Kuvan ja tekstin välissä : Kuvateksti uutiskuvan ja lehtijutun elementtinä

The study focuses on picture captions: their grammar and interplay with photographs and their position as semi-independent elements of the news stories. The research was conducted in the framework of critical discourse analysis, social semiotic visual theory and fennistic syntactical research. The data consist of 441 press photographs, 1,815 captions and a number of news items from Finnish dailies. The generic structure potential of the caption includes the caption headline, the caption proper, i.e. the verbalization of the picture content, and the frame. In the data, 41 per cent of the captions have a headline, and 44 per cent contain a caption proper. Characteristic of the caption proper is omission of the finite verb and the use of the present tense, both of which have decreased in Finnish papers during the 20th century. The caption proper is typically a main clause, and both subordinate clauses and participal phrases occur mostly in the frame. While comparing caption variants attached to the same pictures, the processes and their participants proved to be identified considerably identically, following the news agency captions. Instead, the reader?s interpretations of a picture could be directed by framing it in different ways. For example, the caption may focus on the only person depicted, deal with a whole group, or give an abstract account of the situation. The caption is a paratext, a typographically marked, semi-independent element of a news story. Between the headline and the caption, four semantic relations have been identified. The caption may be a paraphrase of the headline, or a close-up illustrating an abstract headline with a concrete example. If the name of the person depicted is their only common factor, the relation between the caption and the headline is additive. A specifying caption will give more details than the headline. The caption may complete, repeat, or summarize the body copy. Naturally, most captions completing the story verbalize the content of the picture. As the caption is often based on the story, it may even repeat the body copy verbatim. The summarizing function is probably becoming increasingly important, as most Finnish newspapers have abandoned the use of a separate standfirst.

Tutkimuksessa analysoidaan, 1) miten kuvateksti voi ohjata kuvan tulkintaa, 2) millainen on kuvatekstin suhde lehtijutun otsikkoon ja leipätekstiin sekä 3) mitkä kielelliset piirteet ovat ominaisia juuri kuvatekstille. Teoksessa luodaan myös katsaus toimitustyön oppikirjojen kuvatekstiohjeisiin, kuvatekstien asemaan journalistisessa työprosessissa ja suomalaisten kuvatekstien kehitykseen. Tutkimus on teorioiltaan ja menetelmiltään moniaineksinen kriittinen tekstintutkimus. Se hyödyntää systeemis-funktionaalista kieliteoriaa ja sosiosemioottista visuaalista teoriaa, jatkaa fennistisen syntaksintutkimuksen perinnettä ja soveltaa paratekstin käsitettä kuvateksteihin. Aineistona on suomalaisten sanomalehtien uutiskuvia (441 kpl), kuvatekstejä (1 815 kpl) ja juttuja Sydneyn olympialaisista ja palestiinalaisten toisen kansannousun alusta vuodelta 2000. Kuvatekstin kokonaisrakenne on kuvattavissa kolmen funktionaalisen komponentin avulla: otsikon, kuvaselosteen ja kehysjakson. Aineiston lehdistä kolmasosa käyttää erillistä otsikkoa kuvatekstin alussa. Kuvatekstiotsikko kiteyttää kuvan ja kuvatekstin keskeisen annin ja toimii samalla kuvan lukuohjeena. Aineiston kuvateksteistä 44 prosenttia käsittää kuvaselosteen, kuvan tilanteen kielennöksen. Sillä on kaksi omaa konventiotaan: finiittiverbittömyys sekä preesensin käyttö. 1900-luvun mittaan finiittiverbittömät kuvaselosteet ovat vähentyneet suomalaislehdissä ja preesens on antanut tilaa imperfektille; vuoden 2000 aineistossa enää neljännes kuvaselosteista on preesensmuotoisia ja 7 prosenttia finiittiverbittömiä. Eri lehtien kuvatekstivariantit nimeävät sekä kuvan esittämät prosessit että niiden osallistujat varsin yhdenmukaisesti. Tekstivariantit kuitenkin kehystävät saman näkymän eri tavoin mm. tarkastelemalla kuvan tilannetta eri etäisyyksiltä. Yksilötason kuvateksti kertoo vain kuvan näkymästä; toinen tekstivariantti puhuu yksilön sijaan joukoista; kolmas lehti antaa konkreettiselle tilanteelle abstraktin tulkinnan. Kuvateksti on lehtijutun parateksti, typografisesti korostettu, puoli-itsenäinen juttuelementti. Suhteessaan juttuotsikkoon kuvateksti voi olla 1) otsikon parafraasi tai 2) luonteeltaan yksilöivä, kuten kuvitettaessa abstraktia otsikkoa konkreettisella esimerkillä. Kuvateksti toimii 3) lisäyksenä otsikkoon esimerkiksi silloin, kun niiden ainoa yhteinen tekijä on kuvan henkilön nimi. 4) Täsmentävä kuvateksti puolestaan kertoo otsikkoa enemmän yksityiskohtia. Kuvateksti voi täydentää, toistaa tai tiivistää leipätekstiä. Useimmiten leipätekstiä täydentävä kuvateksti kertoo kuvan sisällöstä. Kuvateksti pohjautuu usein leipätekstiin ja saattaa toistaa tätä jopa sanasta sanaan. Kuvatekstin leipätekstiä tiivistävä tehtävä näyttää nousevan yhä tärkeämmäksi, sillä monet suomalaislehdet ovat luopuneet erillisen ingressin käytöstä.