Matka koulun kestävän kehittämisen maisemassa

A Journey in the Landscape of Sustainable School Development “A Journey in the Landscape of Sustainable School Development” is a story of the Sorrila School development process. This research deals with a school development project as a process, and as a part of international projects on Education for Sustainable Development, with ENSI (Environment and School Initiatives) being the most important. The main purpose of the study was to analyze the change process as a general phenomenon as well as the learning connected to it. The research describes the development period 2001–2008 at the Sorrila Primary school. The research questions are as follows: 1. What did pupils learn during the research and development period? 2. How did the coordinating teacher develop personally? 3. How were the ENSI targets and other closely linked projects reached? 4. What was the feedback from the pupils, their parents and other teachers at the school? 5. How did the developing process proceed in 2001–2008? The method used was integrating action research, which also had ethnographical elements. Narrative was the form of the data as well as the manner of reporting. The method as a whole was integrating, ethnographical action research as a story. The research data consisted mostly of Knowledge Forum notes written by the teacher-researcher. Knowledge Forum is an Internetbased collaborative knowledge-building programme. Pupils’, parents’ and other teachers’ feedback, newspaper articles and students’ writings complied the data, which consists of material from seven years. Sustainable development was the basis of the school improvement. The targets of the United Nations Decade of Education for Sustainable Development (2005–2014) were part of the development projects. According to the research results the school was seen as part of complex systems where manifold and interactive learning took place. The learning of pupils, teachers and the school as a community can be characterised socioculturally. The school was able to reach a level of collaborative transformative learning. As well as several concrete projects, such as Comenius school project, school development consisted of networking at many levels. Along with the projects and networking, the school was able to apply the pedagogy of connection, by carrying out integrative and cross-disciplinary themes and using various learning and teaching methods. International cooperation was a natural part of the work. A figure of Aunt Green, the role model of the teacher researcher, was an innovation which resembled a change agent. The other role of the teacherresearcher as a coordinator, was important for her own professional development. According to the results the change process, which relied on sustainable school development, led the school along a road of positive renewals. It was not a series of projects but an ongoing process. The objectives of the international projects were accomplished to a great extent during the research period. According to the principles of action research, the main results were put forward in order to help others to develop their schools. Frictions and problems as well as positive experiences and rejecting dualities were seen as change forces. Keywords: education for sustainable development (ESD), sustainable school development, teacher professional development, integrating, pedagogy of connection, transformative learning

