School and choice : Anethnography of a primary school with bilingual classes

Based on a one-year ethnographic study of a primary school in Finland with specialised classes in Finnish and English (referred to as bilingual classes by research participants), this research traces patterns of how nationed, raced, classed and gendered differences are produced and gain meaning in school. I examine several aspects of these differences: the ways the teachers and parents make sense of school and of school choice; the repertoires of self put forward by teachers, parents and pupils of the bilingual classes; and the insitutional and classroom practices in Sunny Lane School (pseudonym). My purpose is to examine how the construction of differentness is related to the policy of school choice. I approach this questions from a knowledge problematic, and explore connections and disjunctions between the interpretations of teachers and those of parents, as well as between what teachers and parents expressed or said and the practices they engaged in. My data consists of fieldnotes generated through a one-year period of ethnographic study in Sunny Lane School, and of ethnographic interviews with teachers and parents primarily of the bilingual classes. This data focuses on the initial stages of the bilingual classes, which included the application and testing processes for these classes, and on Grades 1─3. In my analysis, I pursue poststructural feminist theorisations on questions of knowledge, power and subjectivity, which foreground an understanding of the constitutive force of discourse and the performative, partial, and relational nature of knowledge. I begin by situating my ethnographic field in relation to wider developments, namely, the emergence of school choice and the rhetoric of curricular reform and language education in Finland. I move on from there to ask how teachers discuss the introduction of these specialised classes, then trace pupils paths to these classes, their parents goals related to school choice, teachers constructions of the pupils and parents of bilingual classes, and how these shape the ways in which school and classroom practices unfold. School choice, I argue, functioned as a spatial practice, defining who belongs in school and demarcating the position of teachers, parents and pupils in school. Notions of classed and ethnicised differences entered the ways teachers and parents made sense of school choice. Teachers idealised school in terms of social cohesiveness and constructed social cohesion as a task for school to perform. The hopes parents iterated were connected to ensuring their children s futurity, to their perceptions of the advantages of fluency in English, but also to the differences they believed to exist between the social milieus of different schools. Ideals such as openmindedness and cosmopolitanism were also articulated by parents, and these ideals assumed different content for ethnic majority and minority parents. Teachers discussed the introduction of bilingual classes as being a means to ensure the school s future, and emphasised bilingual classes as fitting into the rubric of Finnish comprehensive schooling which, they maintained, is committed to equality. Parents were expected to accommodate their views and adopt the position of the responsible, supportive parent that was suggested to them by teachers. Teachers assumed a posture teachers of appreciating different cultures, while maintaining Finnishness as common ground in school. Discussion on pupils knowledge and experience of other countries took place often in bilingual classes, and various cultural theme events were organized on occasion. In school, pupils are taught to identify themselves in terms of cultural belonging. The rhetoric promoted by teachers was one of inclusiveness, which was also applied to describe the task of qualifying pupils for bilingual classes, qualifying which pupils can belong. Bilingual classes were idealised as taking a neutral, impartial posture toward difference by ethnic majority teachers and parents, and the relationship of school choice to classed advantage, for example, was something teachers, as well as parents, preferred not to discuss. Pupils were addressed by teachers during lessons in ways that assumed self responsibility and diligence, and they assumed the discursive category of being good, competent pupils made available to them. While this allowed them to position themselves favourably in school, their participation in a bilingual class was marked by the pressure to succeed well in school.

