Koko talo soi : Klemetti-Opisto suomalaisen musiikkikulttuurin kehittäjänä 1953-1968

This study aims to examine the operations and significance of the Klemetti Institute (Klemetti-Opisto) as a developer of Finnish music culture from 1953 to 1968 during the term of office of the Institute s founder and first director, Arvo Vainio. The Klemetti Institute was originally established as a choir institute, but soon expanded to offer a wide range of music courses. In addition to providing courses for choir leaders and singers, the Institute began its orchestral activities as early as the mid-1950s. Other courses included ear training seminars as well as courses for young people s music instructors and in playing the kantele (a Finnish string instrument) and solo singing. More than 20 types of courses were offered over the 16-year period. The Klemetti Institute s courses were incorporated into the folk high school courses offered by the Orivesi Institute (Oriveden Opisto) and were organised during the summer months of June and July. In addition to funding based on the Folk High School Act, financial assistance was obtained from various foundations and funds, such as the Wihuri Foundation. This study is linked to the context of historical research. I examine the Klemetti Institute s operations chronologically, classifying instruction into different course types, and analyse concert activities primarily in the section on the Institute s student union. The source material includes the Klemetti Institute archives, which consist of Arvo Vainio s correspondence, student applications, register books and cards, journals and student lists, course albums and nearly all issues of the Klemettiläinen bulletin. In addition, I have used focused interviews and essays to obtain extensive data from students and teachers. I concentrate on primary school teachers, who accounted for the majority of course participants. A total of more than 2,300 people participated in the courses, nearly half of whom took courses during at least two summers. Primary school teachers accounted for 50% to 70% of the participants in most courses and constituted an even larger share of participants in some courses, such as the music instructor course. The Klemetti Institute contributed to the expansion throughout Finland of a new ideal for choral tone. This involved delicate singing which strives for tonal purity and expressiveness. Chamber choirs had been virtually unheard of in Finland, but the Klemetti Institute Chamber Choir popularised them. Chamber choirs are characterised by an extensive singing repertoire ranging from the Middle Ages to the present. As the name suggests, chamber choirs were originally rather small mixed choirs. Delicate singing meant the avoidance of extensive vibrato techniques and strong, heavy forte sounds, which had previously been typical of Finnish choirs. Those opposing and shunning this new manner of singing called it ghost singing . The Klemetti Institute s teachers included Finland s most prominent pedagogues and artists. As the focused essays, or reminiscences as I call them, show, their significance for the students was central. I examine extensively the Klemetti Institute s enthusiastic atmosphere, which during the early years was characterised by what some writers described as a hunger for music . In addition to distributing a new tonal ideal and choir repertoire, the Klemetti Institute also distributed new methods of music education, thus affecting the music teaching of Finnish primary schools, in particular. The Orff approach, which included various instruments, became well known, although some of Orff s ideas, such as improvisation and physical exercise, were initially unfamiliar. More important than the Orff approach was the in-depth teaching at the Klemetti Institute of the Hungarian ear training method known as the Kodály method. Many course participants were among those launching specialist music classes in schools, and the method became the foundation for music teaching in many such schools. The Klemetti Institute was also a pioneer in organising orchestra camps for young people. The Klemetti Institute promoted Finnish music culture and played an important role in the continuing music education of primary school teachers. Keywords: adult education, Grundtvigian philosophy, popular enlightenment, Klemetti Institute, Kodály method, choir singing, choir conducting, music history, music education, music culture, music camp, Orff approach, Orff-Schulwerk, Orivesi Institute, instrument teaching, free popular education, communality, solo singing, voice production

