Pedagoginen liveroolipelaaminen historian opetusmetodina

In this research pedagogical live action role playing is examined as a method of teaching history. The objective of this research is to present and define the concept of pedagogical live action role playing as a method of teaching history and examine its capability in teaching historical empathy. Pedagogical live action role playing is a teaching method under development which has elements from drama pedagogics and different learning theories. The theoretical part of this research consists of play theories and drama pedagogical theories which are relevant to live action role playing, and also the concepts of historical empathy and historical thinking. In drama pedagogics the main sources are the researches of Laakso (2004) and Heikkinen (2002, 2004). The historical part uses the researches of VanSledright (2002), Cooper (2000) and Ashby and Lee (1987) as its main sources. The research was carried out at the Viikki Teacher Training School in the class 6b during autumn 2007. The research material consists of three-phased interviews. During all phases three pupils were interviewed, and during two of the phases, also the teacher of the class was interviewed. The methods used in the interviews were thematic interview and stimulated recall -interview. The data gathered from the interviews was analyzed using content analysis. Pedagogical live action role playing has three phases when teaching history: pre-game (preparations), game (live action role play) and post-game (discussion after the game and in the classroom). The teacher's attention and carefulness is important during all phases. The mistakes made in the pre-game face e.g. in writing the characters seem to cause major problems in the pupils' game experiences. Pedagogical live action role playing is capable of teaching historical empathy, but according to my research this has some conditions, from which the most important is the pupil's historical knowledge before the game. Teaching historical empathy was based on esthetic dualition: the pupil made decions about the actions of his character as him/herself. The more background information the pupil had about the era they played, the more the pupil seemed to make decisions based on his historical empathy, aka his understanding of the era of the larp and of the people of the same era.

Tutkimuksessa tarkastellaan pedagogista liveroolipelaamista historian opetusmenetelmänä. Tutkimuksen tavoitteena on esitellä sekä määritellä käsitettä pedagoginen liveroolipelaaminen historian opetusmenetelmänä sekä tutkia sen mahdollisuuksia opettaa historiallista empatiaa. Pedagoginen liveroolipelaaminen on kehitteillä oleva opetusmenetelmä, josta löytyy elementtejä niin draamakasvatuksesta kuin myös eri oppimisen teorioista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys esittelee liveroolipelaamista lähellä olevia teorioita leikin sekä draamapedagogiikan osalta. Historian oppiaineena osalta viitekehys esittelee historiallisen ajattelun ja historiallisen empatian käsitteet. Draamakasvatuksessa päälähteinä toimivat Laakson (2004) ja Heikkisen (2002, 2004) tutkimukset. Historian osalta pääasialliset lähteet olivat VanSledrightin (2002), Cooperin(2000) ja Asbhyn sekä Leen (1987) tutkimukset. Tutkimus toteutettiin Viikon Normaalikoulussa luokalla 6b syksyllä 2007. Tutkimusaineisto koostuu kolmivaiheisista haastatteluista, joissa kaikissa vaiheissa haastateltiin neljää oppilasta ja kahdessa myös luokan opettajaa. Haastattelumenetelmänä käytettiin sekä teemahaastattelua että stimulated recall -haastattelua. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Pedagogisessa liveroolipelaamisessa historian opetuksessa on kolme vaihetta: ennen peliä (valmistelut), peli (liveroolipeli) ja pelin jälkeen (pelin purku pelin jälkeen sekä luokassa). Kaikissa vaiheissa on huolellisuus sekä opettajan valppaus tärkeää, ja virheet valmisteluvaiheessa esim. hahmojen kirjoittamisessa näyttäisivät aiheuttavan oppilaiden pelissä suuria ongelmia. Pedagogisen liveroolipelaamisen avulla voidaan opettaa historiallista empatiaa, mutta siihen näyttäisi sisältyvän tutkimuksen mukaan tiettyjä ehtoja, joista päällimmäinen oli oppilaan tietotaso ennen peliä. Historiallisen empatian opettaminen perustui esteettiseen kahdentumiseen: oppilas teki omana itsenään päätöksiä roolin sisällä, mutta toimi koko ajan roolissa. Mitä enemmän oppilaalla oli taustatietoja pelattavasta ajasta, sitä enemmän hän tuntui tekevän päätöksiä käyttäen omaa historiallista empatiaansa eli ymmärrystä pelattavasta ajasta sekä sen ajan ihmisistä.