Collaborative Design in a Virtual Learning Environment : Three Design Experiments in Textile Teacher Education

The aim of the study was to analyze and facilitate collaborative design in a virtual learning environment (VLE). Discussions of virtual design in design education have typically focused on technological or communication issues, not on pedagogical issues. Yet in order to facilitate collaborative design, it is also necessary to address the pedagogical issues related to the virtual design process. In this study, the progressive inquiry model of collaborative designing was used to give a structural level of facilitation to students working in the VLE. According to this model, all aspects of inquiry, such as creating the design context, constructing a design idea, evaluating the idea, and searching for new information, can be shared in a design community. The study consists of three design projects: 1) designing clothes for premature babies, 2) designing conference bags for an international conference, and 3) designing tactile books for visually impaired children. These design projects constituted a continuum of design experiments, each of which highlighted certain perspectives on collaborative designing. The design experiments were organized so that the participants worked in design teams, both face-to-face and virtually. The first design experiment focused on peer collaboration among textile teacher students in the VLE. The second design experiment took into consideration end-users needs by using a participatory design approach. The third design experiment intensified computer-supported collaboration between students and domain experts. The virtual learning environments, in these design experiments, were designed to support knowledge-building pedagogy and progressive inquiry learning. These environments enabled a detailed recording of all computer-mediated interactions and data related to virtual designing. The data analysis was based on qualitative content analysis of design statements in the VLE. This study indicated four crucial issues concerning collaborative design in the VLE in craft and design education. Firstly, using the collaborative design process in craft and design education gives rise to special challenges of building learning communities, creating appropriate design tasks for them, and providing tools for collaborative activities. Secondly, the progressive inquiry model of collaborative designing can be used as a scaffold support for design thinking and for reflection on the design process. Thirdly, participation and distributed expertise can be facilitated by considering the key stakeholders who are related to the design task or design context, and getting them to participate in virtual designing. Fourthly, in the collaborative design process, it is important that team members create and improve visual and technical ideas together, not just agree or disagree about proposed ideas. Therefore, viewing the VLE as a medium for collaborative construction of the design objects appears crucial in order to understand and facilitate the complex processes in collaborative designing.

Tutkimuksen tavoitteena on analysoida ja kehittää yhteisöllistä suunnittelua virtuaalisessa oppimisympäristössä. Muotoilualan koulutuksessa keskustelu on tyypillisesti kohdistunut virtuaalisen suunnittelun teknologisiin tai viestinnällisiin kysymyksiin muttei pedagogisiin kysymyksiin. Yhteisöllistä suunnittelua kehitettäessä on kuitenkin tärkeää tarkastella myös virtuaaliseen suunnitteluprosessiin liittyviä pedagogisia kysymyksiä. Tässä tutkimuksessa opiskelijat ohjataan tutkivan oppimisen ja yhteisöllisen suunnittelun mallin mukaiseen työskentelyyn virtuaalisessa oppimisympäristössä. Mallin mukaan suunnitteluyhteisön jäsenet voivat osallistua yhdessä prosessin kaikkiin vaiheisiin kuten suunnittelukontekstin luomiseen, suunnitteluidean kehittämiseen, idean arvioimiseen ja uuden informaation etsimiseen. Tutkimus koostuu kolmesta suunnitteluprojektista: 1) vaatteiden suunnittelusta keskosvauvoille, 2) konferenssikassien suunnittelusta kansainväliseen konferenssiin ja 3) koskettelukirjojen suunnittelusta näkövammaisille lapsille. Nämä suunnitteluprojektit toimivat design eksperimentteinä, joissa korostuivat yhteisöllisen suunnittelun eri näkökulmat. Design eksperimentit organisoitiin siten, että osallistujat työskentelivät suunnitteluryhmissä sekä kasvokkain että virtuaalisesti. Ensimmäinen design eksperimentti keskittyi käsityönopettajaopiskelijoiden kollaboraatioon virtuaalisessa oppimisympäristössä. Toisessa design eksperimentissä loppukäyttäjien tarpeet otettiin huomioon osallistuvan suunnittelun avulla. Kolmas design eksperimentti vahvisti tietokoneavusteista kollaboraatiota opiskelijoiden ja asiantuntijoiden välillä. Tutkimuksessa käytettiin virtuaalisia oppimisympäristöjä, jotka on suunniteltu tukemaan yhteisöllistä tiedonrakentelua ja tutkivaa oppimista. Nämä ympäristöt tallensivat kaiken tietokonevälitteisen vuorovaikutuksen ja tarjosivat virtuaaliseen suunnitteluun liittyvän tutkimusaineiston. Aineiston analyysi perustui virtuaaliseen oppimisympäristöön tuotettujen suunnitteluajatusten laadulliseen sisällönanalyysiin. Tämä tutkimus osoitti yhteisöllisen suunnittelun kannalta neljä keskeistä asiaa. Ensinnäkin yhteisöllisen suunnitteluprosessin haasteet käsityö- ja muotoilualan koulutuksessa liittyvät oppimisyhteisöjen luomiseen, tarkoituksenmukaisten suunnittelutehtävien keksimiseen ja yhteisölliseen työskentelyyn soveltuvien työkalujen hankkimiseen. Toiseksi, tutkivan oppimisen ja yhteisöllisen suunnittelun mallia voidaan käyttää tukemaan opiskelijoiden suunnitteluajattelua ja suunnitteluprosessin reflektointia. Kolmanneksi, asiantuntijuuden jakamista kannattaa edistää ottamalla suunnittelutehtävään liittyviä asiantuntijoita tai käyttäjiä mukaan suunnitteluprosessin kaikkiin vaiheisiin. Neljänneksi, yhteisöllisessä suunnitteluprosessissa keskeistä on, että suunnitteluryhmän jäsenet luovat ja kehittävät visuaalisia ja teknisiä suunnitteluideoita yhdessä eivätkä vain tyydy arvioimaan muiden ehdotuksia. Tästä syystä virtuaalinen oppimisympäristö tulee nähdä suunnittelukohteen yhteisöllisen rakentamisen välineenä, jotta yhteisöllisen suunnittelun monimutkaisia prosesseja voidaan ymmärtää ja kehittää.