Pellon pientareelta akateemisiin sfääreihin : Opettajuuden rakentuminen ja muuttuminen sotienjälkeisessä Suomessa opettajien omaelämäkertojen valossa

From the field to the academic sphere how teachers professional identities and roles have changed in post-war Finland This study explores teacher autobiographies. The span of the writings extends mainly from the Second World War to the new millennium. The autobiographers are mostly elementary and secondary school teachers in Finland, although there are a few who have worked in vocational schools, polytechnic institutes or one of the various adult education centres. The researcher is aware of the diversity among those educational institutions and their teachers, but wanted to concentrate on similarities rather than differences. The autobiographers have been explored with four different research questions in view. The first was to identify professional and personal elements and themes mentioned by teachers in writing about themselves. The second was to identify the factors that have affected those elements and themes. The third was to examine the kinds of literary forms teachers used in their autobiographies. The fourth was the most crucial and an endeavour to connect the previous questions: how teachers professional identities and roles have changed during the period studied. In the first five chapters the teachers voices come through clearly. Two of these chapters are organized in chronological order. The first is about childhood, youth and the time spent in school, the second deals with the years studying in university or teachers college and finally being recruited to the teachers. In these chapters the rural background of many teachers stands out, an issue that also emerged symbolically or de facto in the autobiographies. The chronological scheme changes to a thematic order, in which social matters (students, parents, colleagues) and teachers working circumstances are dealt with. Four selected autobiographies are examined closely. In these autobiographies five different types of teacher narratives can be identified. To begin with, teachers stressed their vocation, which is quite a normal work orientation for those working in the educational field. Others emphasised how they were looking for professional development; a few wrote about personal advancement as well. There are also narratives by teachers who simply drifted into the profession of teaching, while a few teachers felt unwelcome in their own schools. As for the changes that teachers have witnessed, there are also some themes that are widely shared. Most pointed out how the teacher has become more foster parent than educator, as real parents have withdrawn from their responsibilities of raising children. This theme was frequently broached, although attitude towards it and ways of handling the phenomenon differed substantially. Teachers also stressed how their profession has lost the aura and prestige it once had. At the same time teachers are being expected to collaborate more with their colleagues, which is not in line with the centuries-old tradition of working alone. Teachers seem to be in a state of flux, buffeted by elements of stability and change interacting simultaneously. Many teachers are demanding a re-examination of their working reality. Teachers long and intimate relationship with society and the state may be at a crossroads. Key words: teachers professional identity and role, autobiographical study, post-war Finland

Väitöstutkimuksessa paneudutaan opettajien kirjallisiin omaelämäkertoihin, joiden avulla on tarkasteltu opettajuuden rakentumista ja muuttumista sotienjälkeisessä Suomessa. Omasta elämästään ovat kertoneet ensisijaisesti ala- ja yläkoulun sekä lukion opettajat, mutta mukana on myös elämänjäsennyksiä ammattikoulun, ammattikorkeakoulun ja kansalaisopiston opettajilta. Opetusalan ammattilaiset ovat kuvanneet lapsuutta, koulunkäyntiä, alalle hakeutumista, oppilaita, kollegoita ja suhdettaan työhön. Koululaisen näkökulma muuttuu vähitellen kertomuksen edetessä opettajan perspektiiviksi, kun yksittäisten opettajien elämänkulun tarkastelussa edetään viime sodista uuden vuosituhannen vaihteeseen. Tuona ajanjaksona yhteiskuntamme koki varsin merkittäviä muutoksia. Suomi tavataankin mainita maana, joka muuttui sotienjälkeisinä vuosikymmeninä nopeammin kuin yksikään muu länsimainen yhteiskunta. Niinpä monen aineiston opettajan agraarinen elinpiiri vaihtui vuosikymmenten myötä tieto- ja viestintätekniikalla kyllästetyksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. Sotienjälkeisen ajan sattumuksista ovat jälkensä jättäneet etenkin peruskoulu-uudistus ja 1990-luvulla koettu lama, joka oli kirjoitushetkellä vielä varsin tuoreessa muistissa. Suomi tunnetaan myös maana, jossa on perinteisesti uskottu ja uskotaan yhä edelleen koulutuksen ja sivistyksen kaikkivoipaisuuteen. Niinpä opettajilla on ollut perinteisesti varsin keskeinen ja näkyvä rooli kansakunnan eri vaiheissa. Opettajat kuitenkin kokevat, että koululaitoksen ja opettajan asema, merkitys ja tehtävät ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä varsin paljon, eikä suunta ole aina ollut välttämättä myönteinen. Opettajat näyttävät olevan huolissaan korostuneesta kasvatustehtävästä tilanteessa, jossa ryhmät ovat entistä suurempia ja oppilaat muodostavat aiempaa heterogeenisempiä ryhmiä. Moni pedagogi on huolissaan myös opettajan työnkuvan laajenemisesta ja perustehtävän eli opetuksen asemasta uudistusten pyörteissä. Opettajat ovat kirjoittaneet opettajuudesta hyvin vaihtelevasti. Toiset päästävät lukijansa hyvin lähelle, toiset taas kuvaavat pikemminkin yleistä opettajuutta. Osalle kyse on kutsumustyöstä, joka on varsin yleisesti tunnettu opettajaorientaatio. Tämän lisäksi itsestä ja suhteesta työhön on kerrottu kehittämisen näkökulmasta, mutta myös henkilökohtaisen ja ammatillisen uudistumisen perspektiivistä. Joukossa oli myös kirjoituksia, joissa kuvattiin alalle ajautumista ja työpaikalla tapahtunutta syrjintää.