Principles of Pitch Organization in Béla Bartók's 'Duke Bluebeard's Castle'

The topic of my doctoral thesis is to demonstrate the usefulness of incorporating tonal and modal elements into a pitch-web square analysis of Béla Bartók's (1881-1945) opera, 'A kékszakállú herceg vára' ('Duke Bluebeard's Castle'). My specific goal is to demonstrate that different musical materials, which exist as foreground melodies or long-term key progressions, are unified by the unordered pitch set {0,1,4}, which becomes prominent in different sections of Bartók's opera. In Bluebeard's Castle, the set {0,1,4} is also found as a subset of several tetrachords: {0,1,4,7}, {0,1,4,8}, and {0,3,4,7}. My claim is that {0,1,4} serves to link music materials between themes, between sections, and also between scenes. This study develops an analytical method, drawn from various theoretical perspectives, for conceiving superposed diatonic spaces within a hybrid pitch-space comprised of diatonic and chromatic features. The integrity of diatonic melodic lines is retained, which allows for a non-reductive understanding of diatonic superposition, without appealing to pitch centers or specifying complete diatonic collections. Through combining various theoretical insights of the Hungarian scholar Ernő Lendvai, and the American theorists Elliott Antokoletz, Paul Wilson and Allen Forte, as well as the composer himself, this study gives a detailed analysis of the opera's pitch material in a way that combines, complements, and expands upon the studies of those scholars. The analyzed pitch sets are represented on Aarre Joutsenvirta's note-web square, which adds a new aspect to the field of Bartók analysis. Keywords: Bartók, Duke Bluebeard's Castle (Op. 11), Ernő Lendvai, axis system, Elliott Antokoletz, intervallic cycles, intervallic cells, Allen Forte, set theory, interval classes, interval vectors, Aarre Joutsenvirta, pitch-web square, pitch-web analysis.

Väitöskirjani käsittelee tonaalisia ja modaalisia elementtejä Béla Bartókin 'Herttua Siniparran linna' -oopperan sävelverkkoanalyysissä. Pyrin erityisesti osoittamaan, että sävelsarja {0,1,4} yhdistää erilaisia pintatason melodioina tai sävellajien makrotasolla esiintyviä sävelaineistoja. Kyseinen sävelsarja on keskeinen Bartókin oopperassa. Sävelsarja {0,1,4} esiintyy Herttua Siniparran linnassa myös useiden nelisointujen alasarjana: {0,1,4,7}, {0,1,4,8} ja {0,3,4,7}. Väitän, että {0,1,4} toimii yhdistävänä tekijänä teemojen, jaksojen ja kohtausten välillä. Olen kehittänyt erilaisiin teoreettisiin näkökulmiin perustuvan analyyttisen menetelmän samanaikaisten diatonisten tilojen havaitsemiseksi monimuotoisen, diatonisista ja kromaattisista aineksista koostuvan sävelalueen sisällä. Menetelmän ansiosta diatoniset melodiat säilyvät analyysissä muuttumattomina, mikä mahdollistaa sen, että diatoninen samanaikaisuus on ymmärrettävissä ei-reduktiivisesti, ilman että olisi turvauduttava sävelkeskuksiin tai määriteltävä kokonaisia diatonisia kombinaatioita. Oopperan sävelmateriaalia analysoidaan yksityiskohtaisesti yhdistämällä, täydentämällä ja laajentamalla unkarilaisen musiikkitieteilijän Ernő Lendvain, yhdysvaltalaisten teoreetikkojen Elliot Antokoletzin, Paul Wilsonin ja Allen Forten sekä säveltäjän itsensä tutkimuksia. Analysoidut sävelsarjat on esitetty Aarre Joutsenvirran sävelverkkoneliössä, mikä tuo uuden näkökulman Bartókin tutkimukseen. Avainsanat: Béla Bartók, Herttua Siniparran linna op. 11, Ernő Lendvai, akselijärjestelmä, Elliott Antokoletz, intervallisarjat, Allen Forte, joukkoteoria, intervalliluokat, intervallivektorit, Aarre Joutsenvirta, sävelverkkoneliö, sävelverkkoanalyysi