Canon and Beyond : Edvard Fazer and the Imperial Russian Ballet 1908 - 1910

The study explores the first appearances of Russian ballet dancers on the stages of northern Europe in 1908 1910, particularly the performances organized by a Finnish impresario, Edvard Fazer, in Helsinki, Stockholm, Copenhagen and Berlin. The company, which consisted of dancers from the Imperial Theatres of St. Petersburg, travelled under the name The Imperial Russian Ballet of St. Petersburg. The Imperial Russian Ballet gave more than seventy performances altogether during its tours of Finland, Sweden, Denmark and central Europe. The synchronic approach of the study covers the various cities as well as genres and thus stretches the rather rigid geographical and genre boundaries of dance historiography. The study also explores the role of the canon in dance history, revealing some of the diversity which underlies the standard canonical interpretation of early twentieth-century Russian ballet by bringing in source material from the archives of northern Europe. Issues like the central position of written documentation, the importance of geographical centres, the emphasis on novelty and reformers and the short and narrow scholarly tradition have affected the formation of the dance history canon in the west, often imposing limits on the historians and narrowing the scope of research. The analysis of the tours concentrates on four themes: virtuosity, character dancing, the idea of the expressive body, and the controversy over ballet and new dance. The debate concerning the old and new within ballet is also touched upon. These issues are discussed in connection with each city, but are stressed differently depending on the local art scene. In Copenhagen, the strong local canon based on August Bournonville s works influenced the Danish criticism of Russian ballet. In Helsinki, Stockholm and Berlin, the lack of a solid local canon made critics and audiences more open to new influences, and ballet was discussed in a much broader cultural context than that provided by the local ballet tradition. The contemporary interest in the more natural, expressive human body, emerging both in theatre and dance, was an international trend that also influenced the way ballet was discussed. Character dancing, now at low ebb, played a central role in the success of the Imperial Russian Ballet, not only because of its exoticism but also because it was considered to echo the kind of performing body represented by new dance forms. By exploring this genre and its dancers, the thesis brings to light artists who are less known in the current dance history canon, but who made considerable careers in their own time.

Tutkimuksessa käsitellään suomalaisen impressaarin Edvard Fazerin järjestämiä venäläisten balettitanssijoiden Pohjois-Eurooppaan suuntautuneita kiertueita 1908 1910. Tutkimuksen kohteena ovat esitykset Helsingissä, Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja Berliinissä. Keisarillisen venäläisen baletin nimellä esiintynyt ryhmä koostui Pietarin Mariinski-teatterin tanssijoista, ja se antoi yli 70 näytöstä vuosina 1908 1910. Aihetta lähestytään synkronisesti tarkastelemalla esityksiä eri kaupungeissa, ja väitöskirja rikkoo tanssinhistorian tutkimukselle tyypilliset tiukat maantieteelliset ja tanssinlajien väliset raja-aidat. Tutkimus kritisoi kanonisoitua tulkintaa aikakauden venäläisestä baletista ja pyrkii osin ennen julkaisemattomaan lähdemateriaaliin pohjautuen nostamaan esille tekijöiden ja tapahtumien moninaisuuden, jonka kanonisoitu historiankirjoitus on peittänyt alleen. 1900-luvun alun venäläistä balettia koskevien tulkintojen kapeutta lähestytään kaanontutkimuksen näkökulmasta. Kirjallisten lähteiden keskeinen asema, maantieteellisten keskusten ensisijainen rooli, keskittyminen alaa uudistaviin taiteilijoihin sekä tanssintutkimuksen lyhyt traditio ovat vaikuttaneet tanssinhistorian kaanonin muodostumiseen lännessä ja rajoittaneet tutkimusaiheiden valintaa. Kunkin kaupungin osalta kiertueita tarkastellaan neljän teeman kautta, jotka ovat tanssijan virtuositeetti, karakteritanssit, ilmaiseva keho sekä baletin ja tanssin uusien suuntausten välinen ristiriita. Viimeksi mainittuun liittyy myös kysymys uudesta ja vanhasta baletista. Painotukset vaihtelevat kaupungeittain. Esimerkiksi Kööpenhaminassa August Bournonvillen traditioon pohjautuva vahva paikallinen kaanon vaikutti tanskalaisten kriittiseen asenteeseen venäläisiä kohtaan. Helsingissä, Tukholmassa ja Berliinissä vahvan kaanonin puuttuessa yleisö ja kriitikot olivat avoimempia uusille virtauksille, ja baletista keskusteltiin sen omaa traditiota laajemmassa kulttuurisessa kontekstissa. Ajan teatterille ja uusille tanssivirtauksille tyypillinen kiinnostus luonnolliseen, ilmaisulliseen kehoon vaikutti baletin vastaanottoon. Yleisöä ja kriitikoita kiinnostivat erityisesti kansallisia tansseja jäljittelevät karakteritanssit. Eksoottisuuden lisäksi niiden katsottiin edustavan uudenlaista kehollista ilmaisua, joka oli verrattavissa ajan uusiin tanssivirtauksiin. Tarkastelemalla karakteritansseja ja niiden esiintyjiä tutkimus nostaa esiin kaanonin ulkopuolelle jääneitä taiteilijoita, joista monet tekivät merkittävän uran omana aikanaan.