Scheffleriläinen rationaalisuus ja kasvatustodellisuuden monikerroksisuus : Jännitteitä ja ratkaisuja Israel Schefflerin kasvatusfilosofiassa

The study is a philosophical analysis of Israel Scheffler’s philosophy of education, focusing on three crucial conceptions in his philosophy: the conception of rationality, the conception of human nature, and the conception of reality. The interrelations of these three concepts as well as their relations to educational theorizing are analysed and elaborated. A conceptual problem concerning Scheffler’s ideal of rationality derives from Scheffler’s supposition of the strong analogy between science education and moral education in terms of the ideal of rationality. This analogy is argued to be conceptually problematic, since the interconnections of rationality, objectivity, and truth, appear to differ from each other in the realms of ethics and science, given the presuppositions of ontological realism and ethical naturalism, to which Scheffler explicitly subscribes. This study considers two philosophical alternatives for solving this problem. The first alternative relates the analogy to the normative concept of personhood deriving from the teleological understanding of human nature. Nevertheless, this position turns out to be problematic for Scheffler, since he rejects all teleological thinking in his philosophy. The problem can be solved, as it is argued, by limiting Scheffler’s rejection of teleology – in light of his philosophical outlook on the whole – in a manner that allows a modest version of a teleological conception of human nature. The second alternative, based especially on Scheffler’s later contributions, is to suggest that reality is actually more complex and manifold than it appears to be in light of a contemporary naturalist worldview. This idea of plurealism – Scheffler’s synthesis of pluralism and realism – is represented especially in Scheffler’s contributions related to his debate with Nelson Goodman dealing with both constructivism and realism. The idea of plurealism is not only related to the ethics-science-distinction, but is more widely related to the relationship between ontological realism and the incommensurable systems of description in diverse realms of human understanding. The Scheffler-Goodman debate is also analysed in relation to the contemporary constructivism-realism debate in educational philosophy. In terms of educational questions, Scheffler’s plurealism is argued as offering a fruitful perspective. Scheffler’s philosophy of education can be interpreted as searching for solutions to the problems deriving from the tension between the tradition of analytical philosophy and the complexity and multiplicity of educational reality. The complexity of reality combined with the supposition of the limitedness of human knowledge does not lead Scheffler to relativism or particularism, but, in contrast, Schefflerian formulations of rationality and objectivity preserve the possibility for critical inquiry in all realms of educational reality. In light of this study, Scheffler’s philosophy of education provides an exceptional example of combining ontological realism, epistemological fallibilism, and the defence of the ideal of rationality, combined with a wide-ranging understanding of educational reality.

Tutkimuksessa tarkastellaan filosofisen analyysin, rekonstruktion ja argumentaation keinoin Israel Schefflerin tuotannon eräitä kasvatusfilosofisesti merkityksellisiä ulottuvuuksia; rationaalisuuskäsitystä, ihmiskäsitystä ja todellisuuskäsitystä. Scheffler (s.1923) on Harvardin yliopiston pitkäaikainen kasvatusfilosofian professori sekä yksi analyyttisen kasvatusfilosofian perustajista. Tutkimus on maailman ensimmäinen Schefflerin kasvatusfilosofiaa käsittelevä väitöstutkimus. Schefflerin rationaalisuuden ideaalia perimmäisenä kasvatusideaalina käsittelevä analyysi osoittaa ongelmalliseksi Schefflerin yhtäaikaiset oletukset yhtäältä rationaalisuuden ideaalin samankaltaisuudesta etiikan ja tieteen alueilla sekä toisaalta eettisestä naturalismista. Yksi, perinteisempi ja Schefflerin varhaisempien tekstien perusteella perusteltukin ratkaisuehdotus eettisen ja tieteellisen rationaalisuuden analogisuudelle perustuu kantilaistyyppiseen ideaaliin persoonuuden arvosta. Tämän tulkinnan ongelmaksi osoittautuu kuitenkin, että persoonuusajatukseen näyttäisi kuuluvan ainakin maltillinen teleologinen ihmiskäsitys, kun taas Scheffler teksteissään kritisoi teleologista ajattelua. Schefflerin kokonaisfilosofian valossa on kuitenkin mahdollista rajata Schefflerin teleologisen ajattelun kritiikkiä siten, että maltillinen teleologinen ihmiskäsitys säilytetään. Toisena filosofisesti koherenttina ratkaisumahdollisuutena eettisen ja tieteellisen rationaalisuuden analogisuuden problematiikkaan esitetään todellisuuden olettaminen monimutkaisemmaksi ja moniulotteisemmaksi kuin miltä se tämänhetkisen naturalistisen käsityksen valossa näyttää. Tätä kantaa näyttäisivät tukevan myös Schefflerin viimeisimmät, plurealismia puolustavat kirjoitukset. Plurealismi – eli Schefflerin muotoilema pluralistinen realismi – ei koske ainoastaan tieteen ja etiikan analogisuuden oletuksen oikeuttamista, vaan laajemmin monien toisiinsa palautumattomien kuvausjärjestelmien ja ontologisen realismin suhdetta. Tutkimuksessa analysoidaan Schefflerin ja Nelson Goodmanin konstruktivismi-realismidebattia suhteessa kasvatusfilosofian piirissä käytyyn konstruktivismi-realismikeskusteluun. Kasvatuksen kysymyksiin plurealismi tarjoaa hedelmällisen tarkastelukulman. Schefflerin kasvatusfilosofiset tekstit voidaan analyysin perusteella nähdä ratkaisuyrityksinä analyyttisen filosofisen tradition ja kasvatustodellisuuden moniulotteisuuden väliseen jännitteeseen. Todellisuuden moniulotteisuus ja ihmisen tietämisen rajallisuus eivät johda Scheffleriä postmodernistiseen relativismiin ja partikularismiin, vaan scheffleriläiset rationaalisuuden ja objektiivisuuden muotoilut mahdollistavat kasvatustodellisuuden eri ulottuvuuksien kriittisen tarkastelun ja arvioinnin. Schefflerin kasvatusfilosofia näyttäytyykin ainutlaatuisena esimerkkinä siitä, miten ontologisen realismin ja tietoteoreettisen fallibilismin hengessä voidaan rationaalisuuden ideaalia nihiloimatta hyväksyä (kasvatus)todellisuuden moniulotteisuus ja monikerroksisuus sekä kaiken tietämisemme rajallisuus ja epävarmuus.