Keltaista ja kimaltavaa : kodin ja koulun yhteistyöstä koulun ja kodin yhteyteen

Through this study I aim to portray connections between home and school through the patterns of thought and action shared in everyday life in a certain community. My observations are primarily based upon interviews, writings and artwork by people from home (N=32) and school (N=13) contexts. Through the stories told, I depict the characters and characteristic features of the home-school interaction by generations. According to the material, in the school days of the grandparents the focus was on discipline and order. For the parents, the focus had shifted towards knowledge, while for the pupils today, the focus lies on evaluation, through which the upbringing of the child is steered towards favourable outcomes. Teachers and those people at home hold partially different understandings of home-school interaction, both of its manifested forms and potentials. The forms of contact in use today are largely seen as one-sided. Yearning for openness and regularity is shared by both sides, yet understood differently. Common causes for failure are said to lie in plain human difficulties in communication and social interaction, but deeply rooted traditions regarding forms of contact also cast a shadow on the route to successful co-operation. This study started around the idea, that home-school interaction should be steered towards the ex-change of constructive ideas between both the home and school environments. Combining the dif-ferent views gives to something to build upon. To test this idea, I drafted a practice period, which was implemented in a small pre-school environment in the fall of 1997. My focus of interest in this project was on the handling of ordinary life information in the schools. So I combined individual views, patterns of knowledge and understanding of the world into the process of teaching. Works of art and writings by the informants worked as tools for information processing and as practical forms of building home-school interaction. Experiences from the pre-school environ-ment were later on echoed in constructing home-school interaction in five other schools. In both these projects, the teaching in the school was based on stories, thoughts and performances put to-gether by the parents, grandparents and children at home. During these processes, the material used in this study, consisting of artwork, writings and interviews (N=501), was collected. The data shows that information originating from the home environments was both a motivating and interesting addition to the teaching. There even was a sense of pride when assessing the seeds of knowledge from one’s own roots. In most cases and subjects, the homegrown information content was seamlessly connected to the functions of school and the curriculum. This project initiated thought processes between pupils and teachers, adults, children and parents, teachers and parents, and also between generations. It appeared that many of the subjects covered had not been raised before between the various participant groups. I have a special interest here in visual expression and its various contextual meanings. There art material portrays how content matter and characteristic features of the adult and parent contexts reflect in the works of the children. Another clearly noticeable factor in the art material is the impact of time-related traditions and functions on the means of visual expression. Comparing the visual material to the written material reveals variances of meaning and possibilities between these forms of expression. The visual material appears to be related especially to portraying objects, action and usage. Processing through that making of images was noted to bring back memories of concrete structures, details and also emotions. This process offered the child an intensive social connection with the adults. In some cases, with children and adults alike, this project brought forth an ongoing relation to visual expression. During this study I end up changing the concept to ‘home-school collaboration’. This widely used concept guides and outlines the interaction between schools and homes. In order to broaden the field of possibilities, I choose to use the concept ‘school-home interconnection’. This concept forms better grounds for forming varying impressions and practices when building interactive contexts. This concept places the responsibility of bridging the connection-gap in the schools. Through the experiences and innovations of thought gained from these projects, I form a model of pedagogy that embraces the idea of school-home interconnection and builds on the various impres-sions and expressions contained in it. In this model, school makes use of the experiences, thoughts and conceptions from the home environment. Various forms of expression are used to portray and process this information. This joint evaluation and observation evolves thought patterns both in school and at home. Keywords: percieving, visuality, visual culture, art and text, visual expression, art education, growth in interaction, home-school collaboration, school-home interconnection, school-home interaction model.

