Certainty or Faith? Arendt's and Merleau-Ponty's Critique of Cartesian Foundationalism

Epistemological foundationalism has for centuries attempted to unify all scientific inquiry into the context of one grand science, the first philosophy. One of the most important tasks of this tradition has been to ground all knowledge on absolutely certain foundations. In this master s thesis I ask the following question: To what extent and under what conditions is it possible to achieve absolute certainty in the sense of the attempts of Cartesian foundationalism? By examining how the 20th century philosophers, Edmund Husserl (1859-1938), Hannah Arendt (1906-1975) and Maurice Merleau-Ponty (1908-1961) interpret the epistemological methodology of René Descartes, I claim that the Cartesian achievement of absolute certainty rests on the implicit presupposition of an epistemologically prior form of faith in the world and trust (pistis) in other conscious beings. I show that knowledge is possible only within the context of a common world that is inhabited by several conscious beings that share a common linguistic system. This threefold element is shown to be the bedrock condition for any kind of philosophical inquiry. The main literature sources for this thesis are The Life of the Mind by Hannah Arendt, Le Visible et l invisible by Maurice Merleau-Ponty, Meditationes de Prima Philosophiae by René Descartes and Erfahrung und Urteil by Edmund Husserl.

Perustahakuiset tietoteoriat ovat vuosisatojen ajan pyrkineet yhdistämään tieteellisen tutkimuksen yhdeksi suureksi oppijärjestelmäksi, ensimmäiseksi filosofiaksi. Yksi hankkeen tärkeimmistä tehtävistä on ollut löytää ehdottoman varma perusta kaikelle tiedolle. Tämä filosofinen hanke kärjistyi huippuunsa René Descartesin (1596-1650) filosofiassa sekä myöhemmin, Edmund Husserlin (1859-1938) tuotannossa. Tässä pro-gradu tutkielmassa kysyn: Missä määrin ja millä ehdoilla on mahdollista tavoittaa ehdoton varmuus, sanan kartesiolaisessa mielessä? Tutkimalla Edmund Husserlin (1859-1938), Hannah Arendtin (1906-1975) ja Maurice Merleau-Pontyn (1908-1961) tulkintoja René Descartesin menetelmästä väitän, että esi-tiedollinen usko (pistis) maailman olemassaoloon ja luottamus toisiin tietoisiin olentoihin toimivat kartesiolaisen, ehdotonta varmuutta tavoittelevan filosofian ennakkoehtoina. Osoitan, että toisten tietoisten olentojen olemassaolo sekä yhteinen maailma ja kieli muodostavat kontekstin, joka toimii tiedon mahdollisuusehtona. Tämä pro-gradu tutkielma tukeutuu seuraaviin päälähteisiin: Hannah Arendt: The Life of the Mind; Maurice Merleau-Ponty: Le Visible et l invisible; René Descartes: Meditationes de Prima Philosophiae sekä Edmund Husserl: Erfahrung und Urteil.