Tutkimus Matka koulun kestävän kehittämisen maisemassa on oman koulun kehittämistä ja omaa opettajuutta koskeva narratiivinen eli kerronnallinen toimintatutkimus, jolla pyrittiin eheyttämään kuvaa koulun kokonaisvaltaisesta kehittämisestä. Kehittämistyön pohjana olivat kestävän kehityksen kasvatuksen kansainväliset ja kansalliset hankkeet, jotka yhteen nivoutuessaan muodostivat jatkuvan prosessiin, jota voi kutsua koulun kestäväksi kehittämiseksi. Tärkein taustahanke oli ENSI (Environment and School Initiatives). Tutkimuskoulun kuuluminen Suomen ENSI-koulujen verkostoon muodosti kehittämistoiminnan selkärangan. Verkosto oli avoin yhteisö, johon liittyi vahvasti tutkimuksellinen ote. Suomen ENSI-verkosto toimi yhdyssiteenä kansainvälisen ENSI:n ja koulujen välillä. Työyhteisö kehittyi oppivien yksilöidensä kautta. Tutkimuksen pitkäkestoisuuden (2002–2008) ansiosta yksittäiset toiminnat ja tapahtumat pystyttiin hahmottamaan kokonaisuudeksi, jolla oli selkeä tavoite: laaja-alainen kestävä kehittäminen ja siihen kasvattaminen. Koulun käytäntöjä ja opetussuunnitelmia ohjaileviksi tuloksiksi ja myös muiden koulun kehittäjien ohjenuoriksi nousivat seuraavat asiat: 1. Oppilaiden tutkimustulosten vertailun on oltava perusteellista ja vastavuoroista. 2. Oma esimerkki on tärkeä, mutta myös muiden esimerkit toimivat virikkeinä. 3. Tiedon ja informaation kulkuun on kiinnitettävä erityistä huomiota. 4. Ongelmien esiin nostaminen on kehitystä eteenpäin vievä voima. 5. Asioiden pohtimiselle on järjestettävä yhteistä aikaa. 6. Vastuun jakaminen on tärkeää. 7. Kehittämishankkeisiin kiinteästi liittyvä täydennyskoulutus on hedelmällistä. 8. Laaja-alainen kehittämishanke antaa erilaisten taitojen osaajille mahdollisuuden toteuttaa itseään. 9. Hanke vaikuttaa myös opettajien henkilökohtaiseen työssä jaksamiseen. 10. Vanhemmat on voimavara. 11. Verkostoitumisesta on hyötyä koko työyhteisölle. 12. Kehittämishankkeen kautta kansainvälisyys on luonnollinen osa koulutyötä. 13. Lisäresurssit kasvattavat intoa koulun kehittämistyötä kohtaan. 14. Sitoutuneisuus ja yhteisöllisyys kasvavat positiivisten kokemusten kautta. 15. Tilaa antava ja luottamukseen perustuva johtajuus mahdollistaa kehittämistyön. 16. Integraatio entiseen on osa kestävää kehittämistä ja johtamista. 17. Kehittämishanke tekee koulun kehittämisestä tavoitteellisempaa. 18. Kehittämishankkeilla on suora yhteys opetussuunnitelman kehittämiseen. 19. Kehittämishanke lisää kouluviihtyvyyttä ja koulun me-henkeä. 20. Muutokselle on annettava aikaa. Seuraavaksi tutkimustulokset, joiden voidaan katsoa olevan kasvatustieteen kannalta uutta tietoa: 1. Tutkimuksessa luotiin malli, jossa koulun muutosprosessi liitettiin systeemiteoreettiseen viitekehykseen. Systeemiteoriaan yhdistettiin sosiokulttuurisen oppimisteorian mukainen uudistava oppiminen sekä oppiva yhteisö. Näin muodostui kokonaisuus, jota voidaan kutsua yhteisölliseksi uudistavaksi oppimiseksi. Oppimista määrittävien periaatteiden yhdistäminen systeemiajatteluun toi eheyttä monimutkaiseen kokonaisuuteen ja auttoi näkemään yhteyksiä oppimisen ja siihen liittyvän ympäristön välillä. Lähiympäristöön ja omaan elämään liittyvät kokemukset kasvoivat koskemaan oppimista yhä laajenevissa kehissä ja monimutkaisissa verkostoissa. 