Erityistä tukea tarvitsevan taaperon päiväkotiryhmään sopeutuminen : Monitapaustutkimus vuorovaikutussuhteista ja niiden rakentumisesta

How toddlers with special needs adjust to the daycare setting A multiple case study of how the relationships with adults and children are built The aim in this study is to describe how toddlers with special needs adjust to daycare. The emotional well-being and involvement in daycare activities of toddlers are especially investigated in this study. The relationship and how it is built between an adult and a child, a child and a child is examined. The daycare is examined through the socio-cultural theory as a pedagogical institution, where the child adapts by participating in social and cultural activities with the others. The development of the child is the result of the experiences that are gained through the constant relationship between the child, the family and social context. By the attachment theory the inner self-regulation, that allows the child safely adapt to new situations, develops most in the relationship between the child under 3years of age and the attending adult. The relationships between toddlers in daycare are usually built by the coincidental encounters in play and daily activities. In these relationships, the toddler gets the information of themselves and the other children. The complexity of the rules in the setting that organize the social action is challenging for the children and they need constant support from the adults. The participants of the study were five toddlers with special needs. When applying to daycare they were less than three years old and they got the specialist statement for their special needs, and the reference for daycare. The children were observed by recording their attending in the daycare once in the 3-4 months from the first day in daycare. Approximately 15 hours of material that was analysed with the Transana-program. The qualitative material was analysed by first collecting a descriptive model that explains and theorises the phenomenon. By the summery of the narrative it is placed a hypothesis that is tested by quantitative methods using correlations and variance analyses and general linear modeling that is used to count the differences between repeated measures and connections between different variables. The results of the study are built theoretically for the consistent conception between the theory and the findings in research. The toddlers in the study were all dependent on the support given by the adults in all the situations in the daycare. They could not associate with the other children without the support of the adults and their involvement in activities was low. The engagement of an adult in interaction was necessary for the children’s involvement in activities, and the co-operation with the other children. The engagement of teachers was statistically significantly higher than the engagement of other professions.

Pienet, alle kolmevuotiaat lapset, tarvitsevat erityisen paljon aikuisen hoivaa ja opetusta päiväkodissa. Monitapaustutkimuksessa Erityistä tukea tarvitsevan taaperon päiväkotiryhmään sopeutuminen seurattiin viiden lapsen päiväkotiryhmään liittymistä ensimmäisen päiväkotivuoden aikana. Tutkimuksen taaperot olivat erittäin riippuvaisia aikuisilta saamastaan tuesta kaikissa päivähoidon arki- ja leikkitilanteissa. Kasvattajien herkkyys tunnistaa lasten tarpeita ja tukea lapsia heidän toiminnoissaan nousi merkittävämmäksi tekijäksi lasten toimintaan sitoutuneisuudessa ja lasten välisen yhteisen toiminnan rakentumisessa. Tutkimustulokset osoittavat, että aikuiset eivät olleet riittävän herkkiä havaitsemaan lasten tarpeita ja tukemaan heitä sosiaalisissa tilanteissa. Koulutus näytti kuitenkin vahvistavan aikuisten taitoa toimia lasten kanssa, koska opettajien sitoutuminen vuorovaikutukseen oli korkeampaa kuin muiden ammattiryhmien sitoutuminen. Tutkimuksessa tarkastellaan päiväkotia sosiokulttuurisen teorian mukaan kasvatusinstituutiona, johon lapsi sopeutuu osallistumalla sen sosiaaliseen ja kulttuuriseen toimintaan yhtenä ryhmän jäsenenä. Lapsia havainnoitiin videoimalla heidän päiväkotipäiviänsä 3-4 kuukauden välein aloittamispäivästä alkaen. Lapsia havainnoimalla on tallennettu heidän ryhmätilanteisiin liittyviä tarinoita. Tarinoiden yksityiskohtia on käsitelty tilastollisin menetelmin, jotta tärkeät ilmiöt nousisivat vakuuttavasti esille. Tämä tutkimus vahvistaa käsitystä vuorovaikutuksen ainutlaatuisesta merkityksestä lapsen hyvinvoinnissa. Kiinnittämällä huomiota tapaan olla lapsen kanssa ja säädellä hänen olojaan voidaan päivähoidossa ennaltaehkäistä sosio- emotionaalisten haittojen kasautumista. Aikuisen toiminnan vaikuttavuuden oivaltaminen ei vaadi lisäresursseja eikä rahallista panostusta. Se vaatii kasvattajien läsnäoloa ja virittäytymistä lapsen maailmaan.