Moderneja ryijyjä, metritavaraa ja käsityötä : Tekstiilitaide ja nykyaikaistuva taideteollisuus Suomessa maailmansotien välisenä aikana

Modern ryijys, fabric by the yard and handicrafts. Finnish textile art and modernizing applied art during the inter-war years Textile art was in the 1920s and 1930s in the front rank of Finnish applied art and design. Modern ryijys, tapestries and fabrics by the yard by contemporary textile artists were on show in Finland and abroad. Textile art had also become interesting commercially, especially in interior textiles of modern homes. The research uses sources of the Ornamo Association of Decorative Artists, for example the Ornamo year books published from 1927, the Finnish Society of Crafts and Design and the country s only school of applied arts, the Central School of Arts and Crafts and the Museum of Applied Arts maintained by the society and also the national specialist organisation the Friends of Finnish Handicraft. It also refers to the magazines Käsiteollisuus and Kotiliesi. The art historical dissertation studies the renaissance of weaving art of the inter-war years in Finland. It problematizes the relation of the succesfull and appreciated textile art to the concept of breakthrough of Modernism (Functionalism). With the material from textile artists activities it questions the prevailing idea of slow modernization of Finnish applied art and design and challenges the polarization of craft and industry in the discourses of Modernisms of design. The public discussions about modernization of design and applied art where textile art and especially the ryijy got sometimes into difficult positions are interpreted as power struggles. After taking independence in 1917 the Finnish tradition of ryijy rugs was set as a symbol of the original culture of the young nation. The research studies the development of the so called art ryijy and the notions and meanings of hand weaving in the national context and also in relation to contemporary events in international applied art and design. It highlights the continuity of hand crafted production of textiles and the strong position of textile artists working in this field. The research opens new perspectives to Finnish textile artists by showing their activities as entrepreneurs in their own weaving studios or design studios and referring to their many relations and functions as pattern designers and educators in the growing handicraft industries.

1920- ja 1930-luvuilla tekstiilitaide oli Suomessa taideteollisuuden eturivissä. Taide-elämässä vaikutti kiinnostavia naistaiteilijoita, joiden ryijyjä ja kuvakudoksia sekä sisustustekstiilejä esiteltiin näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Tekstiilitaitelija Eva Anttila kuvailee vuonna 1933 julkaistussa artikkelissa Uusia suuntaviivoja taidetekstiilissämme, miten taideteollisuudesta oli tullut myös kaupallisesti kiinnostava: "Vielä joitakin vuosia sitten oli vallalla käsitys, että taideteollisuustuotteet kuuluvat vain äveriäille kansalaisille, joilla saattoi upeassa kodissaan olla tarpeeksi arvokas kunniapaikka taiteelliselle tuopille tai suuritöiselle seinävaatteelle. Nykyään tulee vaatimaton nuori pari taideteollisuustyöpajaan ja 'ekipeeraa' kaksi huonetta ja keittiönsä täydellisesti taideteollisuustuotteilla halvalla ja käytännöllisesti." Eva Anttilan artikkeli julkaistiin Ornamon vuosikirjassa, jota taideteollisten ammattilaisten järjestö Koristetaiteilijain Liitto Ornamo julkaisi vuodesta 1927 lähtien säännöllisesti. Keskeinen instituutio on myös Suomen Taideteollisuusyhdistys, jonka ylläpitämään Taideteollisuuskeskuskouluun perustettiin vuonna 1929 tekstiilitaiteen osasto ja jonka Taideteollisuusmuseossa järjestettiin tärkeitä tekstiilitaiteilijoiden yksityisnäyttelyitä. Kolmas tärkeä toimija on Suomen Käsityön Ystävät, joka tarjosi työmahdollisuuksia tekstiilien parissa. Tutkimus käyttää myös Käsiteollisuus ja Kotiliesi-lehtiä. Taidehistorian väitöskirja paneutuu kutomataiteen renessanssiin maailmansotien välisenä aikana ja pohtii menestyneen ja arvostetun tekstiilitaiteen asemaa suhteessa funktionalismin läpimurtoon. Se kyseenalaistaa tekstiilitaiteen aineiston perusteella käsityksen Suomen taideteollisuuden hitaasta nykyaikaistumisesta ja haastaa käsityö ja teollisuuden vastakkainasettelulle perustuvan ajatuksen muotoilun modernismista. Tutkimuksessa keskusteluja taideteollisuuden nykyaikaistumisesta, joissa tekstiilitaide ja erityisesti ryijyt joutuivat toisinaan hankaliin asemiin, tulkitaan valtakamppailuina muotoutumassa olevalla kentällä. Suomalainen ryijyperinne nostettiin 1920-luvulla nuoren valtion omaperäisen kulttuurin symboliksi. Väitöskirja tutkii niin sanotun taideryijyn kehitystä ja käsin kudonnan merkityksiä sekä kansallisessa viitekehyksessä että yhteydessä kansainvälisiin tapahtumiin. Se kiinnittää huomiota käsiteollisen tekstiilituotannon vahvuuksiin ja koulutettujen tekstiilitaiteilijoiden toimintaan sen parissa. Tutkimus tuo uusia piirteitä kuvaan suomalaisisista tekstiilitaiteilijoista nostamalla esiin heidän toimintansa yrittäjinä oman kutomon tai suunnittelutoimiston puitteissa sekä osoittamalla heidän moninaiset yhteytensä kasvavaan käsityöharrastukseen.