Playing "Nordic": The Women of Niskavuori, Agri/Culture, and Imagining Finland on the Third Reich Stage

The theatrical censorship of the Third Reich considered the playwright's race and politics alongside the content of the drama. Given the political stigma of its "leftist" author, it is rather surprising that Hella Wuolijoki's Niskavuoren naiset opened in 1938 at the Staatliches Schauspielhaus in Hamburg. The play ran for fourteen performances before being closed by the Reichsdramaturgie, apparently at the instigation of Finnish critics. Yet this was not the end of the play's or its author's fortunes in the Third Reich, as the possibility of staging the play was raised several times over the next four years, coming to a close in 1942. Playing "Nordic" examines the ideological and theatrical background of this extended "cultural performance," as a means to reopening and reconstructing the work of the 1938 Die Frauen auf Niskavuori. Written by a Finnish, northern, "Nordic" author, and preoccupied with the dynamics of rural culture in an increasingly urbanized world, Niskavuoren naiset was understood in the Third Reich to illustrate and reinforce the racial, agri/cultural themes of Blut und Boden ("veri ja maa"). Playing "Nordic" examines this thematic relationship in three phases. The first phase uses archival materials to investigate the Reichsdramaturgie's understanding of the play and its author, and its ongoing discussion of Wuolijoki from 1937 to 1942. Play evaluator Sigmund Graff's description of Niskavuoren naiset as hamsunartig, or "Hamsun-esque," inspires the second phase of the dissertation, which first elaborates the meanings of Blut und Boden through a reading of contemporary "racial" theory and anthropology, and then assesses the representation of Finland within this discourse, one of the dominant cultural paradigms of the Third Reich. Imaging Finland for German audiences, the play stood among analogous, continued efforts to represent Finland and the rural life in the Third Reich, colored by Blut und Boden: art and agricultural exhibitions, essays and propaganda literature, mass demonstrations of the peasantry. This wider framework for the performance of "Finland" materializes the abstract or theoretical program of Blut und Boden in its everyday performed meanings; as such it provides the essential background for reading the Hamburg production of Die Frauen auf Niskavuori, which sustains the third and final phase. The German translation and the Hamburg photographic record are compared with the Helsinki premiere to assess the impact of Blut und Boden on the representation of Wuolijoki's play in the Third Reich. The journalistic critical response illuminates the effect that the dramatic complex of rural and racial values - generically identified as Bauerndrama in the Third Reich - had on the reception of the play; at the same time, both visual and critical documents also suggest possible moments of theatrical dissent in the Hamburg production. Playing "Nordic" undertakes a documentary and cultural reading of the changing theatrical meanings of Wuolijoki's Niskavuoren naiset as it crossed the frontier from Finland to the stage of the Third Reich. It also provides a model for the ways theatrical signification operates within a network of cultural and ideological meanings, suggesting the ideological work of theatrical production depends on, reinforces, and contests that tissue of values. Although Finnish criticism of Niskavuoren naiset has assumed the play's Blut und Boden resonance contributed to Wuolijoki's success in the Third Reich, this study shows a considerably more complex situation. This revealing production dramatizes the changing uses of plays in a politicized national and transnational context. As part of the framing of "Nordic" identity on the wider stage of the Third Reich, Die Frauen auf Niskavuori exemplifies the conjunction of concurrent - sometimes independent, sometimes interlocking - "racial" and national ideologies.

Kolmannessa valtakunnassa teatterisensuuri otti huomioon näytelmän sisällön lisäksi myös kirjailijan rodun ja poliittiset näkemykset. Onkin yllättävää, että Hella Wuolijoen Niskavuoren naiset esitettiin Hampurin valtionteatterissa vuonna 1938; olihan Wuolijoella "vasemmistokirjailijan" leima. Die Frauen auf Niskavuori esitettiin neljätoista kertaa ennen kuin Reichsdramaturgie, propagandaministeriön yhteydessä tomiva teatterisensuurilaitos, lopetti näytökset, ilmeisesti suomalaisten kriitikkojen aloitteen johdosta. Wuolijoen ja hänen näytelmänsä tarina Kolmannessa valtakunnassa ei kuitenkaan päättynyt tähän, vaan Niskavuoren naisten esittämistä harkittiin useaan otteeseen seuraavan neljän vuoden aikana, aina vuoteen 1942 saakka. "Pohjolan" suomalaisen, pohjoismaisen kirjailijan kirjoittama Niskavuoren naiset - näytelmä pohti maaseudun kulttuurin dynamiikkaa yhä kaupungistuvassa maailmassa. Sen katsottiin Kolmannessa valtakunnassa ilmentävän ja vahvistavan, "veri ja maa" -symboliikkaa (Blut und Boden), rodun ja agrikulttuurin yhteenkietoutuneita teemoja. Väitöskirja lähestyy tätä temaattista suhdetta kolmesta suunnasta. Väitöskirjan ensimmäisessä osassa käytetään arkistomateriaaleja tutkien Reichsdramaturgien tulkintaa näytelmästä ja Wuolijoesta sekä molemmista vuosina 1937-1942 käytyä jatkuvaa keskustelua. Niskavuoren naiset -näytelmää kuvailtiin termillä hamsunartig, "hamsunlainen". Tämä on inspiroinut väitöskirjan toista osaa, jossa lähestytään "veri ja maa" -teemaa rotuantropologian kautta ja sen jälkeen arvioidaan Suomi-representaatiota tämän diskurssin keinoin. Die Frauen auf Niskavuori loi saksalaiselle yleisölle "veren ja maan" aatteen värittämää Suomi-kuvaa analogisena osana samaa jatkumoa kuin taide- ja maatalousnäyttelyt, esseet ja propagandakirjallisuus sekä talonpoikaisluokan massatapahtumat Kolmannessa valtakunnassa. "Suomen" esittämisen laajempi konteksti toteutti teoreettista Blut und Boden -ohjelmaa sen jokapäiväisessä tarkoituksessa; nämä ideologiset puitteet tarjoavat olennaisen taustan Hampurin Die Frauen auf Niskavuori produktion ymmärtämiseksi. Väitöskirjan kolmannessa osassa tarkastellaan näytelmän saksalaista käännöstä suhteessa alkuperäisnäytelmään, verrataan toisiinsa valokuvia Hampurin ja Helsingin ensi-illoista sekä arvioidaan Blut und Boden -ideologian vaikutusta Wuolijoen näytelmän representaatioon. Lehdistöarviot valaisevat vaikutusta, joka maaseutu- ja rotuarvojen dramaattisella yhdistelmällä oli näytelmän saamaan vastaanottoon. Samaan aikaan sekä visuaaliset että kriittiset dokumentit viittaavat myös Hampurin esityksessä mahdollisesti ilmeneviin esityksellisiin säröihin, Blut und Boden vastarintaan. Avaamalla näkymiä bilateraalisesta kulttuurisensuurista ja propagandasta, monitahoisesta dialogista 1930-luvun ja 1940-luvun alussa sekä näyttämötoteutuksesta ja sen kriittisestä vastaanotosta, väitöskirja tarkastelee kriittisesti Suomen ja Kolmannen valtakunnan välistä kommunikaatiota mallina siitä, miten teatterillinen merkityksenantoprosessi toimii sekä ideologisen merkitysverkoston sisällä että sitä vastaan.