Koulu ja valinnan mahdollisuus: Etnografia kaksikielisellä peruskoulun ala-asteella Tämä on tutkimus suomalaisesta peruskoulusta, joka on erikoistunut kaksikielisiin luokkiin, joissa opetus tapahtuu suomeksi ja englanniksi. Yhden vuoden etnografiseen kenttätyöhön perustuen tutkimuksessa jäljitetään, miten kansallisuuteen, etnisyyteen, sosiaaliseen luokkaan ja sukupuoleen liitetyt erot hakivat ja muuttivat merkitystä, ja miten niitä tuotettiin koulun käytänteissä. Tarkastelen näitä erontekoja seuraavista näkökulmista: mitä merkityksiä opettajat ja vanhemmat antavat koululle ja kouluvalinnalle; minkälaisia ymmärryksiä itsestään kaksikielisten luokkien opettajat, vanhemmat ja oppilaat tuottavat; ja minkälaisia institutionaalisia ja luokkahuonekäytänteitä erilaisuuden tuottamiseen liittyi? Tarkastelen, miten kouluvalintapolitiikka on kytköksissä erilaisuuden tuottamiseen. Lähestyn tätä kysymystä tiedon problematiikasta käsin, tutkien eroja ja yhteneväisyyksiä opettajien ja vanhempien tulkintojen välillä, ja toisaalta opettajien ja vanhempien puheen ja heidän toimintatapojensa välilllä. Aineistoni koostuu yhden vuoden kenttätyön aikana tuotetuista kenttämuistiinpanoista Aurinkotien koulussa (pseudonyymi), ja etnografisista haastatteluista, joissa haastattelin pääosin kaksikielisten luokkien opettajia ja vanhempia. Tämä aineisto keskittyy koulun aloitukseen. Siihen silsältyvät kouluun ilmoittautuminen, kaksikielisisten luokkien soveltuvuustestit sekä kenttämuistiinpanot 1 3 luokilta. Lähestyn analyysiä feministisistä poststrukturialistisista teoretisoinneista käsin, joissa painotetaan diskurssien todellisuutta määrittävää ja rakentavaa luonnetta sekä tiedon osittaisuutta, relationaalisuutta ja performatiivisuutta. Aloitan tutkimukseni sijoittamalla etnografisen kenttäni laajempaan diskursiiviseen kenttään tarkastelemalla siirtymistä kohti kouluvalintapolitiikkaa sekä opetussuunnitelmien ja kielen oppimisen retoriikkaa Suomessa. Tämän jälkeen tarkastelen, miten opettajat puhuvat päätöksestä erikoistua kaksikielisiin luokkiin. Seuraavaksi tarkastelen oppilaiden näihin luokkiin johtavia koulupolkuja, heidän vanhempiensa kaksikieliseen opetukseen liittyviä tavoitteita, opettajien konstruktioita kaksikielisten luokkien oppilaista ja vanhemmista, ja miten nämä muovaavat koulu- ja luokkahuone käytänteitä. Tuon esille, miten kouluvalinta määrittää ja rajaa käsityksiä ja mahdollistaa erilaisia tulkintoja opettajien, vanhempien, ja oppilaiden positiosta, ja miten kouluvalinta kytkeytyy ajatuksiin etnisistä ryhmistä ja luokkarajoista. Ajatukset yhteenkuuvuvuudesta määrittivät opettajien puhetta ideaalisesta koulusta. He määrittivät sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tuottamisen keskeiseksi tehtäväkseen. Vanhempien kouluvalintaan liittyvät toiveet kytkeytyivät ajatukseen varmistaa lapsillensa tulevaisuus. He liittivät sen osaltaan englannin kielen suomiin mahdollisuuksiin, mutta myös eroihin eri koulujen sosiaalisten ympäristöjen välillä. Vanhemmat tuottivat puheessaan myös ideaalit avoimuudesta ja kosmopoliittisesta orientaatiosta, mutta nämä saivat eri sisältöjä etniseen enemmistöön ja vähemmistöön kuuluvien vanhempien kohdalla. Opettajat puhuivat päätöksestä erikoistua kaksikielisiin luokkiin keinona varmistaa koulun tulevaisuus. He painottivat kaksikielisten luokkien kuulumista suomalaisen peruskoulun piiriin ja ylläpitivät näkemystä, jonka mukaan suomalainen peruskoulu on tasa-arvoinen. Opettajat odottivat vanhempien sovittavan koulua kohtaan liittyvät näkemyksensä siihen positioon, minkä koulu heille tarjosi vastuuntuntoisina ja lastensa koulunkäyntiä tukevina vanhempina. Opettajat omaksuivat eri kulttuureita arvostavan position, samalla pidättäytyen näkemykseen suomalaisuudesta yhteisyyttä luovana rakennelmana koulussa. Luokkahuoneissa usein toistuvana keskusteluaiheena oli oppilaiden tietämys ja kokemus eri maista, ja erilaisia kulttuurin teemaan liittyviä tapahtumia järjestettiin kaksikielisissä luokissa. Opettajat kannustivat oppilaita identifioimaan itsensä kulttuurisen kuuluvuuden kautta. Opettajat pitivät yllä inklusiivista retoriikkaa ja selittivät kaksikielisten luokkien soveltuvuustestien merkitystä myös tämän retoriikan kautta. Testien tehtäväksi määrittyi niiden oppilaiden valitseminen joilla katsottiin olevan ominaisuudet, joita kaksikielisissä opetuksessa vaadittiin, kyseenalaistamatta tätä inklusiivista retoriikkaa. Etniseen enemmistöön kuuluvat opettajat ja vanhemmat idealisoivat kaksikielisten luokkien omaksuvan neutraalin, puolueettoman position suhteessa erilaisuuteen, ja kouluvalinnan suhde esimerkiksi luokkajakoihin oli aihe, jonka he mielellään ohittivat. Oppitunneilla tapa, jolla opettajat puhuttelivat oppilaita, toi esiin, että he otaksuivat oppilailta vastuullisuutta ja uutteruutta. Kaksikieliset oppilaat myös omaksuivat heille tarjolla olevan hyvän, kyvykkään oppilaan subjektiposition. Se mahdollisti heille suosiollisen aseman koulussa, mutta samalla osallistumiseen kaksikielisellä luokalla kohdistui paine menestyä opinnoissa