Groteski suomalaisessa kirjallisuudessa : Neljä tapaustutkimusta

The grotesque in Finnish literature. Four case studies The topic of the dissertation is the grotesque in Finnish literature. The dissertation is twofold. Firstly, it focuses on the genre tradition of the grotesque, especially its other main branch, which has been named, following in Bakhtin s footsteps, subjective ( chamber ) grotesque, to be distinguished from carnivalistic ( public square ) grotesque. Secondly, the dissertation analyses and interprets four fictional literary works within the context of the grotesque genre, constructed on the basis of previous research and literature. These works are the novel Rakastunut rampa (1922) by Joel Lehtonen, the novel Prins Efflam (1953, transl. into Finnish as Kalastajakylän prinssi) by Sally Salminen, the short story Orjien kasvattaja (1965) by Juhani Peltonen, and the novel Veljeni Sebastian (1985) by Annika Idström. What connects these stirring novels, representing early or full modernism, is the supposition that they belong to the tradition of the subjective grotesque, not only due to occasional details, but also in a more comprehensive manner. The premises are that genre is a significant part of the work and that reading a novel in the context of the genre tradition adds something essential to the interpretation of individual texts and reveals meanings that might otherwise go unnoticed. The main characteristic of the grotesque is breaking the norm. This is accomplished through different means: degradation, distortion, inversion, combination, exaggeration and multiplication. The most significant strategy for breaking the norm is incongruence: the grotesque combines conflicting or mutually exclusive categories and elements on different levels. Simultaneously, the grotesque unravels categorisations and questions our way of perceiving the world. The grotesque not only poses a threat to one s identity, but can also pose a threat to the cognitive process. An analysis of the fictional works is presented as case studies of each chosen work as a whole. The analysis is based on the method of close reading, which draws on both classical and postclassical narratology, and the analysis and interpretation are expanded within the genre tradition of the grotesque. The grotesque is also analysed in terms of its relationship to the neighbouring categories and genre traditions, such as the tragic, the sublime, the horror story and the coming-of-age story. This dissertation shows how the grotesque is constructed repeatedly on deviations from the norm as well as on incongruence, also in the works analysed, and how it stratifies in these novels on and between different levels, such as the story, text, narration, composition and the world of the novels. In all the works analysed, the grotesque reduces and subverts. Again and again it reveals different sides of humanity stripped of idealisation and glorification. The dissertation reveals that Finnish literature is not a solitary island, even regarding the grotesque, for it continues and offers variations of the common tradition of grotesque literature, and likewise draws on grotesque visual arts. This dissertation is the first monograph in Finnish literature research focusing on the subjective grotesque.

Väitöskirjan aihe on groteski suomalaisessa kirjallisuudessa. Sen kysymyksenasettelu jakautuu kahtia. Se keskittyy ensinnäkin groteskin lajitraditioon ja erityisesti sen toiseen päähaaraan, joka on nimetty Bahtinin jalanjäljissä ja erotukseksi karnevalistisesta ( torin ) groteskista subjektiiviseksi ( kamarin ) groteskiksi. Toiseksi tutkimuksessa analysoidaan ja tulkitaan neljää kaunokirjallista teosta muun tutkimuksen ja kaunokirjallisuuden pohjalta konstruoidussa groteskin lajikehyksessä. Nämä teokset ovat Joel Lehtosen romaani Rakastunut rampa (1922), Sally Salmisen romaani Prins Efflam (1953, suom. Kalastajakylän prinssi), Juhani Peltosen novelli Orjien kasvattaja (1965) ja Annika Idströmin romaani Veljeni Sebastian (1985). Näitä hämmennystäkin herättäneitä, varhaista tai täyttä modernismia edustavia teoksia yhdistää oletus niitten liittymisestä yksittäisiä, satunnaisia yksityiskohtia laajemmin subjektiivisen groteskin traditioon. Lähtökohtana on ajatus, että groteskin lajitradition kehyksessä lukeminen avaa muuten ehkä huomiotta jääviä merkityksiä niissä. Groteskin pääpiirteeksi hahmottuu normin rikkomus. Groteski perustuu eri keinoin: arvonalennus, vääristäminen, nurinkääntäminen, yhdistely, liioittelu ja monistuminen tapahtuvaan normin rikkomukseen. Keskeisimmäksi normin rikkomisen strategiaksi nousee inkongruenssi: groteski yhdistää eri tasoilla sellaisia kategorioita ja elementtejä, jotka ovat toistensa kanssa ristiriidassa tai sulkevat toisensa pois. Samalla groteski purkaa kategorisointeja ja kyseenalaistaa tapaamme hahmottaa maailmaa. Teosanalyysien osalta kyse on tapaustutkimuksista, joissa paneudutaan valittuihin teoksiin kokonaisuuksina. Analyysin perustana on sekä klassista että jälkiklassista narratologiaa hyödyntävä lähiluku, ja analyysiä ja tulkintaa laajennetaan groteskin lajitradition kehyksessä. Groteskia pohditaan myös suhteessa lähikategorioihin ja lajitraditioihin mm. traagiseen, subliimiin, kauhukertomukseen ja kehityskertomukseen. Väitöskirja osoittaa, että suomalainen kirjallisuus ei ole groteskinkaan suhteen mikään erillinen saareke, se jatkaa ja varioi yhteistä groteskin kirjallisuuden traditiota ja ammentaa myös groteskista kuvataiteesta. Myös analysoiduissa teoksissa groteski rakentuu toistuvasti normipoikkeamalle ja inkongruenssille ja kerrostuu niissä eri tasoille ja tasojen välille: tarinaan, tekstiin, kerrontaan, teoksen kompositioon ja maailmaan . Kaikissa niissä groteski merkitsee astumista järjestyneestä ja rationaalisesta epäjärjestykseen, nurinkuriseen ja sekasortoiseen. Groteski luo niissä tutun ja vieraan välitilaan jäävän oudon, usein shokeeraavan, fiktiivisen maailman. Se näyttää tutun todellisuuden toisena, tai nostaa esiin sellaisia aspekteja elämästä ja olemassaolosta, jotka on pyritty torjumaan ja sulkemaan pois. Yhä uudestaan se paljastaa idealisoinnista ja ylevöittämisestä riisutun ihmisyyden eri puolia. Tutkimus on ensimmäinen subjektiivista groteskia käsittelevä monografia suomalaisessa kirjallisuudentutkimuksessa.