tutkimuksen toisena analyysiyksikkönä oli puhesäännön neuvottelupolku, joka muodostui samaa puhesääntöä koskevista temaattisista episodeista. Neuvottelupolkuja analysointiin vertaamalla niitä toisiinsa ja nostamalla esiin yhteneviä sekä polkuja erottelevia piirteitä. Lopuksi sääntöjä verrattiin Yhdessä ajattelu -ohjelman antamiin ohjeisiin. Tutkimuksen päätuloksena oli havainto, että puhesäännöille ohjelman aikana rakentuneet merkitykset oli yhtenevämpiä kumulatiivisen puheen puhesääntöjen kuin tutkivan puheen sääntöjen kanssa. Vaikka tutkivaan puhetta tukevia merkityksiä oli myös säännöissä, näitä oli selvästi vähemmän kuin kumulatiivista puhetta koskevia sääntöjä. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että puhesääntöjen neuvottelupolut olivat hyvin erilaisia suhteessa toisiinsa. Vaikka näitä yhdistäviä ulottuvuuksia löydettiin neljä (polkujen symmetria, koostumus, jatkuvuus ja läpinäkyvyys), ei neuvotelluista puhesäännöistä yhdenkään neuvottelupolku ollut sama kuin toisten.