"Mut ei tää oo hei midsommarista!" - ruotsin kielen viestinnällinen suullinen harjoittelu yhteistoiminnallisten skeema- ja elaborointitehtävien avulla

Communicative oral practice in Swedish through collaborative schema-based and elaboration tasks The general aim of this study was to learn how to better understand foreign language communicative oral practice and to develop it as part of communicative language teaching. The language-specific aim was to study how Swedish was being practised communicatively and orally in a classroom context as part of the didactic teaching-studying-learning process, and how the students' communicative oral practice in Swedish was carried out through collaborative schema-based and elaboration tasks. The scientific problem of this study focused on the essence of foreign language communicative oral proficiency. The research questions were concerned with 1) the students' involvement in carrying out the given oral tasks; 2) the features of communication and interaction strategies; 3) thematic vocabulary, and 4) the students' experiences and conceptions of the communicative oral tasks used. The study consisted of two groups of students from a Helsinki-area school (a group of upper secondary school students, Swedish Level A, Courses 2 and 3, n=9; and a group of basic education students, Swedish Level B, Course 2, n=13). The study was carried out as a pedagogically oriented case study which included certain features of ethnographic research and where the students' teacher acted as a researcher of her own work. The communicative oral practice contained five different tasks. The research data were gathered through systematic observation, audio recordings and by a questionnaire. The data were analysed through ethnographic content analysis methods. The main research finding was that a good deal of social interaction, collaboration and communication took place between the students when involved in communicative oral practice in Swedish. The students took almost optimal advantage of the allocated training time. They mostly used Swedish when participating in interactional communication. Finnish was mostly used by the students when they were deciding how to carry out a given task, aiming at intersubjectivity or negotiating meaning. The students were relaxed when practising Swedish. They also asked for and gave linguistic help in the spirit of collaborative learning principles. This resulted in interaction between students that highlighted certain features of negotiation of meaning, scaffolding and collaborative dialogue. Asking for and giving help in language issues concentrated mainly on vocabulary, and only in a few cases on grammar or pronunciation. The students also needed the teacher as a mentor. As well, the students had an enjoyable time when practising, which was most often related to carrying out the oral tasks. The thematic vocabulary used by the students corresponded well to the thematic lexis that served as a basis for the practice. At its most efficient, this lexis was most evident when the basic education students were carrying out schema-based tasks. The students' questionnaire answers agreed with the research findings gained through systematic observation and the analysis of audio recordings. The communicative tasks planned by the teacher and implemented by the students were very much in line. The language-didactic theory as presented in this study and the research findings can be widely utilised in pre-service and in-service teacher education, as well as, more generally, when developing communicative language teaching. Key words: communicative oral practice; the Swedish language; foreign language; didactic teaching-studying-learning process; communicative language teaching; collaborative task; schema-based task; elaboration task.

Se, kuinka suullista kielitaitoa edistetään eli oppilaiden viestinnällinen suullinen harjoittelu, on kieltenopettajien päivittäin työssään kohtaama haaste mutta laiminlyöty tutkimusalue. Tämän tutkimuksen yleistavoitteena oli oppia ymmärtämään vieraan kielen viestinnällistä suullista harjoittelua ja kehittää sitä osana viestinnällistä kieltenopetusta. Kielispesifinä tavoitteena oli tutkia, miten ruotsin kieltä harjoitetaan ja harjoitellaan viestinnällisesti ja suullisesti luokkahuoneessa didaktisen opetus-opiskelu-oppimisprosessin osana ja miten oppilaiden ruotsin kielen viestinnällinen suullinen harjoittelu toteutuu yhteistoiminnallisten skeema- ja elaborointitehtävien avulla. Tutkimuksessa opettaja toimi oman työnsä tutkijana. Tutkimukseen osallistui helsinkiläisen koulun lukiolaisten A-ruotsin ryhmä ja peruskoululaisten B-ruotsin ryhmä. Tutkimusaineisto kerättiin äänittämällä oppilaiden viestinnällistä suullista harjoittelua aidoissa luokkahuonetilanteissa. Tutkimusaineistoa kerättiin lisäksi oppilaiden kokemuksia ja käsityksiä kartoittavalla kyselylomakkeella. Keskeinen tutkimustulos oli, että ruotsin kielen viestinnällisessä suullisessa harjoittelussa toteutuivat oppilaiden vapautunut ja aktiivinen vuorovaikutteinen viestintä sekä yhteistoiminnallisen oppimisen periaatteet. Oppilaat käyttivät annetun harjoitteluajan lähes optimaalisesti. He puhuivat pääsääntöisesti ruotsia, mutta he käyttivät myös suomen kieltä erityisesti silloin, kun he orientoituivat tehtävään tai neuvottelivat kielellisistä ongelmista. Oppilaiden kielellisen avun pyytäminen ja antaminen oli aktiivista ja se kohdistui ensisijaisesti sanastoon, vain hyvin vähän kielioppiin ja ääntämiseen. Oppilaat tarvitsivat opettajaa mentorina. Lisäksi tutkimus osoitti, että oppilaiden harjoittelussa käyttämä teemasanasto vastasi hyvin sen perustana olevaa teemasanastoa ja tehokkaimmin se toteutui peruskoululaisten skeemapohjaisessa harjoittelussa. Harjoittelulle oli tyypillistä myös oppilaiden hauskanpito, mikä tapahtui pääsääntöisesti tehtävään liittyneenä. Oppilaiden kyselylomakevastaukset tukivat heidän harjoittelunsa analyysin tuomia tuloksia. Oppilaiden viestinnällinen suullinen harjoittelu vastasi pitkälti opettajan suunnittelemaa harjoittelua ja harjoittelun tavoitteiden voi katsoa toteutuneen. Luokkahuoneessa on täten mahdollista tarjota oppilaiden suullista kielitaitoa edistävää harjoittelua. Se näyttää vaativan mm. oppilaiden pitkäjänteistä ja systemaattista ohjausta tähän harjoitteluun, rohkaisevan ja turvallisen harjoitteluympäristön luomista vieraan kielen puhumiselle sekä mielekkäitä viestinnällisiä suullisia tehtäviä, jotka ohjaavat oppilaita käyttämään keskeistä kieliainesta. Tutkimuksen kielididaktista teoriaperustaa ja tutkimuksesta saatuja tuloksia voidaan laajalti hyödyntää opettajankoulutuksessa, täydennyskoulutuksessa ja yleisesti viestinnällisen kieltenopetuksen kehittämistyössä. Avainsanat: viestinnällinen suullinen harjoittelu, ruotsin kieli, vieras kieli, didaktinen opetus-opiskelu-oppimisprosessi, viestinnällinen kieltenopetus, yhteistoiminnallinen tehtävä, skeemapohjainen tehtävä, elaborointitehtävä.