Vilijonkka ikkunassa - Tove Janssonin muumiteosten kuva, sana ja liike

Tove Jansson (1914--2001) was a Finnish illustrator, author, artist, caricaturist and comic artist. She is best known for her Moomin Books, written in Swedish, which she illustrated herself, and published between 1945 and 1977. My study focuses on the interweaving of images and words in Jansson s picturebooks, novels and short stories situated in the fantasy world of Moomin Valley. In particular, it concentrates on Jansson s development of a special kind of aesthetics of movement and stasis, based upon both illustration and text. The conventions of picturebook art and illustration are significant to both Jansson s visual art and her writing, and she was acutely conscious of them. My analysis of Jansson s work begins by discussing her first published picturebooks and less familiar illustrations (before she began her Moomin books) and I then proceed to discuss her three Moomin picturebooks, The Book about Moomin, Mymble and Little My; Who Will Comfort Toffle?, and The Dangerous Journey. The discussion moves from images to words and from words to images: Barthes s (1982) concept of anchoring and, in particular, what he calls relaying , form a point of reading and viewing Moomin texts and illustrations in a complementary relation, in which the message s unity occurs on a higher level: that of the story, the anecdote, the diegesis . The eight illustrated Moomin novels and one collection of short stories are analysed in a similar manner, taking into account the academic discourse about picturebooks which was developed in the last decade of the 20th century and beginning of the 21st century by, among others, scholars such as Nodelman, Rhedin, Doonan, Thiele, Stephens, Lewis, Nikolajeva and Scott. In her Moomin books, Jansson uses a wide variety of narrative and illustrative styles which are complementary to each other. Each book is different and unique in its own way, but a certain development or progression of mood and representation can be seen when assessing the series as a whole. Jansson s early stories are happy and adventurous but her later Moomin novels, beginning from Moominland Midwinter, focus more on the interiority of the characters, placing them in difficult situations which approximate social reality. This orientation is also reflected in the representation of movement and space. The books which were published first include more obviously descriptive passages, exemplifying the tradition of literary pictorialism. Whereas in Jansson s later work, the space develops into something that is alive which can have an enduring effect on the characters personalities and behaviour. This study shows how the idea of an image a dynamic image -- forms a holistic foundation for Jansson s imagination and work. The idea of central perspective, or frame, for instance, provided inspiration for whole stories or in the way that she developed her characters, as in the case of the Fillyjonk, who is a complex female figure, simultaneously frantic and prim. The idea of movement is central to the narrative art of picturebooks and illustrated texts, particularly in relation to the way that action is depicted. Jansson, however, also develops a specific choreography of characters in which poses and postures signify action, feelings and relationships. Here, I use two ideas from modern dance, contraction and release (Graham), to characterise the language of movement which is evident in Jansson s words and images. In Jansson s final Moomin novels and short stories, the idea of space becomes more and more dynamic and closely linked with characterisation. My study also examines a number of Jansson s early sketches for her Moomin novels, in which movement is performed much more dramatically than in those illustrations which appeared in the last novels to be published.

Kahden ilmaisumuodon, kuvan ja sanan, yhdistäminen oli Tove Janssonille luontevaa ja läpi elämän jatkunutta. Muumikirjoihin kohdistunut tutkimus on kuitenkin yleensä keskittynyt joko Janssonin kirjallisiin teksteihin tai kuvitustaiteeseen. Väitöskirjani pyrkii valaisemaan muumiteoksia kokonaisuuksina, joissa sekä tekstillä että kuvituksella on merkitystä. Erityisesti tutkin, miten kuva ja sana synnyttävät muumiteoksille ominaista liikkeen ja pysähdyksen poetiikkaa . Tutkimuksen pääasiallisena aineistona ovat Janssonin alkuperäiset muumikirjat ja muumiaiheiset kuvakirjat. Olen tutustunut teosten kuvitusluonnoksiin ja käsikirjoituksiin sekä Janssonin Kometjakten-kirjastaan (1946, suom. Muumipeikko ja pyrstötähti 1955) työstämään kolmeen kirjaversioon. Tarkastelen lisäksi Janssonin varhaista, yleisesti tuntematonta kuvakirjatuotantoa, joka ilmestyi 1930- ja 1940-luvuilla. Kuvakirjan ja kuvitustaiteen perinteestä tulee Janssonille tärkeä ilmaisun lähtökohta, mikä näkyy muuallakin kuin hänen kuvitustyössään. Janssonin kuvitusluonnokset avaavat muumimaailmaan uusia tasoja ja sävyjä: hulluttelevia ja hurjia, kepeitä ja riipaisevia. Luonnokset ja työsuunnitelmat valaisevat hänen työskentelytapaansa, kirjailija- ja taiteilijakäsitystään sekä keinoja, joilla Jansson sommitteli teoksiinsa huumoria, jännitystä ja tragiikkaa. Osa keinoista liittyy liikkeen ja pysähdyksen kuvaamiseen. Liikevaikutelmat ovat keskeisiä myös toteutuneille muumikuvituksille ja -teksteille. Usein Jansson tanssillistaa sellaista liikkumista, jossa ei ole kysymys tanssista. Tanssia kuvataan muumikuvituksissa myös suoraan. Liikkeen esittämisellä on pohja Janssonin lapsuuden ja nuoruusajan piirroksissa, ja tanssilla oli hänelle henkilökohtaistakin merkitystä. Vastakohta liikkeelle on pysähdys, joka toteutuu esimerkiksi Kometjakten-kirjassa sen ensimmäisen version kuvauksellisina jaksoina. Henkilöhahmo pysähtyy katselemaan edessä avautuvaa maisemaa tai kohdetta ja näkee sen kuin kehyksiin rajattuna kuvana. Tällaisia piktoriaalisia jaksoja Jansson pyrki myöhemmissä muumikirjoissaan vähentämään. Maisema muuttuu koristeellisesta seikkailun tilasta voimaksi, joka kulkee hahmon läpi: jos kanervikko ryömii, sama liike tempaa valtaansa henkilöhahmon, kuten Muumipeikon kirjassa Pappan och havet (1965, suom. Muumipappa ja meri). Tanssiaiheisten kuvitusten ojennetut nilkat vaihtuvat primitiivisiin liikeimpressioihin, joissa selän köyristyneellä asennolla on tärkeä merkitys varsinkin Vilijonkka-henkilöhahmolle. Liikevaikutelmien luominen on toisaalta elimellinen osa kuvakirjan ja kuvitetun tekstin ilmaisua. Sanan ja kuvan välittämät tila- ja liikeilluusiot nivoutuvat graafiseen tilankäyttöön, jota Jansson muumiteoksissaan muunteli. Ajatus kuvasta ja kuvan tekemisestä merkitsee Janssonille kokonaisvaltaista kuvittamisen ja kirjoittamisen pohjaa, jossa käytäntö yhdistyy tarinan ja henkilökuvauksen tasoihin. Tämä välittyy niin Hur gick det sen? -kuvakirjan (1952, suom. Kuinkas sitten kävikään?) taitto-ohjeista kuin Vilijonkan eksistentiaalisesti sävyttyneistä kauhukokemuksista. Novellissa Filifjonkan som trodde på katastrofer horisontissa piilevä, kuvitteellinen pakopiste tarjoaa lähtökohdan sekä juoneen että Vilijonkan henkilökuvaan.