Jacopo Bassano freskomaalarina : Cartiglianon ja Enegon kirkkojen freskot: konteksti, rekonstruktio ja tulkinta

The object of this study is Jacopo Bassano (c. 1510 1592) as a fresco painter and the significance of frescoes in his late production. The research focuses on the only surviving cycle of frescoes of his later years in the Cartigliano parish church, bearing the date 1575. The other cycle studied here was painted for the 16th century parish church of Enego. It contained one of the most extensive fresco decorations executed by Jacopo Bassano together with his eldest son Francesco. However, nothing has survived of the fresco cycle and the ceiling paintings of the church, nor is any visual documentation of them left. Only the small altarpiece attributed to Jacopo Bassano and depicting Saints Justine, Sebastian, Anthony Abbott, and Roch (dated to c. 1555/1560) has been preserved. I have suggested that the frescoes of the Cartigliano parish church should be examined in the interpretational context of the spirituality of the post-Tridentine period. This period frames the historical context for the frescoes and functions as a basis for the iconographical interpretation that I have proposed. I have shown that the iconographic programme of the frescoes in the choir of the Cartigliano parish church has obvious points of contact with the Catholic doctrines reconfirmed by the Council of Trent (1545 1563). I also argue that the fresco cycle and the ceiling paintings of the Enego church should be placed in the same interpretational context as the frescoes of Cartigliano. I present a reconstruction of the frescoes in the choir attributed to Jacopo Bassano and of those on the walls of the nave attributed to his son Francesco Bassano. According to my reconstruction, the frescoes in the choir and nave walls formed a coherent cycle with a unitary iconographic programme which included the 28 paintings with Old Testament subjects in the nave ceiling. The reconstruction includes the dating and the iconography of the fresco programme and its interpretative basis. The reconstruction is based on visitation records and inventories from the 16th and 17th centuries as well as on the oldest relevant literature, namely the descriptions offered by Carlo Ridolfi (1648) and G. B. Verci (1775). I also consider the relationship of the large compositional sketches attributed to Jacopo Bassano and depicting Christological subjects to the lost frescoes in Enego. These studies have been executed with coloured chalks, and many of them are also dated 1568 or 1569 by the painter. I suggest in this study that these large studies in coloured chalks were preparatory drawings for the fresco cycle in Enego, depicting scenes from the life and suffering of Christ. All the subjects of the aforesaid drawings were included in the Enego cycle.

Jacopo Bassano (noin 1510 1592) on yksi merkittävimmistä Venetsian renessanssin taidemaalareista. Hänen aikalaisiaan ja kollegoitaan olivat muun muassa Tizian, Paolo Veronese ja Jacopo Tintoretto. Bassano johti Venetsian lähellä sijaitsevassa kotikaupungissaan menestyvää työhuonetta. Hän oli taitava eläinten kuvaaja ja tunnettu etenkin pastoraaliaiheisista maalauksista, joiden naturalismia sekä värien ja siveltimenkäytön taitavuutta aikalaiskriitikot ylistivät. Bassanon teosten suosiota ja merkitystä osoittaa se, että niitä jäljiteltiin ja kopioitiin jo hänen omana elinaikanaan. Väitöskirjani valottaa Jacopo Bassanon vähemmän tunnettua toimintaa freskomaalarina. Tarkastelun kohteena ovat Bassanon kahteen Veneton alueen maaseutukirkkoon Cartiglianossa ja Enegossa maalaamat freskosarjat. Cartiglianon vuonna 1575 päivätyt freskot ovat säilyneet melko huonokuntoisina. Enegon 1500-luvun kirkko on kokonaan tuhoutunut, ja siellä olleet freskot on tutkimuksessakin miltei unohdettu. Freskomaalaus on kuulunut olennaisena osana Jacopo Bassanon toimintaan, mutta myöhäistuotannosta, johon nähdäkseni myös Enegon hävinnyt sarja lukeutuu, ei ole Cartiglianon lisäksi säilynyt muita esimerkkejä. Tarkastelen Cartiglianon ja Enegon freskoja yhdessä Jacopo Bassanon ja hänen työhuoneensa Veneton maaseudulla toteuttamien alttarimaalausten kanssa Trenton kirkolliskokouksen (1545 1563) jälkeisenä aikana 1560 1570-luvuilla. Liitän Cartiglianon ja Enegon freskot tutkimuksessani Trenton kirkolliskokouksen aikaansaamaan uuteen kirkkopoliittiseen tilanteeseen. Kirkolliskokouksen päätökset ja päätelmät niiden seurauksista luovat historiallisen kontekstin, joka toimii lähtökohtana freskojen kuvaohjelmista esittämilleni rekonstruktioille ja tulkinnoille. 1500-luvun jälkipuolen Venetsiassa ja Venetossa eukaristian sakramentille omistettujen kuorien ja kappeleiden koristelussa yleistyi Vanhan ja Uuden testamentin aiheiden typologinen rinnastaminen, jonka avulla visualisoitiin eukaristiaan liittyviä oppeja. Ikonografisen tulkintani mukaan tämä on ollut lähtökohtana myös Cartiglianon ja Enegon freskojen kuvaohjelmissa. Tutkimus valottaa renessanssin ajan hartauselämää ja uskonnollisia käsityksiä. Samalla se kertoo uusien lähteiden ja tulkintojen kautta Veneton maaseudulla 1500-luvulla toimineen taiteilijan suvusta ja perheestä, elämästä ja toiminnasta, tilaajakunnasta ja työhuonekäytännöistä.