Aineellista ja aineetonta turvaa : Ruokakunnat, ekologis-taloudelliset resurssit ja kontaktinmuodostus Valkealassa 1630 1750

Material and immaterial security. Households, ecological and economic resources and formation of contacts in Valkeala parish from the 1630s to the 1750s. The geographical area of the thesis, Valkeala parish in the region of Kymenlaakso, is a very interesting area owing to its diversity, both in terms of natural setting and economic and cultural structure. The study begins by outlining the ecological and economic features of Valkeala and by analysing household structures. The main focus of the research lies in the contacts of the households with the outside world. The following types of contacts are chosen as indicators of the interaction: trade and credit relations, guarantees, co-operation, marriages and godparentage. The main theme of the contact analysis is to observe the significance of three factors, namely geographical extent, affluence level and kinship, to the formation of contacts. It is also essential to chart the interdependencies between ecological and economic resources, changes in the structure of households and the formation of contacts during the period studied. The time between the 1630s and the 1750s was characterized by wars, crop losses and population changes, which had an effect on the economic framework and on the structural variation of households and contact fields. In the 17th and 18th centuries Valkeala could be divided, economically, into two sections according to the predominant cultivation technique. The western area formed the field area and the eastern and northern villages the swidden area. Multiple family households were dominant in the latter part of the 17th century, and for most of the study period, the majority of people lived in the more complex households rather than in simple families. Economic resources had only a moderate impact on the structure of contacts. There was a clear connection between bigger household size and the extent and intensity of contacts. The jurisdictional boundary that ran across Valkeala from the northwest to the southeast and divided the parish into two areas influenced the formation of contacts more than the parish boundaries. Support and security were offered largely by the primary contacts with one s immediate family, neighbours and friends. Economic support was channelled from the wealthier to the less well off by credits. Cross-marriages, cross-godparentage and marital networks could be seen as manifestations of an aim towards stability and the joining of resources. It was essential for households both to secure the workforce needed for a minimum level of subsistence and to ensure the continuation of the family line. These goals could best be reached by complex households that could adapt to the prevailing circumstances and also had wider and more multi-layered contacts offering material and immaterial security.

Väitöskirjan tutkimusalue Valkeala sijaitsee pohjoisessa Kymenlaaksossa taloudellisella, maantieteellisellä ja kulttuurisella raja-alueella. Kolmivaiheisen väitöskirjatutkimuksen aluksi Valkealaa hahmotettiin ekologisena ja taloudellisena kokonaisuutena sekä analysoitiin ruokakuntien ja perheiden rakenteissa tapahtuneita muutoksia. Tutkimuksen painopisteen eli taloudellissosiaalisen kontaktinmuodostuksen mittareiksi valittiin kauppa-, luotto- ja takaussuhteet, viitteet taloudellisesta yhteistyöstä sekä avioliitot ja lasten kummit. Kontakteja punnittiin lähinnä kolmen tekijän, ruokakuntien varakkuustason, kontaktien etäisyyden ja sukulaisuuden valossa. Keskeistä tutkimuksessa oli kartoittaa ekologis-taloudellisten olosuhteiden, perhe- ja ruokakuntarakenteen muutosten sekä kontaktinmuodostuksen välisiä sidonnaisuuksia maalaisyhteisössä 1600-luvun alkupuolelta noin vuoteen 1750. Tutkimusajanjaksoa kirjoivat sodat, kadot ja suuret väestömuutokset, jotka osaltaan vaikuttivat valkealalaisten ekologis-taloudellisiin raameihin sekä ruokakuntien ja kontaktikenttien rakenteelliseen vaihteluun aikakauden aikana. Valkeala jakautui taloudellisesti kahteen vyöhykkeeseen: peltoviljelypainotteiseen länsiosaan ja kaskivoittoiseen itä- ja pohjoisosaan. Perherakenne osoittautui suurperhe-enemmistöiseksi 1600-luvun jälkipuolella, ja suurimman osan tutkimusajanjaksosta valtaosa alueen väestöstä asui ydinperhettä monimuotoisemmissa talouksissa. Taloudellis-ekologiset resurssit heijastuivat varsin vähän kontaktirakenteeseen. Ruokakunnan koolla oli selvä yhteys kontaktien laajuuteen ja kontakti-intensiteettiin. Perhemuodon merkitys tuli esille lähinnä sukulaiskummien valinnassa. Pitäjärajoja voimakkaammin kontaktinmuodostusta muokkasi Valkealan hallinnollinen kahtiajako. Alueen luoteesta kaakkoon halkaisseen kihlakuntarajan erottamien Suur- ja Vähä-Valkealan asukkaiden välinen vuorovaikutus oli niukkaa. Tukea ja turvaa tarjosivat pääasiassa primaariset kontaktit lähisukuun, naapureihin ja ystäviin. Taloudellinen tuki ohjautui varakkaammilta varattomammille mm. velanannon ja oton kautta. Vakauteen tähtäämisen ja resurssien yhdistämispyrkimyksen ilmenemismuotoina voidaan nähdä ristikkäisyys avioliitto- ja kummisuhteissa sekä avioliittopiirit. Tärkeintä oli turvata riittävä työvoima talouden ylläpitämiseksi ja suvun jatkuvuus. Tähän pystyivät parhaiten vallinneisiin oloihin sopeutumiskykyisimmät ruokakunnat laajempine ja monikerroksisine, aineellista ja aineetonta turvaa tarjonneine kontakteineen.