Tämän tarkastelun avulla pyrin hahmottamaan koulun ja kodin yhteyttä selvittämällä arjen käytännöissä jaettuja yhteyttä rakentavia ajattelu- ja toimintatapoja tietyllä paikkakunnalla. Tarkastelu tapahtuu varsinaisesti kotien (N=32) ja koulun (N=13) konteksteissa toimivien ihmisten kokemuksista ja ajatuksista kertovien puheiden, kirjoitusten ja kuvien viitekehyksessä. Kuvaan koulun ja kodin yhteyteen osallistujien hahmot ja vuorovaikutuksen piirteet sukupolvittain kertomusten pohjalta. Tarkastelun perusteella koulun ja kodin vuorovaikutuksessa on isovanhempien kouluaikaan korostunut kuri ja järjestys, vanhempien kouluaikaan tieto ja nykyisten koululaisten aikaan puolestaan arviointi, jonka avulla lapsen kasvua tuetaan ja ohjataan toivottuun suuntaan. Opettajilla ja kotiväellä on osittain erilaiset käsitykset koulun ja kodin yhteydestä, sen toteutumisesta ja mahdollisuuksista. Käytössä olevia yhteysmuotojen koetaan olevan yksipuolisia. Molemmat tahot toivovat vuorovaikutuksen avoimuutta ja säännöllisyyttä, mutta käsittävät ne erilaisin merkityksin. Yhteyden esteinä koetaan olevan ihmisten kohtaamattomuuden mutta myös vanhakantaiset käsitykset yhteysmuodoista. Tarkastelun käynnistäjänä on ajatus, jonka mukaan koulun ja kodin yhteyden rakentamisessa on tarpeen siirtää painotusta kaikkien osallisten kesken tapahtuvan, ymmärryksen kasvun mahdollistavan ajatustenvaihdon suuntaan. Koetellakseni ajatusta luonnostelin käytännön toimintajakson, joka toteutui pienehkössä esiopetusympäristössä syksyllä 1997. Kohdistin siinä kiinnostuksen arkisen tiedon käsittelyyn koulussa ja liitin koulun oppimisprosesseihin yksittäisten ihmisten käsitykset, tietorakenteet ja maailmaa koskevan ymmärryksen. Kuvat ja kirjoitukset liittyivät käytännön toimintaan koulun ja kodin yhteyden rakentamisen sekä tiedon käsittelyn välineinä. Esiopetusympäristössä saadut kokemukset herättivät myöhemmin syksyllä 2002 koulun ja kodin yhteyttä rakentavan toiminnan viidessä koulussa. Oppiminen kouluissa perustui molemmissa toimintavaiheissa vanhempien ja isovanhempien kodeissa yhdessä lasten kanssa rakentamille esityksille ja pohdinnoille. Toimintojen aikana kerättiin kuvien ja kirjoitusten avulla tuotettujen kertomusten aineisto (N=501), jonka sisältämä tieto liittyy tässä keskusteluissa saatuun tietoon. Käytännöt osoittavat kodeista tulleen tiedon olleen motivoivaa ja kiinnostavaa koulun oppimisprosesseissa. Omakohtaista tietoa käsiteltäessä osoitettiin ylpeyttä. Kotien tieto liittyi luontevasti koulun toimintoihin ja opetussuunnitelmatietoon useiden oppiaineiden yhteydessä. Toiminta käynnisti niin lasten, opettajien, aikuisten, lasten ja kotiväen, lasten ja opettajien, opettajien ja kotiväen, kuin myös eri sukupolvien välisiä pohdintojen prosesseja. Toiminnoissa ilmeni monien keskusteluissa esille tulleiden asioiden olleen osallistujien kesken ennen käsittelemättömiä. Erityisen kiinnostuksen kohdistan tässä tarkastelussa kuvailmaisuun ja siihen liittyviin merkityksiin. Kuvallinen aineisto kertoo lasten ja aikuisten samanlaisista hahmottamisen ja aikuisten merkistöjen heijastumisesta lasten kuviin. Kuvissa on myös nähtävissä aikaan liittyvien tapojen ja toimintojen vaikutukset kuvailmaisun tapoihin. Kuvin ja kirjoituksin tuotetun aineiston vertailu paljastaa näiden ilmaisumuotojen erilaisia merkityksiä ja mahdollisuuksia. Kuvailmaisu näyttää liittyvän erityisesti kohteiden kohtaamisen, toiminnan ja käytön merkityksiin. Kuvien tekemisen havaittiin tässä palauttavan mieliin rakenteita, yksityiskohtia ja tunteita. Kuvien tekeminen tarjosi lapselle intensiivisen keskusteluyhteyden aikuiseen. Toiminta johti joissakin tapauksissa oman kuvallisen prosessin jatkumiseen sekä aikuisen että lapsen kohdalla. Tarkastelun kulussa päädyn muuttamaan käsitteen ’kodin ja koulun yhteistyö’. Tämä paljon käytössä ollut käsite suuntaa ja rajaa koulun ja kodin vuorovaikutusta. Laajentaakseni mahdollisuuksien kenttää otan käyttöön käsitteen ’koulun ja kodin yhteys’, joka sallii erilaisten mielikuvien ja käytäntöjen synnyn vuorovaikutuksellisia tilanteita rakennettaessa. Käsite myös kertoo yhteyden rakentamisen vastuun sijoittumisesta koulun suunnalle. Toiminnoissa saatujen kokemusten ja pohdintojeni perustalta rakennan erilaisten käsitysten ja ilmaisujen pedagogiikan mallin koulun ja kodin yhteytenä. Siinä koulusta käännytään kotien puoleen kysymään kokemuksia, tapoja ja erilaisia ilmiöitä koskevia ajatuksia ja käsityksiä. Niiden esittämisessä ja tarkastelussa käytetään erilaisia ilmaisumuotoja. Yhteisesti tapahtuva ilmiöiden tarkastelu muuttaa ajatuksia ja käsityksiä niin koulussa kuin kotona. Asiasanat: hahmottaminen, visuaalisuus, visuaalinen kulttuuri, kuva ja teksti, kuvailmaisu, kuvataidekasvatus, kasvu vuorovaikutuksessa, kodin ja koulun yhteistyö, koulun ja kodin yhteys, koulun ja kodin vuorovaikutusmalli.