Mielikuvat transformatiivisen oppimisen välineenä : Tutkimus mielikuvaoppimisesta luontevan esiintymistavan löytämiseksi

The research focus of this study is imagery-based learning aimed at discovering an authentic way of public speaking in the context of transformative learning. The experiences of the participants in this learning process were also a subject of study. This learning process consisted of both guided and independent imagery-based training techniques. Critical reflection plays an important role in transformative learning. Actions, and interpretations and assumptions guiding them, are recognised and subjected to critical reflection. The goal of the learning process is an authentic and wide meaning perspective. Imagery-based training benefits from the gap between the new and the old experience of public speaking, and this is utilised as an activating factor for learning. The study is qualitative, looking at the imagery learning process and its outcomes from the subjective viewpoint of the participants personal experience. The imagery training acted as an intervention in the process of learning authentic public performance. The number of participants in this study was ten, five men and five women from four different working backgrounds. There were 80 individual training sessions, each attended by one person. The author conducted the imagery-based training. For each participant the learning process took roughly nine months. The research data consisted in the answers to questions in writing, diary entries, interviews and researcher notes. The data gathered by these methods was compiled into a personal report for each participant. The learners perceived authentic public speaking performance at the end of the learning process as wider, more flexible and more genuine than at the start of the training. Authenticity was defined through an internal process of becoming aware instead of some external characteristics. The learners understood the process of imagery learning as training for public performance and as an opportunity to become familiar with one s own personal way of acting and with one s own attitudes. They also perceived it as a tool that enabled the observation of personal experiences from different points of view. The learners reflected on ways of acting related to public speaking as well as on contributing factors to performance anxiety during the imagery learning process. Towards the end of the learning process, even critical reflection took place. The learners were categorized into three groups according to differences in their learning processes: the participants, the actors and the critical reflectors. This grouping reflected the relative amount of transformation in their learning processes. The participants became aware of their actions and assumptions. They took part in guided training sessions only. Worries in private life also had some consequences to their training in imagery learning. Apart from than becoming more conscious, the learning process did not yield much difference to the public speaking experiences of the participants. The actors attended both guided imagery training sessions and did individual training on their own. They became aware of their assumptions and their ways of acting. The encounter of the new and the old way of acting stimulated their learning. The actors advanced towards their own goals or even achieved them. The critical reflectors recognised their own assumptions and ways of acting and started to reflect critically on their own attitudes, as well as external attitudes and interpretations. Their assumptions, interpretations and experiences of public performance started to change in a positive direction. The learning process of the critical reflectors was functioning as a transformative process. This learning process revealed old assumptions hindering learning and old ways of acting resulting from these assumptions, thus opening up an opportunity for critical reflection and transformation. Avainsanat Nyckelord imagery learning, imagery-based training, transformative learning, reflection, critical reflection, public speaking anxiety, authentic public performance

Työssä tutkittiin mielikuvaoppimista luontevan esiintymisen opiskelussa transformatiivisen oppimisen viitekehyksestä käsin. Tutkimukseen osallistujien kokemukset tästä prosessista olivat myös tarkastelun kohteena. Oppimisprosessi koostui ohjatuista ja itsenäisistä harjoituksista. Transformatiivisessa oppimisessa on kriittisellä reflektiolla tärkeä merkitys, tällöin toimintaa ja sitä ohjaavia ennakko-oletuksia ja tulkintoja tiedostetaan ja kyseenalaistetaan. Oppimisprosessin tavoitteena on aito ja laaja-alainen merkitysperspektiivi. Mielikuvatyöskentelyssä hyödynnetään uuden ja vanhan esiintymiskokemuksen synnyttämää ristiriitaa oppimista aktivoivana tekijänä. Tutkimus on kvalitatiivinen, siinä tarkastellaan mielikuvaoppimisprosessia ja sen vaikutuksia osallistujien subjektiivisista kokemuksista käsin. Mielikuvatyöskentely toimi intervention tapaan luontevan esiintymisen opiskelussa. Tutkimukseen osallistui 10 henkilöä, viisi naista ja viisi miestä neljästä eri työpaikasta. Yksilöllisiä mielikuvaharjoituksia oli 80, ja niissä oli paikalla yksi henkilö kerrallaan. Tutkimuksen tekijä toimi työssä myös mielikuvaharjoitusten ohjaajana. Kunkin henkilön oppimisprosessi kesti noin yhdeksän kuukautta. Tutkimusaineisto koostui kirjallisten tehtävien vastauksista, päiväkirjamerkinnöistä, haastatteluista ja tutkijan muistiinpanoista. Eri menetelmillä hankittu aineisto koottiin henkilökohtaisiksi raporteiksi. Tutkimukseen osallistujien kokemuksissa luonteva esiintyminen jäsentyi oppimisprosessin lopussa laaja-alaisemmaksi, sallivammaksi ja aidommaksi kuin sen alussa. Luontevuus määrittyi ulkoisten seikkojen sijaan sisäisen tiedostamisprosessin kautta. Mielikuvaoppimisprosessi jäsentyi esiintymiseen valmentautumisena sekä mahdollisuutena tutustua omiin toimintatapoihin ja asennoitumiseen. Se nähtiin myös välineenä, jonka avulla kokemuksia voitiin tarkastella eri näkökulmista. Mielikuvaoppimisprosessin aikana reflektoitiin esiintymiseen liittyviä toimintatapoja ja esiintymisjännitykseen vaikuttavia asioita. Oppimisprosessin lopussa tapahtui myös kriittistä reflektiota. Mielikuvaoppijat tyypiteltiin oppimisprosessin eroavuuksien perusteella kolmeen ryhmän: osallistujiin, toimijoihin ja kyseenalaistajiin. Tämä jako ilmensi myös transformaation osuutta oppimisprosesseissa. Osallistujat tiedostivat toimintaansa ja ennakko-oletuksiaan. He kävivät ainoastaan ohjatuissa harjoituksissa. Yksityiselämän huolet vaikuttivat myös mielikuvatyöskentelyyn. Tiedostamisen lisäksi mielikuvaoppimisprosessi ei juuri tuonut muutosta heidän esiintymiskokemuksiinsa. Toimijat harjoittelivat mielikuvatyöskentelyä sekä ohjatuissa harjoituksissa että itsenäisesti. He tiedostivat omia ennakko-oletuksiaan ja toimintatapojaan. Heillä uuden ja vanhan esiintymistavan kohtaaminen toimi kimmokkeena uuden oppimisessa. Toimijat etenivät kohti asettamiaan tavoitteita tai saavuttivat ne. Kyseenalaistajat tiedostivat omia ennakko-oletuksiaan sekä tulkinta- ja toimintatapojaan. He alkoivat kyseenalaistaa sekä omia että ulkoapäin tulevia asenteita ja tulkintoja. Ennakko-oletukset, tulkinnat ja esiintymiskokemukset alkoivat muuttua positiivisempaan suuntaan. Kyseenalaistajien mielikuvaoppiminen toimi transformatiivisena prosessina. Mielikuvaoppimisprosessi toi esiin vanhoja, oppimista estäviä ennakko-oletuksia ja näistä johtuvia toimintatapoja ja mahdollisti näin ennakko-oletusten kyseenalaistamisen ja transformaation. Avainsanat - Nyckelord mielikuvaoppiminen, mielikuvaharjoitus, transformatiivinen oppiminen, reflektointi, kriittinen reflektio, esiintymisjännitys, luonteva esiintyminen