Incarnate Subjectivity : The Constitutive Significance of Embodiment in Husserlian Phenomenology

This work offers a systematic phenomenological investigation of the constitutive significance of embodiment. It provides detailed analyses of subjectivity in relation to itself, to others, and to objective reality, and it argues that these basic structures cannot be made intelligible unless one takes into account how they are correlated with an embodied subject. The methodological and conceptual starting point of the treatise is the philosophy of Edmund Husserl. The investigation employs the phenomenological method and uses the descriptions and analyses provided by Husserl and his successors. The treatise is motivated and outlined systematically, and textual exegesis serves as a means for the systematic phenomenological investigation. The structure of the work conforms to the basic relations of subjectivity. The first part of the thesis explores the intimate relation between lived-body and selfhood, analyzes the phenomena of localization, and argues that self-awareness is necessarily and fundamentally embodied self-awareness. The second part examines the intersubjective dimensions of embodiment, investigates the corporal foundations of empathy, and unravels the bodily aspects of transcendental intersubjectivity. The third part scrutinizes the role of embodiment in the constitution of the surrounding objective reality: it focuses on the complex relationship between transcendental subjectivity and transcendental intersubjectivity, carefully examines the normative aspects of genetic and generative self-constitution, and argues eventually that what Husserl calls the paradox of subjectivity originates in a tension between primordial and intersubjective normativity. The work thus reinterprets the paradox of subjectivity in terms of a normative tension, and claims that the paradox is ultimately rooted in the structures of embodiment. In this manner, as a whole, the work discloses the constitutive significance of embodiment, and argues that transcendental subjectivity must be fundamentally embodied.

Väitöskirjani tarjoaa systemaattisen fenomenologisen tutkimuksen ruumiillisuuden merkityksestä subjektiviteetin konstituutiossa. Teos analysoi subjektiviteettia suhteessa itseensä, suhteessa toisiin tietoisiin olentoihin, ja suhteessa ympäröivään todellisuuteen, ja argumentoi, että näiden kokemuksen perusrakenteiden ymmärtäminen edellyttää kokevan subjektiviteetin ruumiillisuuden tutkimista. Teoksen metodologinen ja käsitteellinen lähtökohta on Edmund Husserlin filosofiassa. Tutkimus käyttää fenomenologista menetelmää sekä hyödyntää Husserlin ja hänen seuraajiensa kuvauksia ja analyyseja. Tutkimus on motivoitu ja rajattu systemaattisesti, ja tekstuaalinen eksegeesi palvelee systemaattista fenomenologista tutkimusta. Työn kolmiosainen rakenne mukailee subjektiviteetin yllämainittuja perussuhteita. Ensimmäinen osa keskittyy itsetietoisuuteen: se analysoi aistimellisuutta, kokemusten paikantumista, eletyn ruumiin konstituutiota, ja argumentoi, että itseyden kokemuksella on aina välttämättä ruumiillinen ulottuvuus. Toinen osa jäsentää ruumiillisuuden ja intersubjektiivisuuden suhteita: se tutkii eläytymisen eli empatian perustaa ja paljastaa yhteisöllisyyden ruumiillisia ulottuvuuksia. Kolmas osa syventyy tutkimaan ruumiillisuuden roolia ympäröivän todellisuuden konstituutiossa: se keskittyy subjektiviteetin ja intersubjektiviteetin monimutkaiseen suhteeseen, tutkii geneettisen ja generatiivisen itsekonstituution normatiivisia rakenteita, ja argumentoi lopulta, että Husserlin käsittelemä subjektiviteetin paradoksi saa alkunsa jännitteestä primordiaalisen ja intersubjektiivisen normatiivisuuden välillä. Näin väitöskirjan kolmas osa selvittää subjektiviteetin paradoksia suhteessa normatiiviseen jännitteeseen väittäen, että mainittu paradoksi juontaa juurensa ruumiinkokemuksen kompleksiseen rakenteeseen. Argumentoidessaan, että ruumiillisuus on pelkän empiirisen ulottuvaisuuden lisäksi myös jotain, mikä kuuluu erottamattomasti konstituoivaan subjektiviteettiin sinänsä, teoksella on monia merkittäviä seuraamuksia. Kokemuksen ruumiillisuuden ja normatiivisten rakenteiden tutkiminen avaa uusia näköaloja etenkin viimeaikaiselle filosofiselle keskustelulle kokemuksen mentaalisen sisällön luonteesta. Monien puhtaasti filosofisten ja tulkinnallisten implikaatioittensa ohella väitöskirjani tarjoaa runsaasti filosofista materiaalia myös poikkitieteelliselle keskustelulle, jota käydään esimerkiksi kognitiotieteen, psykopatologian ja sosiologian piirissä.