2. Koulun kehittämisen ja oppimisympäristön kuvaaminen kulttuuriekologiasta johdettujen käsitteiden ja maisemavertauksen avulla oli uusi tapa selittää samanaikaisia vuorovaikutussuhteita: eri osa-hankkeita ja niiden tavoitteiden yhteyksiä. Malliin sisältyy sekä koulun kehittäminen että tutkijaopettajan ammatillinen kasvu. Kuvio havainnollistaa kunkin henkilökohtaista tulkintaa todellisuudesta. Jokaisen ”paikka maisemassa” on erilainen. Malliin liitettiin myös aikaperspektiivi, jota olisi parhaiten havainnollistanut animaatio. Tällä kuvattiin sitä, että koulun kehittämisessä toiminta kehittyi ja muotoutui ”matkan varrella” pysyvän tavoitteen suunnassa. Sorrilassa se oli kestävän kehityksen edistäminen kaikissa sen eri muodoissa. Muutos ei ollut sattumanvaraista tai ennakoimatonta. 3. Tutkimuksen avulla tuotiin yhteyden pedagogiikka koulun kehittämistä koskevaan keskusteluun. Sen avulla voidaan etsiä eheyttäviä ratkaisuja yhdistää eri tiedonaloja toisiaan täydentäviksi kokonaisuuksiksi. Koulun kehittämishanke osoittautui toimivaksi keinoksi eheyttää ja luoda rikkaita yhteyksiä. Kulttuuriekologiasta johdettu niche-ajattelu tuli tutkimuksen kautta ensimmäistä kertaa suomalaiseen koulukeskusteluun. Luomani käännös nichelle oli oppilokero. Niche on kulttuuriseen oppimiseen liittyvä toiminnallinen ja joustava tila. Yhteyden pedagogiikan ja niche-ajattelun konkreettisilla sovellutuksilla on mahdollista luoda oppijalähtöisiä ja eheyttäviä oppimisympäristöjä myös koulun tarjoamiin oppimistilanteisiin. Silloittamisen ansiosta rajat formaalin, nonformaalin ja informaalin oppimisen välillä on mahdollista ylittää. 4. Täti Vihreän rooli oli oivallus, joka syntyi intuitiosta. Vaikka idea sinällään oli lainattu muista yhteyksistä, sen toteutus oli omintakeinen ja uniikki. Roolin kautta tutkijaopettaja sai emotionaalisen ja elämyksellisen yhteyden sekä oppilaisiin että työpaikan aikuisiin (emotional scaffolding). Roolihahmo oli käyttäytymismalli, jonka avulla voitiin vaikuttaa asenteisiin ja siten edistää kestävää kehitystä. Hahmon esiintyminen loi kouluun yhteishenkeä ja sitoutti myös muita toimimaan. Kaksoisrooli hankekoordinaattorina mahdollisti osallistumisen tapaamisiin, joiden kautta opettajan oma kompetenssi kasvoi. Koordinaattorina toimiminen oli myös tehokasta ammatillista ja henkilökohtaista kehittymistä ja väylä suodattaa tavoitteet ja toiminta omaan kouluun sopiviksi. Täti Vihreän rooli mursi ennakkokäsityksiä siitä, että muutosagentti ei onnistu sitouttamaan muita koulun kehittämiseen. Täti Vihreä oli positiivinen muutosagentti. 5. Suomen ENSI-koulujen opettajien verkosto oli ryhmä, jonka yhteinen kompetenssi kasvoi vuosien aikana. Aktiivisesti toimivat jäsenet olivat tärkeä yhdysside silloin, kun samalla tavalla sitoutuneita ei vielä löytynyt omasta lähipiiristä. Verkosto oli avoin yhteisö, johon liittyi vahvasti tutkimuksellinen ote. Suomen ENSI-verkosto toimi yhdyssiteenä kansainvälisen ENSI:n ja koulujen välillä. ENSI-tapaamisista ideat kulkeutuivat kouluun koordinaattoriopettajan suodattamana. ENSI-verkostossa eri kouluasteiden oppilaitokset toimivat toisiaan täydentäen. Verkoston ja valtiovallan välinen luottamuskulttuuri on tapa, jolla myös paikallisen tason koulun kehittäminen voi toteutua. 6. ENSI-hankkeen tueksi luodun Knowledge Forum -ohjelman avulla tapahtui yhteisöllistä tiedonrakentamista, joka etenkin kehittämisjakson alussa tuki keskusteluun osallistuneiden oman käyttöteorian muodostumista ja koulun tulevaa kehittämistä. Knowledge Forumin merkitys tutkimuksen kannalta oli merkittävä, koska sen avulla käytiin myös ohjauskeskustelua, joka oli mahdollista ajasta ja paikasta riippumatta. Knowledge Forumilla koottu aineisto kuvasi kattavasti sekä koulun kehittymistä että tutkijaopettajan omaa ammatillista kasvua. Tutkimuksen aineistona se oli ainutlaatuinen kokonaisuus.