Keitä huonokuuloiset oikein ovat? : Lähtökohtia huonokuuloisten sosiaalisten identiteettien tutkimukselle

To be hard-of-hearing (HOH) isn t only a hearing-related phenomenon. Some HOH people identify themselves with the majority population, where as others identify themselves with culturally Deaf or with other HOH people. This results in three different kinds of groups. The original aim of this study was to interview HOH people in order to discover the social identities of these three groups. It turned out, however, that there are only few studies exploring this subject. It was therefore first necessary to develop sustainable and suitable starting points for the examination of the information produced by the interviews. In other words, the construction of the theoretical and conceptual frame of reference became the objective of this study. It is, on one hand, the personal experiences of the researcher s mingling with different kinds of HOH people and with culturally Deaf and, on the other, the literature concerning identities that lie in the background of this study. The analysis concentrated on the studies of identities in general and on the previous works dealing with the identities of the HOH people as well as on other studies with reference to HOH people. The choice between mainstream education and special education is one of the main factors affecting the development of the identity. Yet, it became apparent that identifying with the relevant reference group (majority population, culturally Deaf or other HOH people) had an even greater influence than the school. The hard of hearing define themselves differently and take different views on being HOH, depending on their social relations, their values and on their communicative and cultural features. The conclusion is that HOH people should be examined as different groups, not as one group, since they differ clearly from each other.

Huonokuuloisuus ei ole vain kuulokykyyn sidoksissa oleva ilmiö. Osa huonokuuloisista identifioituu valtaväestöön, osa viittomakielisiin kuuroihin ja osa taas muihin huonokuuloisiin. Seurauksena on kolme toisistaan poikkeavaa ryhmää. Tutkielman alkuperäisenä tavoitteena oli huonokuuloisia haastattelemalla selvittää, minkälaisia näiden kolmen ryhmän sosiaaliset identiteetit ovat. Aihetta on kuitenkin aiemmassa kirjallisuudessa käsitelty vain hyvin vähän. Siksi haastatteluiden tuottaman tiedon tulkitsemista varten oli ensin välttämätöntä luonnostella tarkastelun kestävät ja siihen soveltuvat lähtökohdat. Tutkimuksen tehtäväksi tuli toisin sanoen teoreettisen ja käsitteellisen viitekehyksen rakentaminen. Tutkielman taustalla olivat yhtäällä tutkijan henkilökohtaiset kokemukset toiminnasta erilaisten huonokuuloisten ja kuurojen parissa sekä toisaalla identiteettejä koskeva kirjallisuus. Erittelyn kohteina olivat samaistumista yleensä koskevat tutkimukset, huonokuuloisten identiteettejä käsittelevä aiempi kirjallisuus sekä muut huonokuuloisia koskevat tutkimukset. Osoittautui, että valinta yleisopetuksen ja erityisopetuksen välillä on yksi keskeisimmistä identiteetin kehittymiseen vaikuttavista tekijöistä. Koulua merkittävämpi vaikutus on silti identifioitumisen kohteena olevalla viiteryhmällä (valtaväestö, kuurot tai muut huonokuuloiset). Huonokuuloiset määrittelevät itsensä ja suhtautuvat huonokuuloisuuteen eri tavoin riippuen heidän sosiaalisista suhteistaan, arvoistaan sekä kommunikatiivisista ja kulttuurisista piirteistään. Johtopäätöksenä on, että koska huonokuuloiset poikkeavat selkeästi toisistaan, heitä tulisi tarkastella erilaisina ryhminä, ei yhtenä kokonaisuutena.