Pre-maps : An Educational Programme for Reading Tactile Maps

It is demanding for children with visual impairment to become aware of the world beyond their immediate experience. They need to learn to control spatial experiences as a whole and understand the relationships between objects, surfaces and themselves. Tactile maps can be an excellent source of information for depicting space and environment. By means of tactile maps children can develop their spatial understanding more efficiently than through direct travel experiences supplemented with verbal explanations. Tactile maps can help children when they are learning to understand environmental, spatial, and directional concepts. The ability to read tactile maps is not self-evident; it is a skill, which must be learned. The main research question was: can children who are visually impaired learn to read tactile maps at the preschool age if they receive structural teaching? The purpose of this study was to develop an educational program for preschool children with visual impairment, the aim of which was to teach them to read tactile maps in order to strengthen their orientation skills and to encourage them to explore the world beyond their immediate experience. The study is a multiple case study describing the development of the map program consisting of eight learning tasks. The program was developed with one preschooler who was blind, and subsequently the program was implemented with three other children. Two of the children were blind from birth, one child had lost her vision at the age of two, and one child had low vision. The program was implemented in a normal preschool. Another objective of the pre-map program was to teach the preschooler with visual impairment to understand the concept of a map. The teaching tools were simple, map-like representations called pre-maps. Before a child with visual impairment can read a comprehensive tactile map, it is important to learn to understand map symbols, and how a three-dimensional model changes to a two-dimensional tactile map. All teaching sessions were videotaped; the results are based on the analysis of the videotapes. Two of the children completed the program successfully, and learned to read a tactile map. The two other children felt happy during the sessions, but it was problematic for them to engage fully in the instruction. One of the two eventually completed the program, while the other developed predominantly emerging skills. The results of the children's performances and the positive feedback from the teachers, assistants and the parents proved that this pre-map program is appropriate teaching material for preschool children who are visually impaired. The program does not demand high-level expertise; also parents, preschool teachers, and school assistants can carry out the program.

Alkeiskartat ohjaavat näkövammaista lasta lukemaan kohokarttoja Ympäristömme muuttuu yhä visuaalisemmaksi vaatien kykyä hahmottaa tilaa. Näkövammaisen lapsen ei ole helppoa saada käsitystä lähiympäristöstään ja oppia liikkumaan siellä omatoimisesti, kun hän näkemisen sijasta käyttää muita aisteja tilan hahmotukseen. Pelkästään liikkuminen tilassa ei anna välttämättä kokonaiskuvaa ympäristöstä ja sanallisten ohjeiden mukaan kulkeminen paikasta toiseen voi myös olla vaikeaa. Kartat ovat yksi väline ympäristön kuvaamiseen. Myös näkövammainen lapsi voi oppia käyttämään karttaa orientoitumisen apuna, jos kartta muunnetaan kohokartaksi, jota voi lukea sormin tunnustelemalla. Kohokartan lukeminen ei ole yksinkertaista vaan se on taito, jota pitää opetella. Tämän tutkimuksen pääkysymys oli, voiko esikouluikäinen näkövammainen lapsi oppia lukemaan kohokarttoja järjestelmällisen ohjauksen avulla? Tavoitteena oli kehittää opetusohjelma kohokartan lukemisen opetteluun ja harjoitella orientoitumisen taitoja sekä reittien opettelua. Työ kuvaa kahdeksan oppimistehtävää sisältävän opetusohjelman kehittämistä. Ohjelmaan liittyvät opetusvälineet ovat yksinkertaisia, kartanomaisia alkeiskarttoja (pre-maps). Niiden avulla näkövammainen lapsi oppii leikinomaisesti ymmärtämään, mitä kartta käsitteenä tarkoittaa ja miten kartta kuvaa ympäristöä ja osoittaa kohteiden sijainnin silloin kun lapsi ei ulotu koskettamaan niihin kädellään. Lisäksi hän oppii ymmärtämään, mitä symboli ja karttamerkki tarkoittavat ja miten kolmiulotteinen pienoismalli muuntuu kaksiulotteiseksi kohokartaksi. Kehittämisohjelma toteutettiin tavallisissa päiväkodeissa, neljä esikouluikäistä näkövammaista lasta osallistui ohjaukseen. Kaksi lapsista oli syntymästään sokeita, yksi lapsi oli menettänyt näkönsä kahden vuoden ikäisenä ja hänellä oli hieman näköä, mutta oudossa tilassa hän toimi käyttäen sokeain tekniikoita. Yksi lapsista oli heikkonäköinen. Kaikki opetustuokiot videoitiin, tulokset pohjautuvat videoiden analysointiin. Lasten edistyminen vaihteli. Kaksi lasta suoritti ohjelman menestyksellisesti. Kaksi muuta lasta olivat iloisia osallistujia, mutta heillä oli ongelmia ylläpitää jatkuvaa kiinnostusta ohjaustuokioiden ajan. Toinen heistä suoritti lopulta ohjelman, ja toinen lapsi saavutti lähinnä orastavat taidot. Lasten suoritusten tulokset sekä vanhempien ja opettajien antamat positiiviset lausunnot vahvistavat, että tämä kohokarttojen harjoitusohjelma soveltuu esikoulun opetusmateriaaliksi näkövammaiselle lapselle ja että kohokarttoja voi oppia lukemaan systemaattisen ohjauksen avulla. Myös lapsen vanhemmat, opettajat ja avustajat voivat käyttää ohjelmaa erilaisissa arjen tilanteissa.