Nonverbal predication in Erzya : Studies on morphosyntactic variation and part of speech distinctions

This dissertation consists of four articles and an introduction. The five parts address the same topic, nonverbal predication in Erzya, from different perspectives. The work is at the same time linguistic typology and Uralic studies. The findings based on a large corpus of empirical Erzya data, which was collected using several different methods and included recordings of the spoken language, made it possible for the present study to apply, then test and finally discuss the previous theories based on cross-linguistic data. Erzya makes use of multiple predication patterns which vary from totally analytic to the morphologically very complex. Nonverbal predicate clause types are classified on the basis of propositional acts in clauses denoting class-membership, identity, property and location. The predicates of these clauses are nouns, adjectives and locational expressions, respectively. The following three predication strategies in Erzya nonverbal predication can be identified: i. the zero-copula construction, ii. the predicative suffix construction and iii. the copula construction. It has been suggested that verbs and nouns cannot be clearly distinguished on morphological grounds when functioning as predicates in Erzya. This study shows that even though predicativity must not be considered a sufficient tool for defining parts of speech in any language, the Erzya lexical classes of adjective, noun and verb can be distinguished from each other also in predicate position. The relative frequency and degree of obligation for using the predicative suffix construction decreases when moving left to right on the scale verb adjective/locative noun ( identificational statement). The predicative suffix is the main pattern in the present tense over the whole domain of nonverbal predication in Standard Erzya, but if it is replaced it is most likely to be with a zero-copula construction in a nominal predication. This study exploits the theory of (a)symmetry for the first time in order to describe verbal vs. nonverbal predication. It is shown that the asymmetry of paradigms and constructions differentiates the lexical classes. Asymmetrical structures are motivated by functional level asymmetry. Variation in predication as such adds to the complexity of the grammar. When symmetric structures are employed, the functional complexity of grammar decreases, even though morphological complexity increases. The genre affects the employment of predication strategies in Erzya. There are differences in the relative frequency of the patterns, and some patterns are totally lacking from some of the data. The clearest difference is that the past tense predicative suffix construction occurs relatively frequently in Standard Erzya, while it occurs infrequently in the other data. Also, the predicative suffixes of the present tense are used more regularly in written Standard Erzya than in any other genre. The genre also affects the incidence of the translative in uľ(ń)ems copula constructions. In translations from Russian to Erzya the translative case is employed relatively frequently in comparison to other data. This study reveals differences between the two Mordvinic languages Erzya and Moksha. The predicative suffixes (bound person markers) of the present tense are used more regularly in Moksha in all kinds of nonverbal predicate clauses compared to Erzya. It should further be observed that identificational statements are encoded with a predicative suffix in Moksha, but seldom in Erzya. Erzya clauses are more frequently encoded using zero-constructions, displaying agreement in number only.

Väitöskirjani koostuu neljästä artikkelista ja johdannosta, jotka kaikki lähestyvät eri näkökulmista ersämordvan nominaalisten sanaluokkien käyttöä predikaatteina. Työ liittyy sekä kielitypologiaan että uralilaiseen kielentutkimukseen. Keskeisiä käsitteitä ovat sanaluokat, muoto- ja lauseoppi ja kielellinen kompleksisuus. Tutkimus perustuu ersän aineistoon, jonka olen kerännyt kaunokirjallisuudesta, artikkeleista, kansanrunoudesta, puhekielestä sekä myös lomakkeiden avulla. Työssäni valaisen sanaluokkien ja lauseenjäsenten suhdetta ersässä. Keskityn nominaalisten (nonverbal) sanaluokkien käyttöön niille epätyypillisessä funktiossa, nimittäin predikaatiossa. Nominaaliset sanaluokat, kuten substantiivit ja adjektiivit, ovat semanttisina predikaatteina lauseissa, joissa kerrotaan mikä, millainen tai missä jokin on. Uralilaiskielissä, kuten suomessa, verbien ja muiden sanaluokkien välille tehdään yleensä selkeä ero: predikaattiverbit taipuvat aikamuodoissa ja moduksissa ja ne saavat persoonapäätteitä, mutta nominaaliset sanaluokat eivät taivu predikaattiasemassa samoin kuin verbit. Tutkimuksessani osoitetaan, että ersässä voidaan käyttää kolmea eri rakennetyyppiä nominaalisen sanaluokan ollessa predikaattina. Ensiksikin ersässä myös muut sanaluokat kuin verbit voivat predikaattiasemassa taipua verbien tavoin, jolloin ne saavat persoona- ja tempustunnuksia. Ersässä on kuitenkin yleistä käyttää myös sellaisia rakenteita, joissa verbit ja nominaaliset sanaluokat käyttäytyvät eri tavoin. Preesensissä voidaan siten muodostaa lauseita, joissa nominaalipredikaatit eivät taivu eikä kopulaa esiinny. Kolmantena tyyppinä nominipredikaattilauseissa voidaan muissa aikamuodoissa kuin preesensissä käyttää kopulaa, joka on suomen olla-verbin vastine. Typologiselle tutkimukselle tyypillisesti testaan työssäni empiirisen aineiston avulla laajojen kieltenvälisten vertailujen pohjalta tuotettuja lainalaisuuksia. Samalla pohdin kieltenvälisten tutkimusten rajoitteita ja kehitän kielen sisäisen vaihtelun tutkimusta typologian metodein. Työni liittyy yleiseen kielitieteeseen, etenkin artikkeli, jossa sovellan rakenteiden ja paradigmojen symmetriaa tutkivaa teoriaa ensi kertaa predikaatioon. Tutkimukseni osoittaa, että ersän nominipredikaattirakenteet ovat maailman kielten joukossa erityisiä sekä runsaan vaihtelun että nominien tempus- ja persoonataivutuksen puolesta. Tutkimus kasvattaa tietoamme maailman kielten erilaisuudesta ja tekee ersän kieltä kansainvälisesti tunnetuksi. Otan kantaa myös kahden mordvalaiskielen, ersän ja mokshan, välisiin eroihin osoittamalla, että mokshassa nominipredikaatit taipuvat verbien tavoin säännöllisemmin kuin ersässä. Tämänhetkisten ersän kielimuotojen analyysi tuottaa myös tietoa kaksikielisyydestä ja kielenvaihtoprosessista. Tutkimus onkin läpileikkaus uhanalaiseen kieleen. Pienten uralilaisten kielten dokumentointi on erityisen tärkeää, koska katoavan kielen mukana kadotamme lopullisesti jotain myös ihmisyydestä.