Tyhjyyden reunalla, helvetin kannella : Yhtenäisen subjektin hajoaminen Saul Bellowin Herzogissa

The study shows that the reading paradigm derived from codes Roland Barthes presented in his S/Z exposes the postmodernic nature of Saul Bellow s Herzog (1964), and embodies in which way the novel is organized as a radical rewriting of modernism and its ideology. I explore how solid, compact and modernistic subject breaks down at every level of Herzog s narration. I actually argue that the heteroglossic novel is representative of an early American postmodern movement in literaure, and it should by no means be dissected narrowly as a realistic or naturalistic novel at all. The intertextual code verifies that the interpretation of Herzog remains inadequate if one doesn t take account of the novel s significant intertextual references to other texts. In fact, even the mind of Moses Herzog, the protagonist of the novel, is a mosaic of citations. It emerges from the dissertation that the figure of Don Quixote follows Moses Herzog as an ambiguous shadow while the professor of history struggles with his anxiety and anguish, and travels in a mentally confused state around the U.S. for five days in the early 1960s, encountering the impending atmosphere of transition as the country is on the threshold of a significant cultural and social change. There is a strong necessity for updated interpretation of Herzog partly because its centrality to Bellow s own career as a writer but mainly because it has been previously read trough modernistic lenses. I shall try to proof in my study that American Jewish Saul Bellow s (1915 2005) Herzog escapes any kind of simple, elemental or essentialistic construction or reading and in real terms it doesn t offer any comprehensive, total or coherent solution or system for those philosophical doctrines it criticizes and makes fun of. The philosophical, conceptual and cultural substance of Herzog does not constitute an independent or autonomous theoretical tract which would have a life of its own. Altough the novel reflects the continuity of Bellow s writing it is clearly some kind of conscious or unconscious experiment during his long career as a writer. He hasn t been so radical before or since the publication of Herzog. It is unarguably his most postmodern novel.The reading paradigm based on specific codes demonstrates how deep into the basic questions of his personal life and existence itself he must dive in oder to find his many ways towards authentic or primordial self in fragmented and shattered world which is constanly rewritten and which makes human being a tourist of his own life. In that ongoing process the protagonist has to accept the ultimate plurality of his mind and self. He must confront that the modernistic definition of identity as a solid, monolithic and stable entity has broken down into different, inconsistent and even contradictory possibilities of identification. Moses Herzog embodies obviously Stuart Hall s description of the postmodern self his identity has turn into a movable feast.

Tutkimus osoittaa, että Roland Barthesin S/Z:ssa esittämistä koodeista modifioitu lukutapa paljastaa Herzogin suhteen postmodernismiin ja näyttää, miten romaani jäsentyy radikaalina modernin uudelleen kirjoittamisena. Tutkin, miten yhtenäinen, modernistinen subjekti hajoaa Herzogissa sen jokaisella tasolla. Väitänkin, että Herzog edustaa varhaista yhdysvaltalaista postmodernia romaania eikä sitä tulisi tarkastella ahtaasti realistisena tai naturalistisena romaanina. Intertekstuaalinen koodi todentaa, että Herzogin tulkinta jää vaillinaiseksi, mikäli romaanin intertekstuaalisia viittaussuhteita muihin teksteihin ei oteta huomioon itse asiassa jo Moses Herzogin oma minä on sitaattien mosaiikki. Tutkimuksessa käy ilmi, että Don Quijoten hahmo seuraa Moses Herzogia monimielisenä varjona ahdistuksensa kanssa kamppailevaa historian professoria tämän viisi päivää kestävällä amok-juoksuksi kääntyvällä matkalla 1960-luvun alun Yhdysvalloissa, joka on kulttuurisen ja yhteiskunnallisen murroksen kynnyksellä. Pyrin tutkimuksessani osoittamaan, että amerikanjuutalaisen Saul Bellowin (1915 2005) koko laajan tuotannon merkittävimpiin teoksiin kuuluva Herzog (1964) pakenee yksinkertaisia ja essentialistisia tulkintoja eikä se tarjoa kritisoimilleen filosofisille opinkappaleille vastapainoksi mitään kokonaisvaltaista ja koherenttia ratkaisua tai systeemiä. Herzogin filosofinen ja kulttuurinen aines ei muodosta erillistä tai itsenäistä teoreettista traktaattia. Vaikka romaani sisältää Bellowille ominaisia elementtejä ja teemoja, se paljastuu kuitenkin jonkinlaiseksi joko tiedostamattomaksi tai tiedostetuksi kokeiluksi hänen urallaan. Sitä ennen tai sen jälkeen hän ei ole ollut yhtä radikaali. Herzog on hänen postmodernein romaaninsa. Koodeihin perustuva lukutapa näyttää, kuinka syvälle oman elämänsä ja olemisen peruskysymyksiin Moses Herzog joutuu sukeltamaan, kun hän yrittää löytää tiensä kohti autenttista tai primordiaalista minää pirstaloituneessa maailmassa, joka kirjoittautuu koko ajan uusiksi ja on tehnyt ihmisestä oman elämänsä turistin. Siinä prosessissa päähenkilön täytyy hyväksyä oman minänsä monikollisuus. Modernismin yhtenäisenä ja vakaana pitämä identiteetti koostuu monista, keskenään myös ristiriitaisista identifikaation mahdollisuuksista. Moses Herzogissa ruumiillistuu Stuart Hallin käsitys siitä, että identiteetistä on tullut jonkinlainen siirtyvä juhlapyhä.