Arkeen pudonnut sibylla : Modernin naisen identiteetin rakentuminen Marja-Liisa Vartion romaanissa Kaikki naiset näkevät unia

A Sibyl fallen into everyday life. The enfolding of the identity of modern woman in Marja- Liisa Vartio s novel Kaikki naiset näkevät unia ( All Women Have Dreams ). --- Marja-Liisa Vartio played a remarkable part in renewing Finnish literature. My thesis examines her novel Kaikki naiset näkevät unia (1960), which describes the life of a middle-aged housewife, Mrs. Pyy ( Mrs. Hazel Hen ). She has moved from country to city and lives now in a suburb, in the Helsinki of the 1950 s. In Finnish literature, the novel is the first significant description of a modern city woman accomplished by modernistic means. My research examines the identity of a woman in the Finland of the 50 s, an epoch marked by the inevitable transition into modernity. My aim is to look into the ways in which the female identity enfolds in Kaikki naiset näkevät unia, how it takes its form, how it is described and commented. The primary method is contextual close reading; the novel is seen in the social, cultural and historical context of the time it was published. Essential elements in this study are literary motifs and images in the novel, and particularly transtextual relations as defined by Gérald Genette. The focus is on hypertextuality, intertextuality and paratextuality. Kaikki naiset näkevät unia emerges as a modern version of Madame Bovary by Gustave Flaubert. A woman s life spent in illusive dreaming is transferred from a 1900th century bourgeois town in France to a middle class Finnish suburb in the 1950 s. Vartio s novel is a variant of an ancient Finnish ballad I, a bird without a nest , making it into a modern narration of transition. The inner, mental journey from country to city is of great length, and the liminal life in a suburb does not make the passage any easier. Like the lyrical voices in the poetry of Edith Södergran, also Mrs. Pyy finds it hard to discover any values of sisterhood or those of ideal femininity in modern times. In earlier studies of Marja-Liisa Vartio s prose, stress has been laid on the discourse of her narrators and characters, as well as on its modern literary form. In this research, however, urgent allusions to paintings, old and new, are taken into account, since Mrs. Pyy mirrors herself against art, both classical and modern. Principal images in this context are Michelangelo s Sibyls in the ceiling of the Sistine Chapel, and a modern painting, which remains unidentified. Mrs. Pyy turns out to be a tragicomic character, who has magnanimous illusions about herself, but is compelled to accept the fact the she is only a mediocre person. She is nothing more than a first generation city dweller; she is not a modern, aloof outsider but a mere dilettante, who desperately tries to live out modern city life. Kaikki naiset näkevät unia is a striking picture of the 1950 s, a picture that is construed in the consciousness of Mrs. Pyy. We are shown everyday life growing more and more modern after the war and woman s role growing more and more subject to increasing pressure for change.

Arkeen pudonnut sibylla. Modernin naisen identiteetin rakentuminen Marja-Liisa Vartion romaanissa Kaikki naiset näkevät unia. Marja-Liisa Vartio (1924-1966) on suomalaisen kirjallisuuden proosan uudistaja. Tutkin hänen romaaniaan Kaikki naiset näkevät unia (1960), jonka aiheena on maalta kaupunkiin muuttaneen keski-ikäisen kotirouvan, rouva Pyyn, elämä 1950-luvun Helsingissä. Romaani on ensimmäinen merkittävä modernismin keinoin toteutettu modernin kaupunkilaisnaisen kuvaus. Tutkimuskysymykseni ovat, miten Kaikki naiset näkevät unia -romaanissa rakennetaan, kuvataan ja kommentoidaan naisen identiteettiä modernisoituvassa 1950-luvun Suomessa. Lähden liikkeelle tutkimuskohteen lähiluvusta. Luen romaania osana sen ilmestymisajan historiallista, sosiaalista ja kulttuurista kontekstia. Tutkimusmetodini on kontekstualisoiva lähiluku. Kiinnitän huomiota romaanin motiiveihin ja kuvallisuuteen sekä Gérald Genetten määrittelemiin transtekstuaalisiin yhteyksiin, joista työni kannalta oleellisia ovat hypertekstuaalisuus, intertekstuaalisuus ja paratekstuaalisuus. Osoitan tutkimuksessani, miten Kaikki naiset näkevät unia on Gustave Flaubertin Rouva Bovary -romaanin moderni versio. Naisen harhainen unelmissa eläminen on transponoitu 1800-luvun ranskalaisesta porvarillisesta maalaiskylästä 1950-luvun suomalaiseen keskiluokkaiseen lähiöön. Vartion romaani on kansanrunon Minä, pyy, pesätön lintu kaltainen mutta moderni paikaltaan siirtymisen tarina, jossa osoitetaan, miten mentaalinen matka maalta kaupunkiin on pitkä, eikä sitä helpota lähiön kaltainen välitila. Rouva Pyyn on Edith Södergranin runojen puhujien tavoin vaikea löytää modernista ajasta sisaruutta ja naisen mallia. Vartion proosan aikaisemmissa tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota moderniin muotoon sekä kertojan ja henkilön diskursseihin. Omassa tutkimuksessani tarkastelen teoksen kuvataidealluusioita. Rouva Pyy peilaa itseään sekä vanhaan että moderniin taiteeseen. Keskeisiä kuvia ovat Michelangelon Sikstiiniläiskappeliin maalaamat sibyllat ja kuvitteellinen moderni maalaus. Tutkimuksessani rouva Pyy paljastuu tragikoomiseksi henkilöksi, joka kuvittelee itsestään suuria mutta joka joutuu hyväksymään keskinkertaisuutensa. Hän on ensipolven kaupunkilainen, joka ei ole moderni, kaiken ulkopuolelle jättäytyvä sivullinen, vaan diletantti, joka epätoivoisesti yrittää elää modernia kaupunkielämää. Kaikki naiset näkevät unia on merkittävä päähenkilön tajunnassa rakentuva 1950-luvun ajankuva, jossa näkyvät naisen rooliin liittyvät muutospaineet ja sotien jälkeisen arkielämän modernisoituminen.