Teaching in Higher Education : From Content-focused to Learning-focused Approaches to Teaching

The aim of this dissertation was to explore teaching in higher education from the teachers’ perspective. Two of the four studies analysed the effect of pedagogical training on approaches to teaching and on self-efficacy beliefs of teachers on teaching. Of these two studies, Study I analysed the effect of pedagogical training by applying a cross-sectional setting. The results showed that short training made teachers less student-centred and decreased their self-efficacy beliefs, as reported by the teachers themselves. However, more constant training enhanced the adoption of a student-centred approach to teaching and increased the self-efficacy beliefs of teachers as well. The teacher-focused approach to teaching was more resistant to change. Study II, on the other hand, applied a longitudinal setting. The results implied that among teachers who had not acquired more pedagogical training after Study II there were no changes in the student-focused approach scale between the measurements. However, teachers who had participated in further pedagogical training scored significantly higher on the scale measuring the student-focused approach to teaching. There were positive changes in the self-efficacy beliefs of teachers among teachers who had not participated in further training as well as among those who had. However, the analysis revealed that those teachers had the least teaching experience. Again, the teacher-focused approach was more resistant to change. Study III analysed approaches to teaching qualitatively by using a large and multidisciplinary sample in order to capture the variation in descriptions of teaching. Two broad categories of description were found: the learning-focused and the content-focused approach to teaching. The results implied that the purpose of teaching separates the two categories. In addition, the study aimed to identify different aspects of teaching in the higher-education context. Ten aspects of teaching were identified. While Study III explored teaching on a general level, Study IV analysed teaching on an individual level. The aim was to explore consonance and dissonance in the kinds of combinations of approaches to teaching university teachers adopt. The results showed that some teachers were clearly and systematically either learning- or content-focused. On the other hand, profiles of some teachers consisted of combinations of learning- and content-focused approaches or conceptions making their profiles dissonant. Three types of dissonance were identified. The four studies indicated that pedagogical training organised for university teachers is needed in order to enhance the development of their teaching. The results implied that the shift from content-focused or dissonant profiles towards consonant learning-focused profiles is a slow process and that teachers’ conceptions of teaching have to be addressed first in order to promote learning-focused teaching.

Tässä väitöskirjassa tutkittiin yliopisto-opettajien opetusta opettajien näkökulmasta. Kaksi neljästä osatutkimuksesta analysoi yliopistopedagogisen koulutuksen vaikutusta opettajien opetuksellisiin lähestymistapoihin ja pystyvyysuskomuksiin. Osatutkimus I analysoi yliopistopedagogisen koulutuksen vaikutusta poikittaistutkimuksena. Tulokset osoittivat, että lyhyt koulutus vähensi opettajien arvioita opiskelijalähtöisyydestään ja heikensi heidän pystyvyysuskomuksiaan. Pitkäaikaisempi koulutus puolestaan lisäsi opettajien arvioita opiskelijalähtöisyydestään ja vahvisti heidän pystyvyysuskomuksiaan. Opettajalähtöisessä opetustavassa ei tapahtunut suuria muutoksia. Osatutkimus II tutki yliopistopedagogisen koulutuksen vaikutusta pitkittäistutkimuksena. Tulokset osoittivat, että opettajilla, jotka eivät olleet osallistuneet yliopistopedagogiseen koulutukseen osatutkimuksen I jälkeen, ei tapahtunut muutoksia opiskelijalähtöisyydessä. Opiskelijalähtöisyys lisääntyi tilastollisesti merkitsevästi niillä opettajilla, jotka olivat osallistuneet pedagogiseen koulutukseen osatutkimuksen I jälkeen. Sillä, oliko opettaja osallistunut koulutukseen osatutkimuksen I jälkeen, ei näyttänyt olevan vaikutusta pystyvyysuskomusten lisääntymiseen. Pystyvyysuskomukset vahvistuivat eniten opettajilla, joilla oli vähiten opetuskokemusta. Osatutkimus III analysoi opetuksellisia lähestymistapoja hyödyntäen laajaa monitieteistä haastatteluaineistoa. Tavoitteena oli tutkia, miten eri tavoin opettajat kuvaavat opetustaan. Aineistosta nousi kaksi luokkaa: oppimislähtöinen ja sisältölähtöinen lähestymistapa. Tulokset osoittivat, että erottava tekijä luokkien välillä on opettajien opetukselle asettama päämäärä. Tutkimuksen toinen tavoite oli yliopisto-opetukseen liittyvien ulottuvuuksien tunnistaminen. Aineistosta nousi kymmenen ulottuvuutta. Osatutkimus IV analysoi opetusta yksittäisen opettajan tasolla. Tavoitteena oli tutkia sitä, miten opettajat yhdistelevät opetuksessaan oppimis- ja sisältölähtöisiä lähestymistapoja. Tulokset osoittivat, että jotkut opettajat olivat selkeästi ja systemaattisesti joko oppimis- tai sisältölähtöisiä. Joidenkin opettajien opetuksessa puolestaan yhdistyivät molemmat lähestymistavat. Neljä osatutkimusta osoittivat, että yliopistopedagogista koulutusta tarvitaan opettajien pedagogisen asiantuntijuuden lisäämiseksi. Tulosten mukaan muutos sisältölähtöisistä tai molempia opetuksellisia lähestymistapoja yhdistelevistä opetustavoista kohti oppimislähtöisyyttä on hidas prosessi.