Koulukasvatusta teknologisoituvaan yhteiskuntaan : Kansakoulun opetussuunnitelman rakentuminen, 1945-1952

Education for a Technological Society. Public School Curriculum Construction, 1945-1952. The subject of my research is the significance of technology in the construction process of the public school curriculum during the years 1945-1952. During the period the war reparation and rebuilding placed demands and actions to rationalise and dramatise industry and agriculture. Thereby the ambitions of building a technological country and the reformation of curriculum took place simultaneously. Fordistian terms of reference, of which the principles were mass production, rationalisation and standardisation, a hierarchical division of labour and partition of assignments, provided a model for the developing curriculum. In the research the curriculum is examined as an artefact, which shapes socio-technically under the influence of social and technical factors. In the perspective of socio-technical construction the artefact is represented by the viewpoints of members of relevant social groups. The groups give meaning to the curriculum artefact, which determines the components of the curriculum. The weakness of the curriculum was its ineffectiveness, which was due to three critical problems. Firstly, the curriculum was to be based on scientific work, which meant the development of schools through experiments and scientific research. Secondly, the civilised conseption in the curriculum was to be composed of theoretical knowledge, as well as practical skills. Practical education was useful for both the individual and society. Thirdly, the curriculum was to be reformed in a way that the individuality of the pupil would be taken into account. It was useful for the society that talents and natural abilities of every pupil were observed and used to direct the pupil to the proper place in the social division of labour, according to the "right man in a right place" principle. The solutions to critical problems formed the instructions of the public school curriculum, which described the nature and content of education. Technology and its development were on essential part of the whole school curriculum process. The quality words connected to the development of technology - progress, rationality and effectiveness - were also suitable qualifiers and reasons for the reform of the curriculum. On the other hand, technology set a point of comparison and demand for the development of all phases of education. The view of technology was not clearly deterministic - it was also possible to shape technological society with the help of education. The public school curriculum process indicates how originally the principles of technological systems were shaped to the language of education and accepted in educational content.

Kansakoulun opetussuunnitelmaa ryhdyttiin uudistamaan heti toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945. Opetussuunnitelmasta käyty keskustelu liittyi osana laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, jossa tehokkuuden, rationalisoinnin, tieteellisyyden ja työnjaon vaatimukset nousivat keskeisesti esille. Maatalousvaltaisessa Suomessa jouduttiin pohtimaan keinoja tuotannon ja organisaatioiden tehostamiseen, ja ratkaisua etsittiin pitkälti teknologisoinnista ja rationaalisista toimintaperiaatteista. Opetussuunnitelman uudistaminen oli yksi keino edesauttaa teknologisen yhteiskunnan kehittymistä. Opetussuunnitelman rakentumisprosessi oli erilaisten näkemysten, lähtökohtien ja tavoitteiden yhteensovittamista. Teknologiset tekijät tulivat esille rakentumisprosessissa olleiden ryhmien kannanotoissa siitä, millaisia ehtoja ne opetussuunnitelmalle asettivat. Opetussuunnitelmauudistusta legitimoitiin teknologian kehittymisellä samalla, kun pelättiin sen mekanisoivaa vaikutusta ihmiseen. Kansakoulun opetussuunnitelmaprosessin keskeisiä kysymyksiä olikin, miten kasvattaa ihmisiä, jotka olisivat kykeneviä ymmärtämään ja muokkaamaan modernia teknologista yhteiskuntaa. Kansalaisia, jotka pystyisivät toimimaan rationaalisesti ja tehokkaasti yhteiskunnan eri tehtävissä. Tämä edellytti koulukasvatuksen perustamista tieteelliselle tiedolle, opetuksen suuntaamista käytännöllisyyteen, yksilöllisten lahjojen ja taipumusten huomioimista sekä luonnontieteellisen tiedon lisäämistä opetuksessa. Kansakoulun opetussuunnitelmaprosessi osoittaa miten teknologisten järjestelmien toimintaperiaatteet sulautuivat koulukasvatuksesta käytävään keskusteluun. Nykypäivän koululle/koulutukselle asetetut vaatimukset asiakaslähtöisyydestä, kustannustehokkuudesta, tuottavuudesta ja joustavuudesta ovat tämän saman ilmiön jatkumoa.