Tutkimukseni tavoitteena on selvittää Klemetti-Opiston toimintaa ja merkitystä suomalaisen musiikkikulttuurin kehittäjänä 1953 1968, opiston perustajan ja ensimmäisen johtajan, Arvo Vainion toimikaudella. Alun perin kuoro-opistoksi perustettu Klemetti-Opisto laajeni varsin nopeasti käsittämään laajan kirjon erilaisia musiikkikursseja. Kuoronjohtaja- ja laulajakurssien lisäksi orkesteritoiminta alkoi jo 1950-luvun puolivälissä. Muita kursseja olivat muun muassa säveltapailuseminaarit, nuorison musiikinohjaaja-, kantele- ja yksinlaulukurssit. Erilaisia kurssityyppejä 16 vuoden aikana oli yli kaksikymmentä. Klemetti-Opiston kurssit liitettiin Oriveden Opiston kansankorkeakoulun kursseiksi ja ne järjestettiin kesäisin, kesä-heinäkuussa. Kansanopistolain perusteella saadun rahoituksen lisäksi saatiin avustuksia eri säätiöiltä ja rahastoilta, kuten Wihuri-rahastolta. Tutkimus kiinnittyy historiantutkimuksen kontekstiin. Tarkastelen toimintaa kronologisesti eritellen opetustoiminnan kurssityypeittäin. Konserttitoiminnan olen liittänyt lähinnä oppilaskuntaa käsittelevään lukuun. Aineistona on Klemetti-Opiston arkisto, joka sisältää Arvo Vainion kirjeenvaihtoa, opiskelijoiden hakemukset, matrikkelikirjat ja -kortit, päiväkirjat ja oppilasluettelot, kurssialbumeja sekä lähes kaikki Klemettiläinen-tiedotuslehden numerot. Lisäksi olen teemahaastattelujen ja teemakirjoitusten avulla hankkinut laajan aineiston opiskelijoilta ja opettajilta. Kohdistan huomioni erityisesti kansakoulunopettajiin, joita kursseilla oli valtaosa. Kursseilla kävi yhteensä yli 2300 eri henkilöä, joista lähes puolet oli vähintään kahtena kesänä kursseilla. Kansakoulunopettajien osuus vaihteli 50 ja 70 prosentin välillä. Joillakin kursseilla, kuten musiikinohjaajakurssilla heidän osuutensa oli vieläkin suurempi. Klemetti-Opiston toiminnan kautta uudenlainen kuorosointi-ihanne levisi koko Suomeen. Kyseessä oli kevyt laulutapa, jossa tavoitteena oli sävelpuhtaus ja ilmeikkyys. Klemetti-Opiston Kamarikuoron välityksellä myös Suomessa lähes tuntematon kamarikuorotyyppi tuli tunnetuksi. Opettajina olivat maamme keskeiset pedagogit ja taiteilijat. Heidän merkityksensä opiskelijoille näyttäytyy keskeiseksi teemakirjoituksissa eli muisteluksissa, jota ilmaisua käytän. Käsittelen laajasti Klemetti-Opistossa vallinnutta ilmapiiriä, jota leimasi innostus ja alkuvuosina musiikin nälkä , kuten eräät kirjoittajat kuvaavat ilmiötä. Uuden sointi-ihanteen ja kuoro-ohjelmiston leviämisen ohella uudet musiikkikasvatusmenetelmät levisivät Klemetti-Opiston kautta erityisesti kansakoulujen musiikinopetukseen. Orff-pedagogiikka soittimineen tuli tutuksi. Edellistä keskeisempi oli arvioni mukaan unkarilaisen säveltapailumenetelmän eli Kodály-menetelmän perusteellinen opetus Klemetti-Opistossa. Kursseilla olleista monet olivat alkavan musiikkiluokkatoiminnan käynnistäjiä. Menetelmästä tuli monessa musiikkiluokkakoulussa opetuksen kivijalka. Klemetti-Opisto toimi myös edelläkävijänä nuorisolle suunnatussa orkesterileiritoiminnassa. Klemetti-Opisto toimi suomalaisen musiikkikulttuurin monipuolisena edistäjänä ja sillä oli tärkeä rooli kansakoulunopettajien musiikillisessa täydennyskoulutuksessa. Asiasanat: Aikuiskoulutus, grundtvigilaisuus, kansanvalistus, Klemetti-Opisto, Kodály-menetelmä, kuorolaulu, kuoronjohto, musiikinhistoria, musiikkikasvatus, musiikkikulttuuri, musiikkileiri, Orff-pedagogiikka, Orff-Schulwerk, Oriveden Opisto, soitonopetus, vapaa kansansivistys, yhteisöllisyys, yksinlaulu, äänenmuodostus.