Kalleuksia isänmaalle : Eliel Aspelin-Haapkylä taiteen keräilijänä ja taidehistorioitsijana

Treasures of a Patriot Eliel Aspelin-Haapkylä as an art collector and art historian Treasures of a Patriot is a study of Eliel Aspelin-Haapkylä (1847 - 1917), professor of aesthetics and modern literature, as an art collector and art historian. The study combines the biographical perspective, art history as a discipline in the 19th-century Finland, and Aspelin-Haapkylä s art historical scholarship. My intention was to answer to questions such as what kind of an art collector an academic art historian was, why he collected art and cultural-historical objects and what the purpose of his collecting was. Aspelin-Haapkylä was an ideal choice for the main character because the ideologies of the era, culture, art and European ideas, especially German ideas about museums, are intertwined in his life. In addition, the ideas of the Fennomen can be found in his ideological background. Together with his wife, Ida Aspelin-Haapkylä, he bequeathed a rich donation to the National Museum of Finland, and a wideranging archive concerning the collection, his writings, and letters to the Finnish Literature Society. I have highlighted the materials from the archives related both to the collection and art history, especially the letters between Aspelin-Haapkylä and artists, fellow members of academia, his spouse and relatives. The content and the structure of the research are divided into seven main chapters. First, I discuss Susan M. Pearce s theory of collecting and the history of collecting. I also introduce some other art historians who were private collectors. The late 19th-century Fennomen and other nationalists who were active in cultural life and the arts, are introduced in the second chapter. In the third I deal with Aspelin-Haapkylä s collection of European art combined with his writings, his early published works, studies and many trips to Europe. The fourth and the fifth chapters are dedicated to those Finnish artists who he wrote biographies of, and the artists of his own era whom he supported. The sixth chapter discusses institutions and channels of influence and power through which the initiative to found the National Museum of Finland, his action in the Antell Delegation and co-operation with the art merchant Henryk Bukowski, rise up to the fore. Finally, I process the last will and the fate of the collection from 1917 until 1932. As an appendix, I have included a report and reconstruction of the art collection. The catalogue is based on the words in Aspelin-Haapkylä s the so-called blue notebooks, which I have completed with additions from other sources.

Kalleuksia isänmaalle on tutkimus estetiikan ja nykyiskansain kirjallisuuden professori Eliel Aspelin-Haapkylästä (1847 - 1917) taidekokoelman keräilijänä, taidehistoriaan erikoistuneena taiteentutkijana sekä erilaisten suomalaisten instituutioiden aktiivisena vaikuttajana. Tutkimuksessa yhdistyvät taiteen keräily, taidehistorian oppihistoria ja biografinen näkökulma suomalaiseen 1800-luvun lopun taidekäsityksen tutkimukseen. Pohdin taidehistorioitsijan suhdetta taidekokoelmaan, jonka hän myöhemmin päätti lahjoittaa julkisiin museokokoelmiin, sekä sitä mikä oli hänen keräilynsä tarkoitus ja merkitys. Aspelin-Haapkylä on ihanteellinen valinta päähenkilöksi usean muun keräilijäksi tunnustautuneen taidehistorioitsijan joukosta, sillä yhdessä vaimonsa kanssa hän lahjoitti taide- ja esinekokoelmansa usealle eri instituutioille. Kansallismuseon ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran saamasta runsaasta arkistomateriaalista olen nostanut esille kokoelmaan ja taidehistoriaan liittyvän aineiston sekä erityisesti päiväkirjat ja kirjeenvaihdon taiteilijoiden, yliopistomiesten, puolison ja sukulaisten kesken. Päähenkilön hahmo nousee usein esiin aate-, kulttuuri- ja oppihistorian tutkimuksissa erilaisissa rooleissa. Aspelin-Haapkylän kohdalla kietoutuvat yhteen aikakauden ideologiat, taide ja eurooppalaiset, etenkin saksalaiset museoaatteet. Hänen ideologinen taustansa oli fennomaanien aatteissa. Tarkoitukseni on ollut tuoda esille yhden varhaisen taidehistorioitsijan vaikutusta suomalaiseen kuvataiteeseen, taidehistoriaan ja museoihin. Tutkimukseni rakenne jakautuu seitsemään päälukuun. Aluksi esittelen keräilyn teorian käyttöä tutkimuksessani sekä keräilyn historiaa ja suomalaisten taidehistorioitsijoiden keräilyharrastusta. Toisessa luvussa kerron 1800-luvun lopun kulttuurifennomaniasta tutkimukseni viitekehyksenä. Kolmannessa luvussa yhdistän kertomukseksi päähenkilön ulkomaisen taidekokoelman hankinnan ja eurooppalaiseen taiteeseen liittyneet kirjoitukset, julkaisut, opinnot ja matkat. Neljännessä ja viidennessä luvussa olen keskittynyt suomalaistaiteilijoista kirjoitettuihin biografioihin sekä aikalaistaiteilijoihin, joiden tukijana Aspelin-Haapkylä toimi. Kuudes luku kuvaa toimintaa ja vaikuttamista Antellin valtuuskunnassa, kansallismuseohankkeessa ja yhteistyötä taidekauppias Henryk Bukowskin kanssa. Lopuksi kerron vielä testamentin sisällöstä ja kokoelman myöhemmästä kohtalosta. Tutkimukseeni sisältyy kolme laajaa liitettä: rekonstruktio taidekokoelmasta, henkilökronologia ja testamentit.