Kasvilajien tunnistaminen, oppiminen ja opettaminen yleissivistävän koulutuksen näkökulmasta

The purpose of the research was to determine how well Finnish pupils and students of different ages recognize plant species, which variables explain recognition of plant species, what plants and nature mean to the subjects and how plant species identification should be taught in general education in Finland. The subjects were pupils from: every class level of the primary schools (grades 1 6); lower- secondary school (grades 7 9); high school (grades I II); university departments of teacher education and classroom teachers and teachers from university involved with environmental teaching and also experts from education and botany. A total of 883 people took part in the research. Both quantitative and qualitative research methods were used. The quantitative methods were: a) plant species recognition test, where 70 plant species photos were shown to subjects and b) an experiment in which three experimental groups had a plant recognition test on the nature trail and the three comparison groups were tested on recognition of the same species in classroom. The testing materials consisted of 31 real plants outdoors and 31 photos taken of these real plant species that were shown to pupils from fourth, fifth and sixth classes (grade levels) from primary school. The qualitative methods were a questionnaire administered to pupils from elementary school and high school and students from the department of teacher education, to teachers from university and interviews, where 3 5 pupils and students who recognized the plant species best or worst in the recognition test were selected to be interviewed. Furthermore, classroom teachers from primary school and experts were interviewed. The research results showed that on average plant species were recognized insufficiently on every level of education. There was also variation between answers from primary school to university teachers. However, species recognition skills improved from primary school to university teachers. Among other things, sex and place of residence explained species recognition skills, because girls and pupils from rural areas knew plant species statistically significantly better than boys or pupil from cities. Almost every pupil, student and all classroom teachers wanted to recognize plant species better. Many pupils mentioned that a motivating teaching method would be to go outdoors and investigate the plant species themselves. University teachers and experts also mentioned that the best and most efficient learning and teaching method for species recognition skills, is to practice in nature. We should teach plant species in nature, using many senses and teaching methods. Also new technology could be used in teaching species recognition skills. Keywords: plant species recognition, plant species education, general education

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten hyvin eri ikäiset suomalaiset oppilaat ja opiskelijat tunnistavat luonnonkasvilajeja, mitkä muuttujat selittävät tunnistamista, mitä kasvit ja luonto merkitsevät oppilaille ja opiskelijoille, miten kasvilajeja ja lajintuntemustaitoja voisi ja tulisi opettaa ja kehittää yleissivistävissä kouluissa. Tutkittavina oli oppilaita peruskoulun ala- ja yläasteen jokaiselta luokka-asteelta (1 9), opiskelijoita lukion I ja II luokalta ja opettajankoulutuslaitoksista, ala-asteen luokanopettajia, eri ympäristöalojen yliopisto-opettajia ja kasvi- ja kasvatustieteen asiantuntijoita. Yhteensä tutkimukseen osallistui 883 tutkittavaa. Tutkimuksessa käytettiin sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Kvantitatiivisina menetelminä olivat a) kasvilajintunnistustesti, jossa ala- ja yläasteen ja lukion oppilaille ja opiskelijoille, opettajaksi opiskeleville, luokanopettajille ja yliopisto-opettajille näytettiin 70 kasvilajikuvaa sekä b) sen kokeellinen luontopolkutesti, jossa ala-asteen neljännen, viidennen ja kuudennen luokan oppilaille näytettiin 31 joko aitoa tai aidosta kasvista otettua valokuvaa. Kvalitatiivisina menetelminä olivat kirjallinen kysely yläasteen, lukion, opettajankoulutuslaitoksen oppilaille ja opiskelijoille ja yliopisto-opettajille sekä teemahaastattelu, johon valittiin 3 5 parhaiten ja heikoiten kasveja kasvilajintunnistustestissä tunnistanutta oppilasta ja opiskelijaa. Lisäksi haastateltiin luokanopettajia ja asiantuntijoita. Tulokset osoittivat, että kasvilajeja tunnistettiin keskimäärin heikosti kaikilla koulutusasteilla. Myös luokanopettajien ja yliopisto-opettajien vastauksissa oli hajontaa. Lajintuntemustaidot kuitenkin kohosivat ala-asteelta lähtien tasaisesti yliopisto-opettajiin saakka. Muun muassa sukupuoli ja asuinpaikkakunta selittivät tunnistamista, sillä tytöt ja maaseutukoululaiset tunnistivat kasvilajeja tilastollisesti erittäin merkitsevästi paremmin kuin pojat ja kaupunkikoululaiset. Lähes kaikki oppilaat, opiskelijat ja luokanopettajat haluaisivat tunnistaa kasvilajeja paremmin. Mieluisina opetusmenetelminä monet oppilaat mainitsivat luontoon menemisen ja itse tutkimisen muun muassa kasveja keräämällä. Luonnossa kasvilajien oppiminen ja opettaminen oli myös yliopisto-opettajien ja asiantuntijoiden mielestä paras ja tehokkain tapa lajintuntemustaitoja kehitettäessä. Kasvilajeja tulisikin opettaa aidossa ympäristössä, käyttäen monia eri aisteja ja opetusmenetelmiä. Opetuksessa voisi käyttää myös uutta tekniikkaa apuna. Avainsanat: kasvilajintuntemus, kasvilajien tunnistaminen, kasvilajien oppiminen, kasvilajien opettaminen, yleissivistävä koulutus