Kansanomainen moraali : Tutkimus savolaisista ja pohjalaisista uskomustarinoista

In my research I discuss belief legends as representations of folk morals. Doing wrong is not one s private affair because it can have consequences for the life of a whole community, and therefore, it is in a community s interest to control the conduct of its members. Belief legends have served as a means of instruction for proper behaviour. In this way a community has contributed to the socialization of its members so as to make them comply with common norms and morals. My study is focused on belief legends relating to some type of offence (a crime, an infringement or another kind of misdeed) and its consequences. I try to find out whether there are regional differences and similarities. The material consists of 3120 warning legends that have been recorded in the years 1881‒1981, mainly in Southern Savo and Southern Ostrobothnia, partly in Northern Savo and Northern Ostrobothnia. I have collected the material at the Folklore Archives of the Finnish Literature Society. As a research method I apply discourse analysis to outline the schematic model of the legends, the superstructure, and the substance of the legends, the semantic macrostructure. Also I apply quantitative methods such as cross tabulations in order to establish regional differences and similarities in the concentrated and far abstracted semantic macrostructure of the legends. I look for explanations for the perceptions made in, above all, the cultural context but also with the view of the development of judicial history. Warning legends relating to what is wrong or right are clearly an expression of peasant folklore. The most common types of offences are violations of law and transgressions of Christian traditions and of social conduct. Transgression of Christian traditions is the most frequently committed offence in all geographical areas surveyed. Warning legends have an explicit focus on offence committed by a single person. The most common punishing figure in Southern Savo is the Devil, in Southern Ostrobothnia the Dead, in Northern Savo God, and in Northern Ostrobothnia the Dead or God. The most rigid folk morals are manifested in legends from Northern Savo, where narratives of mortal sin are more frequent than in other areas. The influence of the revivalist movements may be alleged in explanation of this phenomenon. According to these legends people living in Southern Savo are the most tolerant of those included in the study, presumably because of a more liberal revivalist movement in this area, called the Friendship movement. In folk morals women are treated more severely than men. Characteristic of the legends from Ostrobothnia is the emphasis on community, while the legends from Savo lay stress on individuality. The legends from Ostrobothnia manifest a more explicit distinction between the offence committed by a woman and one committed by a man than do legends from Savo. An explanation may be found in the prevailing industries, adherent in the division of labour between the sexes, in this region. The legends are man-centric. Women s occupations are connected with home and family, whereas men s fields of activities are wider. Women moralise each other harsher than do men. Folk morals advise people to be moderate in every sense. Through belief legends people are taught to respect human beings and the rest of creation, to obey the Christian religion and God, and to be moderate in search of wealth.

Tarkastelen tutkimuksessa uskomustarinoita kansanomaisen moraalin representaatioina. Väärin tekeminen ei ole ihmisen yksityisasia, koska teolla voi olla seurauksia koko yhteisön elämään. Sen vuoksi yhteisöllä on intressi kontrolloida jäsentensä käyttäytymistä. Uskomustarinoita on käytetty oikeaan käyttäytymiseen ohjaamisessa ja siten yhteisö on sosiaalistanut jäseniään hyväksymiensä normien ja moraalin noudattamiseen. Käsittelen uskomustarinoita, joissa kerrotaan jostakin rikkomuksesta (rikoksesta, rikkomuksesta tai muusta väärästä teosta) sekä teon seurauksista. Haen alueellisia eroja ja yhtäläisyyksiä. Aineistona on 3120 varoitustarinaa, jotka on tallennettu vv. 1881 1981 pääosin Etelä-Savosta ja Etelä-Pohjanmaalta ja osittain myös Pohjois-Savosta ja Pohjois-Pohjanmaalta. Aineiston olen poiminut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistosta. Tutkimusmenetelmänä sovellan diskurssianalyysiä, jonka avulla pyrin hahmottamaan tarinoiden skemaattisen mallin, superstruktuurin, ja niiden keskeisen sisällön, semanttisen makrostruktuurin. Löytääkseni tarinoiden tiivistetyn ja pitkälle abstrahoidun semanttisen makrostruktuurin yhtäläisyyksiä ja eroja käytän apuna kvantitatiivisia menetelmiä, kuten ristiintaulukointeja. Pyrin löytämään havainnoille selityksiä ennen muuta kulttuurisista konteksteista, mutta myös oikeushistorian näkökulmista ja kehityskuluista. Oikeasta ja väärästä kertovat varoitustarinat ovat selkeästi talollisten perinnettä. Rikkomuksissa esiintyy lainvastaisia tekoja sekä kristillisen tapakäyttäytymisen ja sosiaalisen tapakäyttäytymisen rikkomuksia. Kristillisen tapakäyttäytymisen loukkaukset ovat yleisimpiä rikkomuksia kaikilla maantieteellisillä tutkimusalueilla. Varoitustarinat keskittyvät selkeästi yksin tehtyihin rikkomuksiin. Yleisin rankaisijahahmo Etelä-Savossa on piru, Etelä-Pohjanmaalla vainaja, Pohjois-Savossa Jumala ja Pohjois-Pohjanmaalla vainaja tai Jumala. Ankarin moraali tulee esille Pohjois-Savon tarinoissa, joissa kuolemansynneistä kerrotaan muita alueita yleisemmin. Taustalla on todennäköisesti herätysliikkeen vaikutusta. Suvaitsevimpia sen sijaan ollaan tarinoiden mukaan Etelä-Savossa. Alueella vaikutti muita vapaamielisempi herätysliike, ns. ystäväliike. Kansanomainen moraali on kohdellut naisia ankarammin kuin miehiä. Pohjalaisissa tarinoissa näkyy yhteisöllisyyden selkeä leima, kun savolaisissa tulee esille yksilöllisyys. Pohjanmaan tarinoissa on selkeämpi ero naisten ja miesten välisissä rikkomuksissa kuin Savon tarinoissa, mikä selittynee alueilla harjoitetuilla elinkeinoilla ja niihin liittyneellä sukupuolten välisellä työnjaolla. Tarinat ovat hyvin mieskeskeisiä. Niissä esiintyvät naisten toiminnot liittyvät selvästi kotiin ja perheeseen, kun miesten toimintapiiri on laajempi. Naiset moralisoivat toisiaan voimakkaammin kuin miehet. Kansanomainen moraali ohjaa kaikinpuoliseen kohtuuteen. Uskomustarinoiden avulla kehotetaan kunnioittamaan ihmisiä ja muuta luomakuntaa, olemaan kuuliainen uskonnolle ja Jumalalle sekä keräämään varallisuutta kohtuullisesti.