Oppimispäiväkirja kliinisen laboratoriotyön opiskelijan ohjauksessa

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voidaanko oppimispäiväkirjaa käyttää kliinisen laboratoriotyönkäytännön opiskelijaohjaustoiminnassa oppimisen apuvälineenä. Tutkimuksessa lähdetään liikkeelle teoreettisten tietojen ja käytännön taitojen yhdistämisen tärkeydestä. Tutkimuksessa tarkastellaan oppimista kokemuksellisen oppimisen näkökulmasta ja kuinka se auttaa laboratoriohoitajaopiskelijaa laatimaan mieleensä käytännön opiskelun skeemoja ja kuinka ne toteutuvat heidän käytännön taitojen karttuessa. Tutkimukseen osallistui vuoden 1997 aikana HYKS:n laboratoriossa käytännön opiskelujaksolla olleita laboratoriohoitajaopiskelijoita. Heitä pyydettiin laatimaan käytännön opiskeluohjauksestaan oppimispäiväkirja. Laatiminen oli vapaaehtoista. Oppimispäiväkirjamerkinnöissä kiinnitettiin huomiota, kuinka he oppivatkäytännön taitoja ja kuinka heidän oppimisprosessinsa kehittyy heidän itsearvioimana. Jotkut laboratoriohoitajaopiskelijat halusivat laatia useammalta käytännön opiskelujaksoltaan oppimispäiväkirjan, joten oppimispäiväkirjoja (n=9) on enemmän kuin tutkimukseen osallistuneita laboratoriohoitajaopiskelijoita (n=6). Tutkimuksen keskeisenä menetelmenä on kvalitatiivinen analyysimenetelmä. Sisällönanalyysiä ja luokittelumenetelmää käyttäen pyrittiin löytämään käsityksiä ja niistä edelleen käsitysluokkia. Käsitysluokat tukivat sitä käsitystä, että oppimispäiväkirjaa voidaan käyttää apuvälineenä laboratoriohoitajaopiskelijoiden oppimisen tukena kliinisen laboratoriotyön käytännön opiskelussa. Tutkimustulokset osoittavat, että oppimispäiväkirjat toimivat laboratoriohoitajaopiskelijoiden tiedon jäsentäjinä käytännön opiskelujakson aikana. Oppimispäiväkirjan avulla laboratoriohoitajaopiskelija selventää itselleen kokonaiskuvaa kliinisen laboratoriotyön prosessista. Oppimispäiväkirjan avulla voidaan kerrata jo opittuja asioita ja voidaan suorittaa itsearviointia ja reflektoida oppimiskokemuksien antamia hyötyjä ja haittoja. Oppimispäiväkirjoissa tuli esille se, että laboratoriohoitajaopiskelijat selkiyttivät oppimiaan asioita ja omiaajatuksiaan suhteessa työelämään silloin, kun he kirjoittivat oppimispäiväkirjojaan. Oppimispäiväkirjojen kirjoittaminen koko käytännön opiskelujakson aikana tuki myös muiden käytännön opiskelujaksojen tavoitteiden asettamista. Oppimispäiväkirja on ammatillisen kehittymisen kannalta hyvä kertauksen, kriittisen ajattelun ja reflektoinnin väline. Oppimispäiväkirjoissa tuli kuvauksia itsearvioinnista, laboratoriohoitajaopiskelijat asettivat itsensä alttiiksi omalle arvioinnilleen hyvinkin helposti ja esittivät kriittisiä kannanottoja työskentelytapojen kehittämiseksi, huolellisuuden, tarkkuuden ja vastuuntunnon vahvistamiseksi. Tärkeimmät lähteet taustateorian kannalta olivat Engeströmin, Hätösen, Lonka & al, Leino-Kilven, Rauste-von Wrightin ja Silven & Kinnunen & Keskisen teokset. Tutkimusmenetelmän kannalta tärkeimmät lähteet olivat Hirsjärvi & Remes & Sajavaara, Lincoln & Cubanja Varton teokset. Avainsanat: Oppimispäiväkirja, reflektio, itsearviointi, kliininen laboratoriotyö, sisällönanalyysi